Hyvää Uutta Vuotta

 

Aina tässä vaiheessa on ollut tapana katsoa kuluneen vuoden tapahtumia. Tänä vuonna en kuitenkaan tee niin, sillä heti kun hiemankin vilkaisen taakse päin tulee mieleen vain ikäviä asioita ja niitä en nyt kyllä halua enää yhtään muistella. Laitetaampa tähän kuva mistä tulee niin hyvä mieli, meidän Keela ensimmäisen kerran pihan ulkopuolella leikkauksen jälkeen.

Huomenna sitten saadaan poistaa kipulaastari, taas askel eteenpäin. Kävin myös viemässä eläinlääkäriasemalle kiitosherkut Keelan hyvästä hoidosta. Sitten laitetaan oikein hyvänmielen kuvia Perro-pojasta.

Toivotaan että kaikkien koirat ja muutkin lemmikit pysyvät turvassa taas uuden vuoden ajan.

Keelan päivä

Keelan päivä on sujunut hienosti, ruoka on maittanut ja vesi myöskin. Lääkkeet on otettu ja on ulkoiltu monta kertaa. Ainoa ongelma on tällä hetkellä se hiton kakka mitä odotetaan, sillä se vasta kertoo toimiiko suolisto. Keela ei kuitenkaan ole oksentanut kertaakaan ja se on tosi hyvä asia. Haava myöskin näyttää ihan hyvältä ei turvotusta ei punoitusta. Haavalle ei ole tehty yhtään mitään.

Keela tuntee myös virkeyttä kiipeilyyn joka on vielä kiellettyä, ei voi yhtään jättää valvomatta, heti on kiipeämässä sohvalle. Me ollaan muutettu Keelan kanssa tuonne mummin huoneeseen, jossa Keelaa on helpompi yön aikana valvoa kun on vain yksi tila. Pidetään kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että huomenna saataisiin haiseva yllätys, olisi paras uudenvuoden lahja.

KEELA

Vihdoinkin tämä päivä on illassa. Ensin odotettiin eläinlääkärinsoittoa joka oli ilmoittanut, että soittaa klo 11-14 välillä ja kun klo oli jo 15 alkoi hermoa todella kiristää. Toki ymmärrän, että ei hän ilkeyttään soittamatta ollut. Kun soitto tuli hän kertoi joutuneensa hätätapausta hoitamaan, niin sen arvasinkin. Hän kertoi, että haluaisi että tulisin käymään asemalla koska Keela kieltäytyy syömästä ei häntä voida kotiuttaa. Pissaamaan hän oli ryhtynyt ja sekin oli jo iso edistysaskel. Kun menin käymään minua vastaan tuli iloinen koira.

Hoitaja ehdotti, että menisimme pienelle kävelylle eläinlääkäriä odotellessa. Mentiin ulos ja Keela marssi suoraan meidän autolle ja siihen se lenkki sitten päättyi. Viesti oli selvä viekää mut kotiin. No palattiin KePon saattelemana sisälle. Sitten oli ruokinnan kokeilu ja JIPII minun tuomana Neu-ruoka (kypsä) maistui aivan todella hyvin meinasi minun sormenikin mennä mukana. Kävimme eläinlääkärin kanssa puolen tunnin keskustelun Keelan voinnista , riskeistä mitä eteen voi tulla. Keskustelun loputtua eläinlääkäri sanoi, että hän uskaltaa kotiuttaa Keelan koska matka klinikalle on niin lyhyt. Jos Keela oksentaa ruokaa tai nestettä tai lopettaa syömästä niin heti klinikalle. Nyt olen vain onnellinen että Keela on kotona ja murehdun vasta sitten jos murehtimisen aihetta on. Nyt levätään ja parannutaan.

