Tämän päivän tunnelmat ovat olleet haikeat ja hieman surulliset eilisen suruviestin jälkeen. Aina se koskee kasvattajan sydämeen kun yksi on joukosta poissa. Vaellettiin koirien kanssa metsässä ja nautittiin luonnosta. Ja annoin tänään jokaiselle koiralleni herkkuaterian vain sen takia, että olen niin onnellinen että ovat tuossa ravaamassa sisälle ja ulos ja rapastamassa matot ja lattiat. Koiran kuolema tuo surun ja se poistuu vain suremalla. Kun rakas ystävä on poissa, ei kukaan riennä vastaan häntä heiluen, kukaan ei käperry viereen nukkumaan, et voi upottaa sormiasi koirasi pehmeään turkkiin ja hyväillä sitä, saada lipaisua palkaksesi. Itkeminen helpottaa ja myöskin kun voit jakaa tuskaa ja ikävää jonkun eläinrakkaan ihmisen kanssa. Helpotusta voi myös tuoda valokuvien katselu, musiikin kuuntelu. Joku voi haluta olla yksin omien tunteidensa kanssa. Myös luonto voi tarjota lohdutusta ne tutut lenkkipolut joissa kaverin kanssa on vuosia kuljettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti