Pihapuuhia

 KePo on istuttanut mulle kesäkukkia pihalle. Olkapään treeniä valokuvauksella, sormet alkaa jo toimia. Jumppaa on tehty mutta pitkä on matka vielä edessä ennen kuin on toimiva käsi. Kipsi pitäisi saada toisesta kädestä pois ensi viikolla. Kaikki asiat tuntuu niin paljon helpommalta kun edes jotain pystyy tekemään oikealla kädellä vaikka kuinka pientä. Pihalla on nyt kesäkukkien lisäksi päärynäpuu ja kirsikkapuu. Koirat on taas ihmetelleet kesäkukkien ilmestymistä pihapiiriin.

Nöyryyttä ja kiitollisuutta ja hitautta

Olen varmaan hirviö-toipilas pahimmasta päästä. Vihaan hitautta ja kaikki pitäisi hoitua vauhdilla, mutta nyt opetellaan asioita tekemään hitaasti ja harkiten ja samalla on ollut pakko unohtaa tunnuslauseeni: Ei tarvi auttaa. On ollut pakko hyväksyä toisen apu ja välillä jopa on ollut pakko sitä pyytää. Päivät on tylsiä ja pitkiä , kaikki ohjelmat on nähty viiteen kertaan, lukeminen ei huvita, juuri mikään ei huvita. Kiitollinen kuitenkin ettei vielä mennyt jalatkin solmuun pääsee edes liikkumaan, kiitollinen myös omista lähihoitajista jotka jaksaa vierellä kulkea.

Jos juttelee tomaateille ja kurkuille monta kertaa päivässä niin kyllä ovat innokkaita varmaan kasvamaan.

Kiitollinen myös ystäville, jotka jaksavat tsempata ja luoda uskoa parempaan huomiseen. Viikko vielä niin voin jo saada tuon kipsin pois 🙏, sitten alkaa sen kuntoutus ja keskitytään vielä saamaan myös tuo olkapää kuntoon ja sitten ollaankin jo voiton puolella.

Kuvaaminenkaan ei oikein onnistu yhdellä vajaalla kädellä ja eilen kokeilin sukan kutomista kun se jäi keske, mutta vain kaksi kerrosta sain väkerrettyä. Pihalla yritin kukkiakin kuvata, joku jäi kuvaksikin asti.

Mirrinminttu

Kaunista kevään odotusta kaikille. Blogi ilmestyy nyt satunnaisesti kun kirjoittaminen on niin työlästä.

Belunan Orenda -Pentue

Tänään juhlivat Orendat 7 v. Oma Keelani saa synttärijuhlat sitten myöhemmin. Onnittelut kaikille.

 Yksi synttäri kuvakin on tullut .

Ihana Hämeenlnnan poika Amos

Keela oma Orendani

Liam

Oliver

Tara

Tauko blogissa.

Nyt tulee blogiin kirjoitus tauko, sillä minä kaaduin tänään metsässä puun juureen ja vasen ranne murtui, oikea olkapää murtui ja 2 kylkiluuta murtui. 

Pieni pieni sade

 Olen jo kaksi kertaa laittanut toppatakin kesäsäilytykseen ja samat kaksi kertaa ottanut sen takaisin kun on niin kylmä varsinkin aamulla kun lähdetään lenkille, vain muutama aste  lämpöä. Koiria se ei tietenkään haittaa. Tänään löydettiin aivan ihana kelo jossa oli toistakymmentä koloa, eli kesäasuntoja olisi tarjolla.

Metsä on täynnä ihmeitä kun ne vain aina huomaisi siellä liikkuessaan. Ei voi lakata ihmettelemästä sitä lintujen äänien määrää.

Metsässä on niin kiva samoilla ja katsella ja haistella ja nuuskia.

Blogi vaikenee muutamaksi päiväksi, koska minä lähden huomenna Porvooseen viettämään äitienpäivää ja palaan sitten vasta sunnuntai iltana kotiin.

