Ukkonen

Aika moinen jyrähdys kävi äsken kun ukkonen paukautti oikein kunnolla. Keela joutuu aina johonkin pieneen paniikkiin tuosta ukkosesta ei niinkään tuosta äänestä vaan ilmeisesti tuntee ilmassa väreilevän sähköisyyden. Keela ei halua mennä painostavalla ilmalla (ukkosta ilmassa) ulos ollenkaan. Monet ihmisetkin pelkäävät ukkosta ei ihme jos koiratkin.

Tutkija Katariina Tiiran haastattelusta poimittua:

Moni eläin rupeaa stressaamaan jo hyvän aikaa ennen ensimmäistä ukkosen jyrähdystä.

Tiira kertoo, että koira saattaa assosioida tarpeeksi kovan sateen ukkoseen tai reagoida ukkosta enteilevään ilmanpaineeseen.

 Jos koira haluaa mennä piiloon, niin anna sen mennä piiloon. Ulos ei ainakaan pidä missään nimessä pakottaa. Tutkimusten mukaan omistajan reaktiot vaikuttavat melko vähän, mutta olemalla rauhallinen voi vaikuttaa hieman myös lemmikin rauhallisuuteen. Missään nimessä ei kannata lähteä mukaan stressaamaan tai hössöttämään.

– Tutkimusten mukaan runsaasti liikkuneilla koirilla näkyi vähemmän oireita. Hyväksi todettu keino on tarjota koiralle fyysisesti rankkaa liikuntaa vähän ennen ukkosta. Silloin rauhoittuminen voi olla helpompaa, Tiira opastaa ja lisää, että esimerkiksi uiminen voi olla hyvä keino kesähelteillä.

Minkä vuoksi eläin sitten pelkää ukkosta ja kovia pamauksia?

Osa pelosta on varmasti suojautumisviettiä, mutta Tiiran mukaan tutkimuksissa on paljastunut pelon perimmäisistä syistä myös uudempaa tietoa.

– Asiaa on tutkittu todella paljon, ja vaikuttaa siltä, että osa koirista voi kokea ukkosen myös kipuna.

Terveisiä

Nyt on hauskoja kuvia tullut kasvateilta ja ne täytyy tietenkin laittaa tähän ihailtaviksi. Ensin uimamaisteri Lumon kuvia. Ompa hieno lelukin löytynyt uimarille.

Prinsessa Lumo

Sitten Lumon siskoltakin Nukalta on tullut aivan ihania kuvia.

Prinsessa Nuka

Siinä on kaksi kaunista sisarusta, ilo julkaista ihania kuvia ihanista koirista. Hyvää kesänjatkoa kummallekkin prinsessalle.

Saatiinhan me myös yksi komea prinssi tähän kuviin nimittäin Rudolf.

Viinimarjat

Taigan kanssa mustikassa aamulla ja sitten kaikkien koirien kanssa kerättiin viinimarjoja. Mitähän mä mahdan tehdä kun marjastuskausi päättyy, no sieniä voi vielä kerätä. Talvella mä sitten vain syön niitä kaikkia mitä olen säilönyt pakastimeen. KePo yllätti minut sillä sain sukkia ja ei ihan mitä tahansa sukkia vaan rapusukkia ja ei ihan yhtä eikä kahta paria vaan 100 paria sukkia. On punaista raitaa, vihreää raitaa, keltaista raitaa ja mustaa raitaa ja kaikissa ravun kuva.

Kyllä Suomi on kaunis maa ja kyllä Rompun kotiseudunmaisemat ovat jotain todella kaunista.

Mustikka

Piti oikein selvittää, että juokseeko sitä ihan turhaan tuolla metsässä pitkin ja poikin vai onko noista mustikoista hyötyäkin. Tässä lista minkä poimin tuolta netistä.
1.Sisältää ominaisuuksia jotka vähentävät syöpäriskiä
2. Vahvistaa luita ja hampaita
3. Suojaa sydämen terveyttä
4. Ehkäisee diabetsta
5. Parantaa muistia
6. Ehkäisee ja hoitaa virtsatietulehdusta
7. Suojaa silmien terveyttä ja terävöittää näköä
8. Ehkäisee ikääntymistä.
Tuo viimeinen kohta erityisesti kolahti meihin Taigan kanssa.

Mustikkakaveri

Tänään sitten arki on alkanut ja KePo on mennyt töihin. Aamu alkoi tietenkin lenkkeilyllä ja Taigan kanssa sitten otettiin astia mukaan ja päätettiin poimia myös hieman mustikoita. Taiga on ihan paras kaveri mustikassa, ei säntäile mihinkään vaan käy rauhallisesti mättäälle makoilemaan ja syömään mustikoita.

Ihan paras mustikka kaveri, käytiin vielä KePon kanssa poimimassa iltamustikat.

Eemelin muistolle

Eemelin perhe on halunnut muistella  vielä rakasta lemmikkiään ja olen saanut kunnian julkaista tämän muistokirjoituksen, jonka on Eemelin emäntä kirjoittanut. 

Rakas Eemeli

Katselin lopulta viimeisiä valokuvia rakkaasta lemmikistämme ja sydämeni oli murtua. Olit elämässämme niin täysillä mukana jokaisena päivänä,  jonka meidän kanssamme vetit.

