Uuden Vuoden aatto

Nyt alkaa vuosi olla lopuillaan ja raketit paukkuvat ulkona, mutta onneksi niiden äänet eivät kuulu sisälle, vaan koirat ottavat rauhallisesti.

 Metsän eläimet ovat varmasti kauhuissaan kumpa ihmiset huolehtisivat omista lemmikeistään eikä yhdenkään koiran tarvitsisi juosta pakokauhussa pitkin kylän raitteja.

Meitä ei pelota yhtään koska mamma pitää meistä hyvää huolta. Aamusta jo lähdettiin metsään ja silloin ei mikään häirinnyt meidän retkeilyä oli hiljaista ja rauhallista. Arvostan suuresti jokaista joka jättää raketit ampumatta ja sijoittaa ylimääräiset rahansa johonkin hyödyllisempään asiaan.

Lumi oli lähes kokonaan hävinnyt ja kaikki oli aika märkää. Pihaltahan lumi olikin sitten kadonnut kokonaan.

Belunan porukka toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta 2023.

Vuosi 2022

 Mitä jäi käteen vuodesta 2022. Vuosi alkoi kovin surullisissa merkeissä Keela aisteli hengestään tehohoidossa Vettorissa. Suolitukos oli leikattu, Keela ei pissannut, ei syönyt ei kakannut ja voi todella huonosti, no sitkeä oli mun tyttöni ja taisteli itsensä takaisin elävien kirjoihin. Kotiin sain vain 42 kg painavan leonbergin, mutta siitä alkoi kuntoutus.

Tänä päivänä Keela voi hyvin ja viettää eläkepäiviä Rose´n kanssa. Tästä olen niin kiitollinen joka ainoa päivä. Seuraavana olikin sitten minun vuoro sairastua ja sain diagnoosin pitkäaikais sairaudesta ja sen kanssa oli opittava elämään.

Juurikin kun olin tästä uutisesta selvinnyt niin enkös sitten kaatunut ja murtanut ranteeni ja toisesta kädestä sitten olkapään ja kylkiluut. Tähän avuttomuuteen sitten kestikin aikaa totutella. Aamulla kun mieheni lähti töihin niin hän jätti minulle pillin ja kupillisen vettä jotta ei jano pääsisi yllättämään. Mitään ei pystynyt kädettömänä tekemään. Nyt voin jo paremmin ja kädetkin toimii ja siitäkin olen kiitollinen.

Kesä toi tullessaan äidin joka pakeni taloyhtiön suurta remonttia ja vietti kesää luonamme, siitäkin olin kiitollinen. Mutta sitten tuli juhannus ja jokin ei ollut kunnossa Löpö lopetti pissaamasta, syömästä ja kakkaamasta. Juhannusaattona sitten lähdimme taa sinne Vettoriin ja lukuisin käärmeenpurema potilaiden kanssa vietimme  viimeiset ajat yhdessä Löpön kanssa. Löpön molemmat munuaiset olivat pettäneet ja mitään ei ollut tehtävissä tai oli se yksi asia ja niin Löpö sai vapautuksen kivuista ja siirtyi sinne sateekaarisillalle.

Näin päästiin sitten syksyyn. Syksy ja kesä on sjunut olkapäätä ja rannetta kuntouttaessa ja nyt selvittiin sitten joulustakin ja kohta päästään uuteen voteen ja toivotaan että siitä tulee paras vuosi ikinä.

Koira ja ilotulitteet

 Taas lähestyy se aika vuodesta kun ihmiset haluavat jostain syystä paukutella rakettaja tuonne taivaalle. Tähän ihmisten joilla on lemmikkejä tulee varautua huolellisesti. Uuden vuoden aatto kannttaa suunnitella  huolella. Koiran omistajan tulee huolehtia lemmikin lenkkeilystä mahdollisimman varhaisesa vaiheessa, meillä lenkkeillään heti aamusta. Rakettien virallinen ampuma aikahan on klo 8:00 -02:00, mutta kuten kokemuksesta tiedämme ihmisten on tosi vaikea noudattaa tuota sääntöä, varsinkin nuoriso alkaa heitellä papatteja jo iltapäivällä.

Usein kuulee sanottavan, että ei meidän fifi" välitä mitään raketeista. Mutta samalla unohtuu kuinka herkkä koiran kuuloaisti on ja kuinka kipeää kovat , vinkuvat ja sähisevät äänet koiralle tekevätkään. Myöskään vilkkuvat valot eivät ole miellyttäviä. Sitten on koiria jotka selkeästi pelkäävät kovia ääniä tai kaikkea mikä liittyy rakettien ammuntaan myös haju voi aiheuttaa pelkoa. Pelkäävää koiraa ei saa jättää yksin vaan ihmisen täytyy olla lemmikkinsä tukena.

Järjestä oma uuden vuoden viettosi siten, että se on myös lemmikille miellyttävä kokemus ja kun teette niitä pakollisia pissalenkkejä, kytkekää koira huolella, sillä pelästynyt koira voi riuhtaista itsensä irti ja kun koira pakenee peloissaan sen löytäminen on haasteellista. Voitte vain kuvitella miten paljon kora pelkää koko yön kuuluvaa ja näkyvää ja tuoksuvaa ilotulitusta kaukana kotoa ja yksin.

Varataan lemmikille reilusti hyvää purtavaa ja suljetaan ne verhot ja laitetaan TV tai radio päälle ja eletään normaalia rauhallista vuoden vaihdetta. Pidetään rakkaistamme huolta. Hyvää vuoden vaihtumisen aikaa.

Mamma pitää huolen ettei meidän tarvi pelätä uutena vuotenakaan.

Tapani

 Joulu on vain kerran vuodessa ja nyt se on ohi. Ei oltu Tapanin päivän ajelulla mutta kävelyllä kylläkin. Herkut herkuteltu ja nyt saa arki tulla hetkeksi ja sitten otetaan vastaan uusi vuosi 2023 ja toivotaan, että siitä tulee paras vuosi ikinä.

Tapania vietettiin yhdessä Harryn perheen kanssa ja olikin kiva kun mummi ja Harryn sisko kävivät meillä syömässä, Harry iloitsi ettei tarvi syödä koko viikkoa jouluruokaa.

Metsä on tällä hetkellä kuin temppurata, kierrä, väistä, ryömi, taivuta, sillä lumiset painavat oksat riippuvat polkujen yli. Myös meidän metsästä on kaatunut yksi puu, mutta onneksi mitään vahinkoa ei syntynyt vaan oli kaatunut oikean suuntaisesti rikkomatta aitaakaan.

Tervetuloa arki.

Joulupäivä

 Joulupäivää on vietetty pakkasen paukkuessa ulkoillen ja lepäillen ja syöden. Koiratkin ovat ottaneet levon kannalta.

Kun tultiin lenkiltä niin koirat ja me ihmiset oltiin muututtu lumikoiriksi ja lumiukoiksi. Metsän puut olivat taipuneet kulkureiteille ja lunta ropisi niskaan mennen tullen.

Ulkotulet loimuavat edelleen piahlla ja rakkaiden karvatassujenkin muistoksi palavat kynttilät.

Huomenna sitten vietetään Tapanin päivää ja joulu on taas ohi ja alkaa loppu vuosi olla käsillä.

Tnnelma paloja meidän joulusta

 Taas joulu joutui ja nt on vatsat pömpöllään hyvää ruokaa. Ei kinkkua vaan poroa ja lammasta ja tietenkin kalaa, siitä oli meidän joulupöytä tehty.

Pukkikin oli käynyt kun oltiin saunassa ja jättänyt lahjat kuusen alle. Pukki oli ollut kyllä todella kekseliäs tänä vuonna. Jostain syystä minä sain sukkia siis jarrusukkia ja sitten ihanat leo sukat, sekä nastakengät. Nyt pitäisi minun pysyä pystyssä niin sisällä kuin ulkonakin. 

Pahallekkaan en tuoksu jatkossa siitä pitää huolen ihanan tuoksuinen hajuvesi ja käteni saan pyyhkiä kauniisiin pyyhkeisiin. Ruokakaan ei talosta heti lopu sain myös 60 kananmunaa ja pohjoisen villejä marjoja juotavassa muodossa, lisäksi vielä ihanaa sinappia, olivia, ja viikunahilloa sekä Kreetalaista oliiviöljyä. Palan painikkeeksi sitten glögiä. Mutta eihän joulu lisi joulu ilman suklaata.

Ilta on tummunut yöksi ja ulkona loistavat valot pimeässä yössä, tällä hetkellähän me asumme talven ihmemaassa.

Kaunis lämminhenkinen joulu ihan vain kahdestaan mieheni kanssa. 

Leivotaan

 Aamulla vesisadetta ja ostoksille, kaupassa oli muutama muukin ihminen. Lihatiskillä ennen meitä oli 64 ihmistä, no kaikki saatiin mitä vielä tarvittiin. KePonkin hermo piti hyvin. Kun päästiin kotiin oli aika leipasta korvapuustit ja tortut, niitä nyt on maisteltu. Sitten tonttuiltiin naapurissa ja hekin ovat nyt muistamisensa saaneet. Nyt on sitten ollut lumitöiden vuoro sillä se valkoinen joulu tipahti taivaalta alas. Sokeri unohtui kauppaan ja piti mennä naapurista lainaamaan kun ei jaksanut millään lähteä sitä kaupasta hakemaan. Ilo on ihana naapuri. Kaikki siis enemmän kuin hyvin.

Kaikkihan tietää, että minä en juuri lahjoista välitä (= rakastan niitä) , tänä jouluna saan enemmän lahjoja kuin koskaan, sillä sain ystävältäni 61 lahjaa.

Nyt se alkaa

 Nyt se joulun aika alkoi meillä. Meidän joulu alkaa aina samalla tavalla, riisipuurolla ja lakkakiisselillä.

Jo minun lapsuuteni kodissa äiti aina keitti riisipuuron ja lakkakiisselin. Kiisseli tehtiin isän poimimista lakoista. Tänä vuonna meidän lakkakiisseli on minun ja Harryn poimimista lakoista ja kiisselin keitin minä, koska äiti halusi viettää joulua Porvoossa. Koirien lahjat on nyt paketoitu ja joulu saa siis tulla.

Leivontaa

 Nyt ulkona on se kuuluisa pääkallokeli, mikä varmasti tarkoittaa että pääkallo hajoaa jos ulkona nurin mätkähtää. Sain heti aamulla puhelinsoiton jossa sanottiin topakasti, sinä et sitten lenkille tänään mene. Ystävä on 💓. Koiratkaan eivät ole ulos edes halunneet, äkkiä pissalla käyty ja sitten takaisin sisälle ja sänkyyn ja sohvalle nukkumaan. Todelliset vahtikoirat nämä molemmat.

Kun ei kerran voitu lenkkeillä niin ryhdyttiin sitten leipomaan tuolla airfyer laitteella ja itsellenikin yllätykseksi niin sillä voi tosiaan paistaa kakun 15 - 20 minuuttia ja kakku oli valmis.

Tuo airfryer-laite on kyllä yllättänyt positiivisesti. Minä josta olisi alunperin pitänyt tulla suuren maalaistalon emäntä kun en osaa tehdä mitään ruokaa vähän olen saanut nyt oivan apuvälineen annosten kohtuullistamiseen. Tuohon laitteeseen kun mahtuu oikein mainiosti kahden hengen ruuat ja hävikkiruuan määrä näin vähenee huomattavasti. Nyt ollaan jo tehty, kanaa, kalaa, erilaisia perunoita, jauheliha pihvejä, muffinsseja ja nyt rohkenen kokeilla kakun paistamista.

Kylläpäs on tontut liikkeellä, eilen illalla piipahti tonttu meillä ja tänään portille ilmestyi  tuo ihana jouluukka, joten kiirettä pitää tontuillakin.

Jekku

 Jekku tonttu se vaan keksii jekkuja . Joka päivä jokin uusi juttu.

Tänään tehtiin koirien kanssa joulusiivousta ja ulkona rosotti vettä ja oli liukasta. Nt on koti puhdas kun vain pysyisi tuo pienoinen lumi kerros maassa niin ei tulisi kuraa ja rapaa sisälle.

                         Rose´pieni kullannuppu

Koiratkin jo kurkisteleva, että jokohan se joulupukki kohta tulee ja tuo lahjoja, sillä koirat ainakin ovat olleet tosi kilttejä.

