Jotenkin hyvin ristiriitaisin tuntein katson tuota ohjelmaa "Koiralle koti". En oikein ole varma mitä mieltä olen noista jutuista. Tuntuu pahalta ainakin nuo, että koirista luovutaan, itse en näkisi sitä vaihtoehtona jos kysymys on vain ajanpuutteesta, se on niin helppo sanoa. Onko sitä aikaa sitten ollut silloin kun se koira on otettu. No kenenkään elämäntilannetta ei tietenkään tiedä ja eihän tuossa ohjelmassa niihin kovin paneuduta. Eikä tietenkään tällaisen ihmisen pitäisi ketään edes kritisoida, sillä eivät kaikki voi elää koirien ehdoilla ja miettiä elämäänsä vain sitä kautta.
Joskus miettii että minkälaiseen kotiin voisi oman koiransa antaa jos vaikka sairastuisi niin ettei voisi niistä huolehtia. Pilvi olisi varmasti vaikea sijoittaa yhtään mihinkään koska haukkuu koko ajan ja on haukkunut kohta 13 vuotta joten ei varmasti lopeta kun vasta sitten kun siirtyy autuaimmille pihamaille. Keela no Keela ei voisi antaa minnekään kun ei kakkaa, ei pissaa, ei syö vieraissa paikoissa ja kukaan ei varmasti haluaisi että tuollainen iso koira nukkuu vieressä tai päällä. Rosé ei puhettakaan koska ei tykkää vieraista ihmisistä eikä vieraista lattioista ja karkaisi ensimmäisen tilaisuuden tullen. No onneksi nämä ovat minun koiriani ja tämä oli vain ajatusleikkiä, en koskaan näistä koiristani luopuisi vapaaehtoisesti. No onneksi jos minulle ja KePolle sattuisi jotain lopullista niin koiratestamentti takaisi heille hyvän uuden kodin. Suosittelen, että jokainen tekisi koiratestamentin, koska koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti