torstai 30. syyskuuta 2010

Kappale kauneinta Suomea


Tännän oli niin kaunis ilta, aurinko siivilöityi puiden lomasta kun astelimme metsäpolkua pitkin. Olin tänään kameran kanssa liikenteessä ja sainkin aivan ihania kuvia tuosta Lunasta. Luna on varamasti ollut edellisessä elämässä malli, sillä kaikki viittaa siihen, Luna on tosi hoikka ja välillä jopa oli syömishäiriöitäkin, kuten malleillakin saattaa olla. Sitten Luna osaa poseerata oikein kauniisti ja Luna osaa hakea paikkoja missä mamma voi ottaa valokuvia, aina kun löytyy kivi niin sinne Luna pompahtaa ja odottaa kun kamera räpsyy. Lunan kanssa on muutenkin niin rauhoittavaa liikkua ei tarvita hihnaa vaan Luna kävelee mitä kauneimmin vieressä vaikka tänään tultiin maantietä pitkin noin kilometri niin ihan reunassa vasemmalla puolella tyttö tepsutteli vaikka tiellä liikkui autoja. Tuo Luna on niin ihana koiruus ja ihan jokainen tykkää Lunasta. Muistan olla joka päivä kiitollinen, että sain pitää Lunan vaikka Luna sairastuikin parivuotta sitten vakavasti mutta suokelusenkeli oli mukana ja kaikki päättyi hyvin ja saimme jatkaa yhteisten polkujen kulkemista. Voi kun näitä syyspäiviä riittäisi vielä monta monta.



BB:n kanssa metsässä



Bianca



Lepohetki



Luna



Jäkälikössä



Kesän viime kukkaset



Taitava Luna



Tosi taitava



Ihana karvakuono



Eikä me olla veljeksiä vaikka me ollaan kahden.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Äiti ja lapsoset


Kirpakka syyssää ja lenkkikaverit mikä sen mukavampaa. Tämä joukkio suunnisti kohti metsäisiä maita. Vauhtia ei retkeltä puuttunut, sillä meno oli aivan mahdottoman riemullista kun äiti ja lapset kirmasivat pitkin metsää niin että vain jäkälät lentelivät pitkin ja poikin. Kohdattiinpa me matkalla yksi lenkkeilijäkin ja varmasti hänkin muistaa kohdanneensa meidät kun joukolla oikein häntä tervehdittiin. Tarjan kanssa saimme taas parannettua mailmaa hivenen paremmaksi paikaksi asua. Metsään oli sateiden myötä ilmestynyt järviä ja sekös riemastutti karvaista joukkoa ja vesi vaan aaltoili kun BB ja Banjo polskuttivat. Kotiin viemisinä meillä oli kaksi rapaista koiraa ja yksi vähemmän rapainen (Lotta)  mutta kaikki olivat väsyneitä



Haisteltavaa riittää



Vauhtia riittää.



Intoa riittää



Kauneutta riittää.



Vettä riittää



Rapavarpaita riittää.



Vipinää riittää



Söpöliinejä riitttää



Lenkki alkoi riittää.



Lotta


Kyllä oli hauskaa ja rentouttavaa kävellä kauniin luonnon keskellä.


 

tiistai 28. syyskuuta 2010

Aktivointia


Kiitos kaikille nimipäivä onnitteluista. Nimipäiviä vietettiin tänään Pilven kanssa aktivointikursilla, tänään harjoiteltiin tolpan ympärille kiertyneen narun "purkamista" ihan koiran itsensä toimesta. Minulle kerrottiin että koira osaa kyllä ratkaista miten pääsee kiertämään takaisin jos ihminen vain antaa koiran ratkaista ongelman. MInä siis jäin odottamaan että Pilvi ratkaisee miten pääsee pälkähästä ja tottahan PIlvi viisaana koirana ratkaisi oitis asian tosin Pilven ratkaisu oli ihan erilainen kuin muiden koirien ja kouluttajakin hämmästyi, sillä Pilvi puri hihnan poikki ei takerru enää tolpan ympärille. Kouluttaja sanoi ettei koskaan ole nähnyt tuollaista ratkaisua ja minä kysyin palkitaanko koira hyvästä suorituksesta ja kuinka monta hihnaa kannattaa ottaa mukaan lenkille, jos vaikka useinkin juututaan puiden ja tolppien ympärille. Toisena tehtävänä oli tassun nostaminen jos hihna jää tassun alle ja tässä koiran olisi pitänyt seisoa paikoillaan ja nostaa tassua, no Pilven mielestä voi pompata puolen metrin korkeuteen kaikki jalat ilmassa jo irtoo hihnan tyngät mitä hihnasta nyt oli jäljellä, joten ei ihan tämäkään juttu sujunut kuten kouluttaja meille kertoi. Taidettiin jäädä Pilven kanssa luokalle.



Toivottavasti ensi kerrralla opetellaan puussa istumista kuin pöllö.


Sitten on tullut hauskoja kuvia Hämeenlinnasta Lukelta ja Ricolta.