Keelan tilanne

 Keelan eläinlääkäri soitti. Keela ei pääse tänään kotiin tilanne on vielä sen verran kriittinen ja vatsakalvontulehduspeikko vaanii. Keela ei myöskään suostu pissaamaan (se tiedetään Porvoon vierailun tiimoilta) joten hänelle on asennettu katetri rakkoon. Häntä myös ruokitaan nenä/mahaletkulla, mutta ruoka ei vielä ole pysynyt sisällä joten sekin estää kotiin pääsyn. Keela on hyvin vaisu ja väsynyt. Eläinlääkäri soittaa taas huomenna. Joten jälleen odotellaan ja toivotaan. 🙏🐾🩺💊.

Sekin pelottaa, että kun Keela tästä koettelemuksesta selviää niin miten jatko, edelleenkään ei ole syytä närästykseen löydetty ja suurella todennäköisyydellä närästys tulee jatkumaan. Lääkäri kyllä miettii sitäkin  löydetäänkö joku muu tapa selviytyä kuin kuonokoppa, se ei oikein tunnu hyvältä mutta pakon edessä siihenkin on mentävä. Keelaa on tutkittu kaksi vuotta ja juuri katsoin, että tänä vuonna lääkärikäyntejä jo ennen tätä on kertynyt 13 kappaletta.

Keela

 Keelan närästys ei vain ottanut loppuakseen ja toissayönä sitten pääsi syömään mattoa, kun nukahdin oli noita valvottuja öitä niin monta  takana tuo närästäjän kanssa. Tietenkin ei olisi saanut nukahtaa koska välittömästi Keela oli syönyt mattoa ja mustekalalelun lonkerot. Tänään aamulla kunto sitten romahti ja lähdimme omaeläinsairaalaan, jossa Keelasta otettiin verikokeet ja röntgenkuvat ja saatiin lähete Eläinsairaala Vettoriin koska paikalla ei ollut sellaista lääkäriä, joka olisi pystynyt Keelan leikkaamaan. Jätin Keelan puolikolmen aikaan Vettoriin ja elämäni pisimmät tunnit ovat sitten olleet nämä  kun olen odottanut soittoa onko leikkaus onnistunut vai mitä mahdollisesti on tapahtunut. Vieläkään ei eläinlääkäri ole soittanut ja hoitajan sain kiinni ja hän vastasi vain elossa tuotu leikkaussalista ja viety teholle. Siis edelleen odotellaan että lääkäri soittaisi.

Nyt lääkäri soitti yli kolme tuntia kestänyt leikkaus on päättynyt. Keela siirretty tehohoitoon. Vatsalaukussa on ollut suurimäärä ruokaa, maton palasia, lelun osia, heinää ja usean päivän närästyslääkkeet. Ohutsuoli osittain kuroutunut "haitarille" ja sieltä myös kolmesta kohden poistettu vanumaista tavaraa. Nyt toivotaan, että yö sujuisi hyvin ja selvittäisiin aamuun, tilanne tällä hetkellä kriittinen, mutta stabiili.

Muistojen päivä

Tänään ollaan muisteltu erityisesti Taigaa, joka kuoli vuosi sitten Tapaninpäivän iltana. Se joulu ei unohdu koskaan, ei koskaan. Tänä vuonna sitten menetimme ennen joulua Toscan.  Tyhjissä tarhoissa ovat palaneet muistokynttilät kaikille jo poistuneille lemmikeillemme. 

Jouluihin on viime vuosina liittynyt myös noita surullisia muistoja, niin tähänkin jouluun. Ystävän koira joutui tapaturman uhriksi ja loukkaantui. Keelamme on koko joulun ollut kipeänä.

Pilvi rakastaa lunta ja nauttii lumessa kierimisestä. Pilvi yskii kyllä enemmän kuin leudoilla säillä ja se ei ole tietenkään hyvä asia.

Joulu on taas vietetty yhdessä äidin kanssa ja kohta siirrytään uuteen vuoteen ja toivotaan että siitä tulisi kaikilta osin parempi vuosi kaikille.