Sisko ja sen veli

 

Tässäpä aivan ihastuttava kuva Vegasta ja hänen siskostaan Hehkusta. Hehku on kotiutunut selvästi uuteen perheeseensä ja elää nyt kavereiden kanssa vilkasta koiran elämää. Kummallakin koiralla on aivan ihana ilme ja onnelliset koiransilmät. Tämä toteutui kun Hehkun entinen emäntä pystyi ajattelemaan koiran parasta ja luopumaan rakkaasta Hehkusta koiran parhaaksi ja sitten taas Vegan perhe bongasi heti ilmoituksen kotia tarvitsevasta Hehkusta. Kun vielä ihmistenkin kemiat kohtasivat onnellinen loppu alkoi häämöttää. Hehkun emäntä voi seurata Hehkun elämää tuolla FB:ssä ja täällä blogissa ja tietää että teki oikean ratkaisun. Joskus ratkaisut ovat vaikeita mutta kun sydämessään tietää mitä pitää tehdä niin silloin päätöksen teko on helpompaa.

Laumaa täydentää vielä ihana Dempe joten porukassa löytyy siis nuorutta ja naisnäkökulmaa sekä miehinen mielipide. Hieno porukka.

Pieni porukka

 Pihalla vallitsee rauha ja isot koirat ovat keskenään sopusoinnussa. Koirat ovat sopeutuneet hyvin vaikka yksi on porukasta poissa. Ikävä meillä kaikilla varmasti on Pilveä, eikä vähiten Löpöllä. Löpö on kovin hellyyden kipeä ja minulta sitä on kyllä riittänyt pikku kissalle. 

Metsäretkellä tavattiin naapurin Jake joka oli myös isäntänsä kanssa lenkillä, hieman vaihdettiin kuulumisia ja sitten eräännyttiin omille poluille. Keelahan ei ole mikään leikkijä koira ja Jake on vielä aika pentumainen käytökseltään. Keela on sitä mieltä haistaa voin ja kiitoa.

Tänään siivottiin vaatehuone ja ei voi mitenkään ymmärtää miksi  pitää olla sellainen hamsteriluonne että kaikki pitää säästää oli sille tarvetta tai ei.

Nyt on muutama säkki täytetty tarpeettomalla tavaralla ja KePon vuoro on nyt huolehtia logistiikasta kirpputorille. Katsotaanpa mitä huomenna keksitään.

Keela kertoo

Me Rosén kanssa ei tykätä kun imuri raahataan esille taas mamma aloittaa tuon toivottoman touhunsa, me ainakin lähdetään ulos. Onneksi se sentään vie meitä metsään siellä kuuluu vain linnunlaulua ja liverrystä ja viserrystä.

Ei me yhtään ymmärretä Rosén kanssa miksi tuo mamma jatkuvasti siivoaa vaikka se ei kuulemma edes tykkää siitä. Ja sitten se vielä valittaa ettei se tule koskaan valmiiksi, ei vain voi ymmärtää ihmisten ajatuksen juoksua.

Me koirat tai ainakin minä ja Rosé tehdään vain sellaisia asioita mistä saa palkkaa tai mikä on hauskaa ja meistä metsässä on hauskaa. Sitten me voidaan joskus mennä sisälle kun mamma huutaa ruokaa tarjolla tai nameja. Mutta jos mamma huutaa että leikataan kynnet niin silloin meidän korvat menee kiinni eikä me olla kuulevinamme ollenkaan, no se ei kuitenkaan auta kun tuo mamma on niin ovela että se tulee sitten hakemaan jos ei mennä vapaaehtoisesti.

Toinen vaikea asia mitä ei millään tahdota kuulla on tuo kummallinen sana s i i r r y  just kun me ollaan asetuttu hienosti oven eteen tai taakse kun mamma on vessassa. Eihän kukaan huuda koko ajan että siirry kun mamma on mennyt nukkumaan. No nyt toivotetaan kaikille hyvää yötä, älkää siirtykö mihinkään vaan nähkää kauniita unia. Tähän päätän raporttini - Keela.