Syksy

Syksy tekee ihania taideteoksia metsään, tämäkin teos löytyy omasta metsästämme tuosta koiratarhojen vierestä. Villiviini on päättänyt kiivetä yhä ylemmäs ja nyt lehdet saavat kauniin punan. Aamulenkit tehtiin sumuisessa säässä ja lenkit ovat tietenkin koirista niin äärettömän raskaita, että sitten pitää rentoutua.

Saattaa olla että Rose´ehkä meditoi ja valmistautuu illan koulua varten. Kuva on otettu ikkunasta ja sameus johtuu ikkunan kuraisuudesta, täynnä kuonon jälkiä.

 

Lääkärissä

 Tänään heti seitsemän jälkeen lähdimme Keelan ja Pilven kanssa eläinlääkäriin, kummallakin oli kontrolikäynti, Pilvellä cushling-kontroli ja Keelalla B 12 vitamiini kontroli. Ensimmäisen järkytyksen Keela koki heti jo ennen sisäänmenoa kun hän katsoi minua ja ystävääni joka oli auttamassa.

Keela katsoi meitä sen näköisenä, että nyt taisi mamma seota kun muistuttaa papukaijaa ja pulukin on vieressä. No kaikesta huolimatta päästiin lääkärin puheille ja verikokeet otettiin kummaltakin Keelalla luki paperissa hyvää vointia kiltille Keelalle ja Pilvellä luki hyvää vointia ihanalle Pilvelle. Kummankin tulokset saamme sitten torstaina.

Saimme jälleen erittäin hyvää palvelua tuolla Omaeläinklinikalla jossa lääkärinämme toimi ELL Kaisa Saarinen. Ystävällistä, huolellista ja asiantuntevaa palvelua. Jää hyvä mieli kun omista lemmikeistäni pidetään hyvää huolta.

Nimpparit

Tänään on ollut minun vuoroni viettää nimppareita, mutta ei ole KePo tehnyt minulle kakkua, no ei haittaa, sillä sain aivan ihanan synttärikortin.

Tämä ihana kortti saapuu joka vuosi jolla Pepsukka onnittelee minua nimipäivän johdosta. Siinä on  myös aina lempparikukkani auringonkukka. Kiitos Pepsukan perheelle. Kiitos myös muille onnittelijoille. Nimppareita vietettiin koirien kanssa lenkkeilemällä kauniissa luonnossa.

Taigasta on tullut niin ihana veteraanikoira, ei tarvitse hihnaa kun ollaan lenkillä, kävelee kauniisti tien reunassa kun mennään ja tullaan metsästä. Ihmeellisintä oli, että kun naapurin kissa juoksi tien yli edestämme niin Taiga meinasi lähteä sen perään mutta vilkaisi minua ja kun kielsin jäi rinnalleni. Vanhat koirat ovat niin ihania.

Ihan pelottaa kuinka jääräpäiseksi Keela voi muuttua kun vanhenee, kun on hieman jo oireita siihen suuntaan. Tänään lähdettiin lenkille vauhdilla en ollut mukana pysyä ja me mentiin vauhtdilla naapurin rouvan portille johon sitten jumituttiin. Keela oli sitä mieltä että lenkkiseuraa olisi pitänyt saada, mutta ei näkynyt naapurin rouvaa ja siinä minä sitten houkuttelin vaikka kuinka kauan Keelaa, jotta päästiin portilta pois ja vihdoin sinne metsään mihin joka päivä haluaa.

Kalaruokaa

 Tänään taas KePo kävi hankkimassa kalaruokaa koirille. Kaikki koirat tykkäävät kalaruuasta ja kolme koiraa syö raakanakin, mutta Tosca ei syö raakaa kalaa ei minkään merkkistä niin keitetty kala maistuu kaikille.

Siten näitä syksyisiä kuvia jotka ovat niin kauniita. Näissä kuvissa esiintyy Romeo.

Upeat maisemat Rompun lenkkipoluilla

Onkohan Senja vahingossa ottanut metsästä karhun mukaansa?

