perjantai 31. joulukuuta 2010

Vuosi lähenee loppuaan


Vain yksi tunti 50 minuuttia on jäljellä tästä vuodesta 2010 ja sitten saamme kirjoittaa luvun 2011, olkoon se meille kaikille hyvä vuosi ja tuokoon monen moista hyvää, silloin ne surutkin mitkä elämään kuuluvat tuntuvat helpommilta kantaa. Koiramme ovat suhtautuneet paukutteluun ihan rauhallisesti, eikä rakettien ammunta ole niiden rauhaa häirinnyt, Turrihan oli koira joka pelkäsi uutta vuotta ihan hirveästi tai siis ammuntaa ja välkyviä valoja, nyt Turrin ei tarvitse pelätä siellä missä Turri on  on kaikki hyvin.  Aattoilta on sujunut hauskoissa merkeissä äitini ja isäni kanssa ja ennen kaikkea veljestäni on tänään leivottu ukkomies ja olipas onnellisen näköinen hääpari, joka oli tarkkaan harkinnut tätä avioliittoa sillä ei kait muuta voi päästellä yhdentoistavuoden kihlauksesta.Tähän kauniiseen kuvaan on hyvä lopettaa tämä vuosi.





Onnea Anja ja Kari

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2011


Jälleen kerran on koittanut vuoden viimeinen päivä. Voidaan sanoa että tästäkin vuodesta on selvitty. Tämä on se ainoa hetki vuodesta kun kannattaa hetkeksi kurkista peruutuspeiliin mitä sitä sitten oikein tapahtui tänä vuonna. Belunan elämää kurkistamme muutaman valokuvan kautta.



Lotta kävi ultrassa ja sieltä saimme iloisia uutisia vauvoja oli tulossa.



Arja kävi opiskelemassa lisää raakaruokinnan saloja.



Lotan ja Enzon  vauvat syntyivät helimuun 4 päivä.



Pennut kasvoivat.



Pennut kävivät lääkärin tarkastuksessa.



Pennut pentutestattiin Kaisa Hilskan toimesta.



Lotan ja Enzon vauvat muuttivat omiin koteihinsa.  ja mikä parasta kaikki saivat todella upeat kodit.



Pilvi sai uuden leikkikaverin kun Biancasta tuli uusin laumamme jäsen.



Laumassa on hyvä elää.



Arja kävi mätsäri tuomarina.



Näyttelyissäkin piipahdettiin ja saatiin jopa menestystä, tuomari arvioi Milanan takaosaa.



Belunan  KIngly Moriz niitti mainetta ja valioitui.



Kasvattien luona vierailtiin.



Ystäviä kävi meillä.



Käytiin pentukurssilla



Opittiin tuntemaan uusia kavereita.



Suruakin mahtui joukkoon, kun rakas Turrimme jätti meidät pitkällisen sairauden murtamana.



Koiria koulutettiin tottelevaisiksi.



Käytiin opettelemassa viiriäisten ja kanojen koulutusta.



Käytiin pentunäyttelyissä.



Käytiin aktivointikurssilla



Leikittiin vesileikkejä



Koiria kuvattiin paljon, jotta Arjan perintö kasvaisi mahdollisimman suureksi.



Vietettiin joulua



 


HYVÄÄ JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2011 ja Belunan kennelin lauma kiittää kaikkia ystäviään kuluneesta vuodesta. Ensi vuonna uudet kujeet ja uudet jutut.


 

torstai 30. joulukuuta 2010

Kotona ollaan


No niin taas on päästy kotiin ja haukut ottivat minut kyllä hyvin vastaan. Pomppimistakaan ei voitu välttää ja taitaa minulla nyt olla hienot naarmut selässä, no ei haittaa niin kiva oli tulla kotiin. KePolla ja koirilla oli mennyt ihan hyvin, mutta oli KePo raukka taas väsähtänyt ei ollut jaksanut sitten tehdä yhtään mitään muuta kuin hoitaa koirat no se riittää minulle. Onneksi naiset on tehty hieman sitkeimmistä aineksista, eivät väsy niin helposti. Piti tuoda koirille tuliaisiksi porsaan korvat, vaikka en niitä juurikaan harrasta, mutta jos minulla oli ikävä niin samalla kait oli sitten huono omatunto ja sitten piti antaa possunkorvat. En ehtinyt tänään edes lenkille koirien kanssa kun tuohon matkan tekoon meni siis huomattava aika oli aika lumisateinen keli. ja onettomuuksia matkalla. Onneksi itse selvisin kunnialla kotiin. Huomenna sitten tulevatkin äiti ja isä meille koska menemme viettämään perhejuhlaa tuonne Turkuun. Rico ja Luke ovat lähettäneet terkkuja ja uuden vuoden toivotuksia ja tässä hauskoja kuvia pojista.



Luke ja Rico





Kaverukset yhdessä



Yhdistelmästä: Yestas Enzo ja Carlotta Leo von der Seewiese



Belunan Fazer Bernad "Luke"



Kiitos Tiina tosi hauskoja kuvia pojista.

Kotiin


Tänään siten päästään taas kotiin ja se on juhlaa. Äiti on pitänyt minua hyvässä hoidossa, mutta kiva päästä kotiin kuitenkin taas koirien luokse. Äidin luona on nautittu herkkua monen moista ja lojuttu vaahtokyvyssä joten tosi rentouttavaa. Löysin vihdoin Diwalle homeopaatin ja ensi viikon perjantaina menemme sitten käymään, toivottavasti saamme avun tähän tassun nuolemisongelmaan sitä kautta. Diwahan oli koiristamme ainoa joka reagoi voimakkaasti laumanjohtajan poismenoon , ensimmäisen viikon ei suostunut nukkumaan öisin vaan sännöllisin väliajoin piti yöllä päästä 5-10 kertaa ulos ja Turrin tarhaan katsomaan missä kinioitettu johtaja oikein on, sitten Diwa kävi Turrin sängyssä nukkumassa ja omi Turrin lelun joka oli vinkuva possu, Turri ei koskaan huolinut muita leluja mutta rakasti vinkuvaa possuaan. Minun oli pakko  ottaa Turrin possu pois Diwalta koska vingutti sitä koko ajan. Tämän jälkeen alkoi nuolla etutassujaan noin 10 cm matkalta ja tämä tapahtuu n. 02:50 yöllä ja silloin pitää minun nousta ylös ja pyytää koira viereeni, jos saa nukkua ihan minussa kiinni ei nuole mutta muuten nuolee, ei auta sukat ei kaulurit ei mitkään. Napropaatti ja eläinlääkäri kumpikin olivat sitä mieltä, että kysymyksessä on stressireaktio ja eläinlääkäriltä sain kahta erilaista ainetta jota suihkutetaan tassuihin , mutta Diwan mielestä se on vain kastiketta eikä haittaa nuolemista. Toivottavasti nyt saamme avun tähän ettei iho ehdi mennä rikki, sitten onkin jo huonompi asia kysymyksessä.



Tässä Banjo poika tiirailee uuden lelunsa kanssa. Mikä suklaasilmä.

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Doris reissunainen


Doris reissunainen on taas päässyt tänne Porvooseen ja hommat jatkuu lumisessa kaupungissa. Äiti pitää hyvää huolta iltaisin joten vain karvakorvat puuttuu. KePo oli pärjännyt hyvin koirien kanssa ja se onkin jännä juttu pärjää just siihen asti kun astun ovesta sisään niin silloin alkaa "valitus" ihan sama ilmiö kuin lapsilla äidille voi kiukutella, no sallittakoon se, sillä hyvää työtä hän tekee koirien kanssa kun olen poissa. Uutta vuotta vastaan otetaankin sitten isommalla porukalla kun kóirat saavat vieraakseen mummun ja vaarin. Huomenna palaan taas kotiin ja se on tosi kivaa.



Neste Diesel eli "Löpö"



Jos odotan tarpeeksi kauan niin putoaakohan tuo pallo minun päähäni? Mikäpäs kiire kissalla olisikaan voihan sitä tovin miettiä syntyjä syviä.

maanantai 27. joulukuuta 2010

Lumisia metsiä


Nyt oikeasti vasta tajuaa kuinka paljon metsässä on LUNTA sillä tänään kun lähdimme metsään niin kaikki polut olivat kadonneet ja Pilvi upposi hankeen niin syvälle ettei päässyt ylös vaikka pomppi kuin kumipallo, mutta eivät nuo koirat tyhmiä ole minä sain toimia veturina ja lauma perässä jonossa ja Pilvi viimeisenä ja silloin oli jo polkukin muodostunut, tunnin kun puuskutin kuin veturi pitkin talvista metsää umpihangessa alkoi askel painaa jo reippaasti ja kun pääsin kotiin niin vaatteet olivat liimautuneet ihoon kiinni. Tätä jos mitä voi kutsua kinkun sulatus lenkiksi. Kuvia ei lenkiltä tullut mutta laitetaan tähän vielä pari kuvaa eiliseltä Tapanilta (kävin ne poimimassa Tarjan albumista, älä suutu Tarja, sillä olivat niin paljon parempia kuin omani.)



