Taas on aika tullut pois antaa

Tiesin tämän päivän lähestyvän, tiesin ja pelkäsin. Tänään oli se hetki kun rakas Lottani lähti kohti kaarsiltaa ja Siriuksen tähteä luokse toisten ystävien. En olisi sua halunnut pois antaa, mutta tiedän etten voinut sua estää lähtemästä. Tunnen suurta kiitollisuutta, että sain pitää sinut luonani lähes 11 vuotta.

Nyt on pieni ystäväni väsynyt.

 Lotta oli pieni Saksalainen prinsessani, nöyrä, tottelevainen ihana koira siis aivan täydellinen. Sydämeni tuntuu halkeavan ikävästä ja samalla olen kiitollinen tuosta ihanasta koirasta, jonka sain Seewiesen kennelistä itselleni hakea.

 Monen kasvattini muistosanat olen blogiini kirjoittanut, mutta nyt minulla ei ole sanoja on vainkyyneleitä ja ikävää.

 Lotta tuotti iloa monelle muullekkin kuin vain omalle perheelleen toimimalla kaverikoirana ja siitä Lotta palkittiinkinkaverikoiramitallilla.

 Lottaa jää kaipaamaan BB joka oli Lotan silmäterä alusta loppuun asti, aina oli äiti rinnalla vaikka kuinka hölmöjä juttuja BB keksikään.

 Lotta rakasti pyöreitä kiviä, palloja ja hirnuvaa hevostaan. Hirnuva heppa matkustaa Lotan kanssa sinne tulevaan.

”Saapui ilta ja aika käydä nukkumaan, enkeli koira-ystävälle toteaa.
Käy peiton alle lämpimään, tassusta sua kiinni pidän, ei ole mitään pelättävää.
Painui hiljaa koira-ystävän silmät kii, vaipui uniin kauniin sinisiin.
Nyt unimaata kohti Lotta tallustaa, siellä ystävät jo odottaa.
Tämä kaunis ajatus mielessään, tekee enkeli silmin kyyneltyvin lähtöään.
Tähtitaivaan loiston myötä, kuiskasi enkeli viestin; nyt hyvää yötä!”

Hyvää matkaa rakas Lotta olit minulle niin tärkeä. Kiitos että olit koirani.