Talvi se on täällä

 Nyt voidaan jo tosissaan puhua, että talvi on saavuttanut Varsinais-Suomenkin. Meillä on lunta ja pakkasta mitä sitä muuta voisikaan toivoa. Käytiin tänään lumisen metsän lenkillä ja oli tosi mukavaa.

Perro-pojankin luona on lunta ja siinä sitä sitten on valkoista ihmeteltävää.

Aattoilta pitkä on

 Joulupukki on käynyt ja aatto kallistuu kohti yötä.  Ulkotulet luovat tunnelmaa pimenevään yöhön. Tässä muutamia ihania joulutervehdyksä.

Elli

Hilma

Vega ja Dembe

Mauno ja Väinö

Viola

Kiitos kaikille monista muistakin joulun toivotuksista ja rauhallista joulun aikaa.

Aamu

Täytyy sanoa, että olipas kaunis valoilmiö taivaalla kun päästiin lenkille lähtemään.

Pakkanen pikkuisen nipisteli poskia mutta muuten aivan loistava lenkkikeli.

Sitten laitetaan myös kauniita kuvia Nukasta tuolta Seinäjoelta.

Aivan ihana  tonttutyttö tämä Nuka.

Laitetaampa sitten tähän vielä Loimu-prinsessan kuva.

Hourulasta päivää

 Joskus ihan oikeasti tuntuu, että minä asun hourulassa, siltä tämä elämä välillä vaikuttaa. Keelalla on taas närästystä sillä seurauksella, että juo kuin kameli. Jouduin lähtemään kampaajalle ja sillä välin oli pissattu sisälle kolmeen eri paikkaan ja syöty puolikas froteepyyhe ja nuoltu lattiat. Ei muuta kuin pesukone laulamaan.

Lenkillä käyntikään ei meinannut onnistua koska Keela yritti syödä risut kävyt ja varvut. Konsultoitu taas eläinlääkäriä jopa kahteen kertaan tänään. Taas yritetään muuttaa ruokintaa eli hypoallerginen ruoka vaihdetaan toiseen. Otin myös yhteyttä homeopaattiin.

On tämä kyllä suorastaanpirullinen vaiva kun ei saada kuriin ja ei tiedä miten toista auttaisi.

Pisteenä i:n päälle huomasin Pilven vääntävän torttua eikä kysymyksessä ollut joulutorttu. Torttu ilmestyi keskelle makuuhuonetta. Tervetuloa joulu.

Yllätys

 Sain tänään niin ihanan sähköpostin, että en voinut uskoa silmiäni ja viesti oli niin koskettava, että luin sitä silmät kyynelissä. Minulle vieras ihminen oli tämän kirjeen minulle lähettänyt. Minä en hänelle kuitenkaan ollut niin vieras sillä hän kertoi lukeneensa minun blogiani  vuosia. Oikein joulumieli valtasi mielen niin kauniista terveisistä. KIITOS.

Tänään lenkillä oli mukana aurinko joka kultasi Keelan turkin ja toi iloa päiväämme. Pieni pakkanen nipisteli poskia kun metsässä vaelsimme.

Keelan kanssa käytiin käärmekalliolla ja nyt oli hiljaista ei näkynyt yhtään luikertelijaa, no emme olisikaan sinne menneet jos asukkaat olisivat olleet hereillä.

Keelan närästys vaikuttaa nyt vihdoin mennen ohi tai ainakin kovasti toivon niin. Kaikille hyvää joulun odotusta.

Mummot liikenteessä

 Tänään mummoenergia lähti vyörymään metsää kohden ihanassa pienessä pakkasessa. Menopeliä oli siinä monenmoista.

Pilvellä on oma "rollaattori" millä päästään lenkille vaikka pienet kipeät jalat eivät enää pitkää matkaa jaksa juosta. Aivan oiva peli nuo rattaat, Pilvi istuu tyytyväisenä, että päästään metsään assti nuuskuttelemaan.

Meillä oli oikein hauskaretki ja sen jälkeen oli tietenkin  hauskaa alkaa piilottamaan nakkeja.