Keelan kuulumisia. Keela voi ilmeisen hyvin, on oma jääräpäinen itsensä jälleen. Tahtojen taistelua käydään ulkoillaanko hihnassa, on taas muistanut että hän ei olekaan mikään hihnassa liikkuja. Jos sattuukin liikahtamaan niin ainakin ihan väärään suuntaan. Ei suinkaan voi kävellä muuta kuin metsän suuntaan ja metsän reunaan päästyään jähmettyy koska pitää ottaa hihna irti ei voi metsässä kävellä hihnassa. Joten kaiken mailman huijauksia olen kehittänyt parhaiten on toiminut kaksi hihnaa joista toinen irrotetaan niin toinen jää edelleen saapas nähdä koska huomaa tulleensa huijatuksi. Toinen tahtojen taistelu on siitä saako mennä sohvalle ei suinkaan prinsessa enää makoile lattialla muuta kuin pakosta. Ruoka maistuu ja siitä Keela on iloinen, että ruokaa tulee usein hieman tässäkin huijauksen eleitä koska vaikka tulee usein niin määrät on pieniä. On kuitenkin jo hieman saanut kadotettuja muotoja takaisin. Suolisto on toiminut hyvin. Haava on tosi siisti ja parantunut loistavasti. Keela lähettää paljon terveisiä kaikille ystävilleen

PS. Hiiret eivät ole syöneet kaulurin reunasta paloja vaan neiti hieman paiskii sitä ovenpieliin, huonekaluihin ja ihan mihin vaan niin että palat sinkoilevat.

Nyt olemme jo luopuneet töttöröstä ja Keela ei ole yhtään kiinnostunut haavasta, ei kertaakaan ole sitä edes katsonut.

Kaverukset ovat jälleen yhdessä ja Pilvikin on mukana kuvassa vaikka onkin hieman naamioitunut.

Haava on erittäin siisti ja hyvin parantunut. Keelan itsepäisyys oikein kukoistaa, tänään lähdimme lenkille ja Keelan kanssahan on tehty puolikasta lenkkiä, mutta tänään vauhti vain kiihtyi kun olisi pitänyt kääntyä kotiin päin mentiin tänään pikakelauksella koko lenkki niin etten perässä meinannut pysyä. Kun ei halunnut kääntyä kotiin niin istuu ja kääntää mulle selkänsä ja jos se ei auta niin heittäytyy selälleen kuin valas rannalla, ei sitä kukaan voi perässä raahata tönkkönä. Mutta kaikille tiedoksi ei meillä koirat määrää uskokoon ken haluaa.