Tänään oli hieno juhla päivä, mutta hieman tunsin syyllisyyttä siitä, että jouduin jättämään koirat yksin 8 tunniksi. Koirat jäivät tarhaan , mutta kun tultiin kotiin niin Mincalla oli kauhea kiire asioilleen, ei ollut ymmärtänyt, että tarhaan saa kyllä tehdä asiansa. Mutta näitä tilaisuuksia jolloin koirat joudutaan jättämään yksin noin pitkäksi aikaa ei ole juurikaan kuin muutaman vuoden välein. Mikään hätä koiralla ei suinkaan ollut, vettä ja ruokaa oli, mutta varmasti oli tylsää katsella lintuja noin pitkä aika ja ihmetellä mihin me molemmat ollaan kadottu. Mutta me oltiin suvun nuorimmaisen pikku Iivon juhlissa. Tässä alkuun kaksi hyvin historiallista kuvaa. Ensimmäisenä viiden sukupolven kuva.
 |
Äiti, minä, poikani, pojanpoikani ja sitten pojanpojanpoika. |
Toinen historiallinen kuva oli sitten kaikki Iivon mummot samassa kuvassa ja onhan siinä mummoja rivissä.Ja ei kahta ilman kolmatta sitten onkin Pirttimaat laitettu riviin. |
Poikani, äitini, minä, poikani ja sylissä pojanpojanpoikani ja siten pojanpoikani x 2 |
Hieno tunnelma juhlissa ja niin hyvää ruokaa, mutta se kakku kattaus se oli vertaansa vailla.
Monia hienoja hetkiä koettiin ja ihania valokuvia jäi muistoihin.Päivän toinen kohokohta oli tietenkin se, että tuliaisina saatiin tuoda äiti meille lomailemaan ja hän toi kesän tullessaan.Koirat ilahtuivat todella kovasti kun mummu saapui ja tervehdykset oli sen mukaiset.Yksi hieno päivä taas elettyä elämään ja siitä taas niin kiitollinen.