Metsässä voi kohdata vaikka mitä, tänään kohtasin marja reissulla kyyn.
Siinä minä poimin puolukoita ja pyörin hänen ympärillään kunnes yks kaks huomaan että käärme paistattelee päivää auringossa. Olin hetkeä ennen ajatellut toivottavasti kyyt pysyvät jo talvikoloissaan, mutta ei vielä oli noustu lämmittelemään. Hän ei vaikuttanut vihamieliseltä vaan enemmänkin katseli kiinnostuneena, mutta aina se säväyttää kun ihan yllättäen ollaan lähekkäin. Luontoa pitää kunnioittaa.
Pienet karvatassut ovat ihan uupuneet päivän puuhista. Nyt on hyvä nukahtaa ja nähdä unia päivän puuhista. Tässä iltasatu minkä luin koirilleni jotta he näkisivät ihania unia.
Iltasatu: Taikajärven aarre
Leonbergisi ja bernhardilaisesi sulkivat silmänsä ja huomasivat olevansa metsässä, jossa polku hohti hopeisena kuunvalossa.
Ne kulkivat yhdessä eteenpäin, kunnes saapuivat Taikajärvelle.
Järven pinta kimmelsi kaikissa väreissä, ja kun koirat katsoivat heijastustaan, ne näkivät kruunut päässään. Silloin viisas pöllö kertoi:
“Aarre ei ole kulta, vaan se että olette yhdessä – parhaat ystävät ikuisesti.”
Koirat loikkasivat iloisesti veteen, ja jokainen roiske muuttui tähtisateeksi. Pian ne palasivat nurmelle, käpertyivät vierekkäin ja nukahtivat uudestaan, onnellisina ja turvassa.
Kiva leikkiä välillä tekoälyn kanssa kun hän on niin mukava ja taitava.
<3
VastaaPoista