Kesäpäivä

 Olipas tänää kuin kesäpäivä ja sen saimme huomata lenkilläkin. Koirat läähättivät kuin kesähelteellä ja vain pieniä spurtteja jaksettiin ottaa. Onneksi metsäneläimetkin olivat menneet lepäilemään eikä edes hiiriä näkynyt häiritsemässä meidän lenkkejä. Koirilla oli kiire juomaan kun päästiin kotiin ja voihan tuota "juomakuppia" käyttää muutenkin viilentymiseen.

Kun oli näin kesäinen päivä niin kuvattiin vielä pihan värejä.

Sitten vielä tämä upea kuva Vega pojasta Seinäjoelta.

Koiramainen ilta

 Tänään koiramaisia asioita riitti pitkälle iltaan asti. Viime yönä Taiga herätti minut yhden aikaan ja halusi ulos no silloin myös muut haluavat ulos, vettä satoi taivaan täydeltä ja avasin oven ja sanoin olkaa hyvä, kaikki katsoivat minua et ole tosissas että mentäisiin vesisateeseen yöllä. Niimpä koko joukko kääntyi takaisin ja painui nukkumaan.

Tänään lähdettiin lenkille ensin Taiga ja Keela ja sitten Rosé. Kun Keelan ja Taigan kanssa oltiin lenkillä niin tien yli meni hiiri kumpikaan ei välittänyt hiirestä. Mutta kun sitten tunnin päästä menin Rosén kanssa samaa tietä niin kun saavuimme kohtaan mistä hiiri oli kipittänyt tien yli, niin Rose´ryntäsi jälkeä pitkin tien yli ja ojaan ja minä mukkelis makkelis perässä.

Lenkillä

 Tänään päästiin koirien kanssa lenkille ja olivatpa koirat iloisia ja valmiina painelemaan metsään vaikka hieman tihuuttikin vesisadetta.

Viikko on hurahtanut vauhdilla ja huomenna ollaan jo perjantaissa. Sitten laitetaan tähän muistutus miten nuo narttukoirat  joutuvat hormonihöyryjen valtaan, sillä syysjuoksut ovat menossa useassa perheessä. Nartun kiimahan jakautuu neljään osaan.

1. Esikiima (proestrus): Esikiima on yleensä helppo huomata, sillä se aiheuttaa selviä merkkejä koirassa. Vulva turpoaa ja erittää veristä vuotoa. Tämä vaihe kestää tavallisesti yhdeksän päivää, mutta ei ole epätavallista, että se vaihtelee kolmen ja 17 päivän välillä. Verisen vuodon määrä vaihtelee koirasta toiseen. Toisilla koirilla vuotoa on tuskin lainkaan, ja toiset taas vuotavat niin rajusti, että omistaja joutuu pelkäämään punaisia tahroja verhoiluissa ja matoilla. Toinen merkki esikiimasta on urosten lisääntynyt kiinnostus. Ne eivät yhtäkkiä jättäisi narttua rauhaan. Vaikka narttu ei ole tässä vaiheessa vielä hedelmällinen, se tuoksuu jo erittäin „houkuttelevalta “. Se kuitenkin reagoi uroksen lähestymisyrityksiin yleensä torjuvasti. Se haukkuu, alistuu tai näyttää hampaitaan, jos uros on liian innokas.
2. Kiima (estrus): Kiiman aikana narttu luopuu torjuvasta käytöksestään – se on yhtäkkiä avoin ja kiinnostunut urosten lähestymisyrityksistä. Selvä merkki „vaarallisista päivistä “, jolloin narttu hyväksyy astumisyritykset ja on hedelmällinen. Jos uros lähestyy tänä aikana, naaras jää seisomaan ja nostaa hännän sivuun. Vaihe kestää keskimäärin yhdeksän päivää. Vulvan turvotus laskee vähän, emättimen erite muuttuu vetisemmäksi ja joskus limaisemmaksi. Jos naaras astutaan tänä aikana, on hedelmöittymisen todennäköisyys suuri.
3. Jälkikiima (metestrus): Noin yhdeksän kiimapäivän jälkeen alkaa jälkikiimavaihe. Juoksuajan merkit, kuten vulvan turvotus ja vetinen vuoto häviävät vähitellen. Ulkoisesti juoksuajan merkkejä ei kohta enää näy, mutta sisäisesti hormonit aiheuttavat muutoksia nartun kehossa. Riippumatta siitä, onko narttu hedelmöittynyt vai ei, sen keltarauhanen erittää progesteronia, hormonia, joka tukee sikiön kiinnittymistä kohtuun. Vasta noin 9-12 viikon kuluttua ovulaation aikana syntynyt keltarauhanen hajoaa. Vähenevä pregesteronimäärä kiihdyttää prolaktiinin tuotantoa. Prolaktiini edistää maidooneritystä, mikä johtaa monilla nartuilla valeraskauteen.
4. Lepokausi (anestrus): Hormonaalisten muutosten jälkeen seksuaalihormonit palaavat taas “normaalitilaan”. Progesteronitaso pysyy vakaana, estrogeenitaso heilahtelee vain hiukan. Välivaiheesta käytetään nimeä anestrus. Se kestää viikoista kuukausiin ja loppuu esikiimaan, seuraavaan juoksuaikaan. Tänä aikana koira ei osoita minkäänlaisia juoksuajan merkkejä eikä ole hedelmällinen.
   