Koirakaveruksia



Mistä näitä koiria oikein tulee?


Sitten illan suussa meille saapui koiravieraita ja toki Windillä oli pari palvelijaakin mukanaan. BB oli ihan ihmeissään mikä kumma tuo eläin on kun sitä ei saa kiinni ja se liikkuu huimaa vauhtia ja on melkein kun Pilvi mutta iso sellainen, no lopuksi BB tajusi se on leikkikaveri. Pilvikin innostui uudesta ystävästä. Naukkis ei hirvittävästi hämmästynyt uudesa koirasta vaan jökötti kylmän rauhallisesti sohvan kulmassa ja viis veisasi vaikka uusi kuono tutki kiinnostuneena mikä olento se tuo on Naukkis oli Windyn ensimmäinen kissatuttavuus.



Ensin tutkittiin Pilvi. Windi on Australian paimenkoira.



Koira se on ja tyttökin vielä.



Lähdetään ulos siellä on se suuri möhköfantti nimeltään BB.



Kissa siis tarkoittaa ei liiku mihinkään suuntaan.



Kiitos vierailusta ja hyvää loppuvuotta ja ennen kaikkea hyvää uutta vuotta. (Joukkoon mahtuu aina yksi joka on huomion kipeä leonberginkoira)


 

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Tapnin ajelu


Tänään oli sitten se Tapanin päivä jolloin tehdään niitä Tapanin ajeluita ja Oliver ja Oscarkin olivat lähteneet tuiskusta ja tuulesta huolimatta Tapanin ajelulle  ja saapuivat läpi nietosten ilahduttamaan meidän Tapanin päivää ja Banjo poika porhalsi Maskusta myös  veljeä katsomaan. Olipa hienoa nähdä kolme sisarusta yhtä aikaa ja kaiken kukkuraksi Oliver josta oli tullut niin tumma nuori herra. Oliver ja Oscar olivat ihan saman kokoisia veijareita. Oliver on vain sellainen ikiliikkuja ja vauhtia ei puutu sitä on suorastaan vaikka muille jakaa, mikä valloittava energiapakkaus. Kuvat ovat nyt sitten kelin mukaisia.



Siinä oli vilinää vilskettä pienten tassujen.


 



Ihana näky pihalla kun koiria tuli joka suunnasta.



Molemmat äidit Bella ja Lotta pääsivät tapaamaan lapsiaan.



Sisaruksen Oscar ja BB



Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli koko rahalla



Oliver piti vauhtia yllä





Äiti tiedustelee kuulumisia.



Lumessa oli niin kiva telmiä.



Kuvat ovat lumihiutaleiden koritelemia



Oliver on vielä pysynyt aika hoikkana poikana, mutta sieltä se massa tulee kun ennättää.



Ihmiset saivat hieman väistellä kun vauhdilla mentiin



Lumikuono



Kilpajuoksua "karuselli"



Äiti Bella säilytti tyyneytensä kaikissa tilanteissa



Banjo poika liittyi joukon katkoksi



Ja lunta piisasi



Moi Tarja



Me tehdään pyramidi



Lotta äiti seuraa jälkikasvunsa touhuja.



Bella mamma ihmettelee armotonta menoa



Oliverin suuri rakkaus Milana



Oliver (Yestas Dazzler ja Namupalan Bella Madonna)



Bianca ja Oscar. Kiitos Tapanin vierailusta Oliverin ja Ocarin laumalle sekä tietysti Tarjalle ja Banjolle.



Sitten siirrytäänkin kinkun sulatteluun Jyryn kotiin pohjanmaalle



Jouluna kuuluu levätä.



Ja sulatella kinkkua



ja saada lahjoja



ja saada lisää lahjoja. Kiitos kuvista.



Ja vielä yksi joulutervehdys, thank you