Olipas

 Olipas taas mukavaa päästä metsään aamulla, kun muutaman päivän oli reisussa ja nyt omissa metsissä taas koiran kanssa. Puut olivat pudottaneet lumitaakkansa maahan ja vihreät oksat piirtyivät valkoista maata vasten. Ihan metsän raikas tuoksu oli vastassa. Se mikä tuoksu oli Roseá vastassa oli ilmeisesti aivan jotain muuta kuin minun aistima tuoksu. peurat olivat littäneet meidän polkumme ja myöskin pupujussi oli loikinut pitkin ja poikin puhumattakaan hiiren pikkuisista jäljistä. Kaikki jäljet saivat Rose´lta suuren huomion ja niitä nuuskuteltiin pitkään ja hartaasti.

Keela olikin sitten ihan erimieltä tuonne metsään lähdöstä.

Taisi tulla minullekkin selväksi, että Keela ei ole lenkille lähdössä.

Elämysmatka

 Tulipa sitten tehtyä elämysmatka Porvooseen. Elämyksiä tuli ihan tuplasti kun jätti käsilaukun kotiin ja siinä samalla sitten jäi rahapussi, pankkikortti, puhelin, ajokortti, henkkari tärkeimmät mainitakseni. Nyt sen oikein huomasi miten se elämä on kiinni puhelimesta ja pankkikortista. Pysäköi autosi, ei ole mitään ohjelmaa minkä pyöräyttää päälle no ei ole myöskään rahaa mitä tunkee mittariin, no raha oli pienin ongelma sitä sain lainaksi kun pääsin  äidin luo, mutta kun ei osaa käyttää mittareita ei parkki eikä bensa kun ei edes kunnolla tunnista noita seteleitä kun ei sellaisia ole vuosiin käsitellyt. Kyllä tunsin itseni niin tyhmäksi ettei mitään määrää. Mutta olipas hymyileviä ihmisiä kun pyytelin apua milloin mihinkin asiaan kun ei vain ymmärtänyt. Sitten vielä erehdyttiin lähtemään äidin kanssa asioille kaupunkiin johon olikin sitten saapunut coca-cola rekka ja kaikki ihmiset Tampereen alapuolelta, sillä Porvoossa ei ainakaan koskaan ole sitä määrää ihmisä, jotka tukkivat kadut joka suuntaan ja autoilijoilla alkoi kasvaa se kuuluisa tatti otsaan, ketään ei päästetty mihinkään joten oltiin sitten kaikki tunti tolkulla jumissa, kyllä oli mahtava kokemus. 

Porvoossa tapasin molemmat poikani ja minjäni, sekä hyvän ystäväni, jonka kanssa nuorina kierrettiin katuja koirien kanssa ja mietittiin mailman julmuutta. Yhdessä ratkaistiin monta pulmaa ja aina selvittiin  ja oltiin niin varmoja että ensikuussa helpottaa.

Ihanan kauniin äitini kanssa valmisteltiin äidin joulua koska äiti haluaa tällä kertaa viettää sitä Porvoossa omassa kodissaan. Taitaa olla ettei vain malta lähteä Porvoosta kun on niin monet pikkujoulut misä pitää käydä esiintymässä, runoja lausumassa.

Kaikki hyvin loppujen lopuksi, pääsin kotiinkin ja voin alkaa valmistella omaa joulua. No ei me Harryn kanssa kovin suuria valmisteluita tarvita. Koirat olivat iloisia kun tulin kotiin ja niimpä sitten yhdessä koristeltiinkin kuusi ja täten julistan meidän joulunajan alkaneeksi.

Tässä pikkutontut jo pukkia taitavat odotella.

Hierontapäivä

 Tänään meillä päivä aloitettiin odottavalla kannalla.

Esille oli otettu hierontapeitto ja siihen kumpikin heti majoittui odottamaan hieronnan alkua. Tulihan se Mari sieltä ja kilpa juostiin kumpi pääsee ensin no Rose´pääsi ensin ja ensi kerralla sitten on Keelan vuoro olla eka.

Kumpikin koira selvästi nauttii tuosta hieronnasta ja samalla me rasvattiin myös taas anturat. Kun keelaa pyydettiin käymään maahan niin sehän vaan onnistui, Keela suorastaan heittäytyi Marin syliin ja täytyy sanoa, että hieman on haasteelliset nuo hierojan työasennot kun asiakas haluaa olla näin lähellä.

Kiitos taas kerran koirien hyvästä hoidosta ja onhan se ihana siinä sivussa parantaa hieman mailmaakin ja vaihtaa mielipiteitä. KIITOS.