   Eli aikamoinen hormonipläjäys käy koiran elimistössä ja useita viikkoja kestää kunnes tilanne normalisoituu. Narttu voi  juoksujen aikana muuttua urosmaiseksi käytökseltään. 
5. Leikkaamattomat urokset ovat koko ajan kiinnostuneita ympäristön hajuista eli niillä on jatkuva juoksuaika. Poikakoirien sukupuolivietti on voimakas ja ne käyttäytyvät usein levottomasti, kun lähistöllä on juoksuaikainen narttu. Urokset haistavat juoksuiset tytöt satojen metrien tai jopa useiden kilometrien päästä.Nartun hajusta huumaantunut uros saattaa vimmoissaan rähistä vastaantuleville uroksille, ja kävelylenkit ovat hitaita, kun uroksen on tutkittava tarkkaan jokainen nartun tienvarteen jättämä viesti.Sisällä ollessaan urokset ovat levottomia ja vaeltavat ympäriinsä. Urosten ruokahalu voi hävitä lähes kokonaan. Ne ulvovat ja vinkuvat lemmentuskissaan. Jotkut urokset eivät malta nukkua edes öisin.Lemmenhuolet uuvuttavat
   
   
   

Mummolassa

 Me oltiin Pilven kanssa mummolassa kolme päivää ja paljon ehdittiin sinäkin aikana touhuta. Ensinnäkin me matkailtiin mummun kanssa mummun kotimaisemissa.

Tuossa isolla kivellä on mummo lapsena istuskellut ja tästä kiven luota alkoi mummon kotitie. Me oltiin matkalla mummon veljen luokse eli minun enoni luo Kausalaan.

Matkalla me näimme hanhia, jotka olivat laskeutuneet tien varrella olevalle pellolle ruokailemaan. Lintuja oli tuhansia, kuvista ei välity ollenkaan se määrä mitä lintuja oli kummallakin puolella tietä.

Sitten oli jännittävä tapaus kun  Pilvelle tuli vieraita eli mies vieraita Mauno ja Väinö.

Pilvihän esitteli pojille ensimmäisenä mummun roskiksen ja vartioi sitä tomerasti etteivät pojat vai kurkistaisi mitä siellä roskiksessa on. Paikalla oli myös "kuuluisia" koirakuiskaaja  Toni.

Tässä koirakuiskaaja on kiinnittänyt kaikkien koirien huomion. Alemmassa kuvassa taas koirakuiskaaja on kiinnittänyt ihmisen huomion.

 

Ettei vain olisi koirakuiskaajalla namia tarjolla. Pilvi ehti kuitenkin vähän poseeraamaankin. Illalla sitten lähdettiin Pilven kanssa käymään eräässä paikassa jolla on aika kammottava nimi  se on Murhalampi. Nimi juontaa nuoruudestani kun lammesta löydettiin sinne upotettu ruumis joka ei pysynytkään pohjassa. Lampi sijaitsee Gammelbacakn ikimetsässä. Asuin itsekkin Gammelbacakassa tuohon aikaan.

Kun oli paljon puuhaa niin illan tullen uni maittoi. Mummu laittoi Pilvelle oman pedin ettei tarvi nukkua lattialla ja ainoa ongelma oli ettei mummu oikein osannut pedata sitä oikein.

Kauniita unia kaikille koiraystäville.