Keijolle olit aina numero 1. Ei se hopea ollut häpeä, noin ihanalle koiralle.

Poislähtösi sattui elämämme kaikkein kaaoksellisempaan aikaan, ei pahempaa aikaa eikä paikkaa olisi voinut olla.

Lähdön hetki ei koskaan kysy sitä.

Sait kuitenkin mielestäni arvokkaan lähdön, oma lääkärisi oli sunnuntaipäivystyksellä ja tuli antamaan sen viimeisen piikin. Jota jo olit pyytänytkin, silmät surusta ja kivusta tummina.

Muutaman päivän kuluttua saavuit kotiin ja Arja sekä Harry olivat Sinua vastaanottamassa, kuten syntymäsi hetkellä.

Kiitollisena otimme vastaan kaikki ihanat pitkät kirjoitukset, joissa muistelitte Eemeliä, emme edes tienneet että hänellä oli niin suuri suosio. Nyt vasta sen tuntee, kuinka suuri merkitys on aidoilla osanottokommenteilla. Siitä saa voimaa jatkaa seuraavaan päivään.
Vielä katselet meitä kasvattajalta saamassamme kuvassa ja tuhkasi odottavat viemistä Kuusamoon, jossa vietimme monia hienoja hetkiä. Siellä saat vapaana havumetsän siimeksessä odottaa meitä muita.

Rakkaudella Keijo, Dixie ja Marja

Belunan XL Red Paron "Eemeli"

Kaverikoiratapaaminen

Tänään 26.7 pidettiin kaverikoiraohjaajien yhteistapaaminen, valitettavasti meitä oli paikalle päässyt vain 13 yli 40:stä kaverikoiraohjaajasta. Meidän perhettä edusti Pilvi, koska oli niin lämmin päivä, että Keela ja Taiga jäivät kotiin.

Kaverikoiravierailut käynnistyvät pikkuhiljaa elokuun aikana jo ulkoilmatilaisuuksilla. Hoitokoteihin emme varmasti vielä pääse. Seuraamme tietenkin tarkalla korvalla sitä mihin korona tilanne kehittyy nyt syksyn aikana. Kaverikoiria löytyy hyvin montaa rotua ja kuulimmekin tänään, että kaikista eniten kaverikoirina on sekarotuisia koiria ja seuraavaksi eniten kultsuja. Kaverikoira toimintahan on vapaaehtoistyötä ja jokainen tekee sitä oman jaksamisensa ja motivaationsa mukaan annettuja ohjeita noudattaen.

Taas mustikassa

Tänäänkin olin mustikassa ja taas pakastin sai uumeniinsa mustikoita. Kyllä ensi talveksi alkaa olla mustikkaa säilössä. Koiria ei voi nyt pitää yhtään irti kun metsät ovat "pullollaan" poimijoita, nimittäin me nähtiin metsässä vieraita ihmisiä.

Onneksi tänään oli hieman viileämpää joten koirat jaksoivat hyvin tallustella pitkin metsäteitä. Koiralenkkien jälkeen siis lähdin yksin metsään ja kun sinne pääsin joku heitti kuin ämpärillä vettä niskaan no onneksi se ei kestänyt kauan ja sain marjat poimittua, mutta kotimatkalla sitten jälleen saavillinen vettä niskaan.

Ropistelua

Tänään on sade ropissut koko päivän ja koirat ovat ravanneet sisälle ja ulos  ja sisälle ja ulos. Viikkosiivoukselta on vältytty koska se on tällä hetkellä ihan turhaa. Kun oltiin KePon kanssa oltu koko päivä sisällä päätettiin lähteä iltapäivällä sateesta huolimatta metsään ja sateessa poimituissa mustikoissa oli se hyvä puoli, että ainakin ne olivat puhtaita ja kädetkin peseytyivät samalla eivätkä värjäytyneet sinisiksi. Tänään saimme kerättyä oikein vitamiinipommin sillä astaiastamme löytyi viittä eri luonnonmarjaa.

Hieman intoamme on häirinnyt se, että KePon lomaviikot ovat nyt loppu ja ensiviikolla KePo jälleen lähtee töihin ja me koirien kanssa vietetään sitten taas aikaa yhdessä.

Metsässä

Tänään lähdettiin Taigan ja Keelan kanssa metsään ja päätettiin poiketa suolle katselemaan hillojen eli lakkojen esiintymistä, koska some on täynnä kuvia joissa suot ovat keltaisena hilloista. No ihan ei käy tasan onnen lahjat.

Koska lakkoja ei sitten löytynyt niin kerättiin koirien kanssa mustikoita ja vadelmia. Sitten kaksi ihanaa kuvaa kasvateistani.

Nuka

Pepsukka

Mätsärissä

Mätsäri tuomarina tänään Aurassa. Omalla tontillani isoissa koirissa oli arvioitavana 64 koiraa , upeita koiria. Kaikkiaan koiria oli lähes parisen sataa. Empä ole vähään aikaan ollut noin suositussa mätsärissä. Isojen koirien voittaja oli myös BIS 1. Täytyy sanoa että olipa upea rotikka.

Kuvassa voittaja koira ja tuomari golleegat.

Olipas kiva pitkästä aikaa olla tuomaroimassa mätsärissä.