Painajainen jatkuu

 Nyt ei ole enää edes sanoja, millä kuvata  tätä painajaista. Lumon vointi ei vain kohentunut joten taas uusi lääkäri reissu ja nyt Lumo jää yöksi teho-osastolle hoitoon. Tämä on kyllä sellainen painajainen mistä toivoisi heräävänsä nyt heti. Onneksi vauvat ovat oppineet syömään pullosta joten heillä ei ole hätää vaikka äippä on nyt taas poissa. Kova kuitenkin on pienten elämän alku.

Eikä tässä vielä kaikki. Kun olin aamulla menossa klinikalle hakemaan lapsosille emänmaidonvastiketta, niin Maxin emäntä soitti, että hän on Maxin kanssa klinikalla. Pelättiin tietenkin pahinta ja toivottiin parasta, sillä kun kysymyksessä on jo yli 9 v herra niin pakosta sitä aina ajattelee pahinta kun koira oli ihan kolmijalkainen. Maxilla otettiin turvoksissa olevasta nivelestä nestenäyte joka lähetettiin ulkopuoliseen laboratorioon viljelyyn. Maxi sai lääkkeet kotiin ja nyt toivotaan parasta. Rötgenkuvissa ei kuitenkaan näkynyt mitään muutoksia.

Max on Lumon ihana isukki ja vaikka olikin hyvin kipeä ja nukuksissa niin heilauti klinikalla minulle häntäänsä. Paranemisa niin Lumolle kuin Maxillekkin.

Kun olet kohdannut järkytyksen
hiljenny sen edessä kuuntelemaan
mitä sillä on sinulle kerrottavana.
Älä pelkää, sillä sinulle ei tapahdu
mitään sellaista, mikä voisi sinua vahingoittaa.
Luojasi tietää kaiken ja auttaa sinua
joka askeleella.
Enkeleitä vierellesi päivin ja öin!