Miksi en koskaan väsy pentuaikaan

Moni puhuu pentuajasta kuin se olisi selviytymiskamppailua. Kerrotaan entisistä kengistä, terävistä pienistä hampaista, yöllisistä herätyksistä ja loputtomalta tuntuvasta energiasta. Kaikki tuo on totta, mutta minä näen pentuajassa jotain paljon muutakin.

Minulle pentuaika on ainutlaatuinen mahdollisuus seurata elämän ihmettä aivan läheltä.

Joka päivä pentu oppii jotain uutta. Yhtenä päivänä se huomaa, että pöytäliinaa voi vetää. Toisena päivänä se löytää pihalta sieniä ja päättää tutkia jokaisen nurkan. Joskus jokin täysin tavallinen asia, kuten mattotelineellä tuulessa heiluvat matot, näyttää pennun silmissä suorastaan pelottavalta. Silloin näkee, kuinka pieni koira kerää rohkeutensa ja ottaa askeleen kohti jotain uutta.

Tänään kyllä naurettiin ihan kippurassa, kun Meidän Minca joka ei pitäisi enää olla pentu päätti kiivetä nojatuoliin lelun kanssa Meraa pakoon ja siitä sitten pöydälle sillä seurauksella, että kaikki minun maalarin tarvikkeet, taulut ja värit sitten vyöryivät lattialle valtavalla kolinalla. Mera sai jalat alleen ja juoksi makuuhuoneen viimeiseen nurkkaan "turvaan" Minca itse joka aiheutti tämän katastrofin jäi puoleen väliin ja palasi tarkistamaan vauriot. Merakin uskaltautui takaisin tutkimaan mitä oikein tapahtuikaan. Kaikki tällaiset tapahtumat tekevät pentuajasta niin tapahtumarikasta.

On ilo nähdä, kuinka pikkukarvaturrista kasvaa päivä päivältä rohkeampi, viisaampi ja itsevarmempi koira.  IHmisen ja koirien välille kasvaa luottamus joka kestää koko elämän. Myös koirien välille kasvaa saumaton yhteys.

Pentujen kanssa ei koskaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jokainen päivä sisältää naurua, yllätyksiä ja uusia oivalluksia, toki pentupäivä sisältää muutamia teräviä pikkuhampaiden jälkiä nilkassa tai käsivarressa, mutta eivät ne haittaa. Ehkä juuri siksi, että rakastan niin paljon tuota pientä eläintä en osaa nähdä pentuaikaa rasitteena, se on minulle unelmien täyttymys. 

Kun istun katsomassa pienen Meran touhuja, ymmärrän jälleen, kuinka paljon iloa voi löytyä aivan tavallisista asioista. Meralle jokainen päivä on uusi seikkailu. Ja sen innostuksen äärellä huomaan usein itsekin katsovani maailmaa hieman valoisammin ja nauravani tosi paljon. Ihana on myös katsoa Mincan iloisuutta.

Pentuaika  on täynnä elämää, oppimista ja pieniä ihmeitä, joita ei saa koskaan takaisin. Ne ovat muistoja, joita kantaa sydämessään vielä vuosienkin päästä. Ehkä arvostan Meran pentuaikaa senkin takia tosi paljon koska tiedän että elämä on rajallinen ja vuodet kertyvät minullekin sen takia jokainen yhteinen päivä on suuri lahja. Olen niin kiitollinen Katrinille ja Annelle jotka ovat kumpikin antaneet minulle kultakimpaleen.

Kutsikaaeg on täis elu, õppimist ja väikeseid imesid, mida ei saa kunagi tagasi. Need on mälestused, mida kantakse südames veel aastate pärastki. Võib-olla hindan ma Mera kutsikaaega eriti palju ka seetõttu, et tean, et elu on piiratud ja aastad kogunevad ka mulle. Seepärast on iga ühine päev suur kingitus. Olen südamest tänulik Katrinile ja Annele, kes mõlemad on andnud mulle tõelise kullatüki. ❤️🐾