Luke hapsutukka



Luken V-tyyli (kampaus)



Rico ja Luke





Luke harrastaa yöjuoksuja, sillä Luke on ihan varma että Tiina haluaa nousta joka yö ihastelemaan yön kauneutta n. klo 03. Luke voi tulla hämmästymään jatkossa kun yöjuoksut loppuvat . Se on kyllä jännä miten koirat osaavat käyttää ihmisiä palvelijoinaan kun me vain siihen suostumme. Meidän Luna oli juuri sellainen koira joka halusi nousta joka yö klo 3 käymään ulkona ja kaksi vuotta minä heräsin ja päästin koiran ulos ja sitten yritin taas nukahtaa uudeleen.  Sitten kerran kerroin asiasta  Namupalan Sadulle ja hän suorastaan nauroi minulle ja käski heti lopettamaan moisen turhan toiminnan ja kolme yötä Luna valvotti kun pyysi ulos  ja minä vain makasin sängyssäni kuin sikiunessa enkä noussut päästämään ulos ja ihme tapahtui neljäntenä yönä Luna nukkui koko yön ja sen jälkeen kaikki seuraavat vuodet ja yöt. Diwa harrastaa tuota aina silloin kun on täydenkuun aika mutta ei muulloin ja jos päästän Diwan ulos kun on kuutamo niin ei tule sitten millään sisälle vaan juoksentelee ympäri pihaa kuono taivasta kohden, ja odotan joka hetki kuulevani suden ulvonnan, täydenkuun aikaan ei haittaa vaikka kaikki valvoisivat kun olen itse kuuhullu ja en saa nukutuksi, ehkä minäkin voisin hieman ulvoa kuulle jos vaikka helpottaisi.


 

maanantai 27. syyskuuta 2010

LPN 1 polyneuropatia


Tänään tuli sitten odotettua postia tuolta Bernistä Prof. Dr Cord Drögenmulleriltä. Olin lähettänyt  muutama viikko sitten Lotan ja Milanan verinäytteen Berniläiselle genetiikan klinikalle jossa verinäytteestä testattiin LPN1 polyneuropatia tyyppi. Testi kertoi kantaako koira kyseistä geeniä. Kumpikin koiristani  sai merkinnän N/N (free), eli vapaita ja geenivirhettä ei esiinny. Nykyisessä Jalostusohjesäännössä jo kielletään polyneuropatiaa sairastavan koiran jalostuskäyttö.


Tulokset ilmoitetaan seuraavasti:


LPN1-geenitestaus:  vapaa  tai LPN1-geenitestaus: kantaja

 

VAPAA: Koiralla ei ole LPN1-mutaatiota (geenivirhettä) perimässään eikä se periytä sitä eteen päin.

              Koira ei sairastu taudin vakavaan muotoon 1-3 –vuotiaanaU


KANTAJA : Koiralla on perimässään yksi kopio LPN1-geenivirheestä. Se periyttää sitä osalle jälkeläisistään.

             On todennäköistä, että koira ei sairastu taudin vakavaan muotoon 1-3 –vuotiaana.


SAIRAS: Koiralla on perimässään kaksi kopiota LPN1-geenivirheestä. Se sairastuu taudin vakavaan 

              muotoon 1-3 –vuotiaana.


Myös Yestas Enzo on testattu ja saanut merkinnän vapaa, joten tämä saa aikaan sen että Lotan ja Enzon pentujen omistajien ei tarvitse pentujaan testauttaa, koska molemmat vanhemmat ovat saaneet VAPAA merkinnän.


Koska Enzo ja MIlana on testattu, niin myöskin Enzon ja Milanan suunnitteilla olevaa pentuetta ei sitten aikanaan tarvitse näiltä osin testauttaa.



Polyneuropatia LPN1 vapaista vanhemmista syntynyt pentue Belunan Fazer-pentue



 

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Huh HUH


Sitä on sitten palattu takaksin Suomen kamaralle ja täytyy sanoa, että olipa se sitten kohtuullisen rankka reissu mutta hauska ja nyt on "renttuilija" väsynyt mutta onnellinen. Pää tapahtumat, yksi ryöstö yritys ja yhdet tyrmäystipat lasissa ja kerran sitten heitin ihan itse rahapussin tanssilattialle jossa sitten ihmettelin mitä tuolla lattialla potkitaan. Taitaa olla hieman väsy käynyt käpälään. Koirat saivat monen moista herkkua ja luultavasti tuo KePokin sai riittävästi tuliaisia. Nyt ei oikein hersy mikään kirjoitussuoni kun silmät luppaa kiinni, joten huomenna siirrymme arkisiin aherruksiin ja saan ehkä enemmän itsestäni irti.



Diwa mamma tuli jo kotiin.

torstai 23. syyskuuta 2010

PERJANTAI JA LAUANTAI



Hei kaikki blogin lukijat, minä joudun nyt kirjoittamaan teille, kun minun mammani on lähtenyt ulkomaille ja kukaan meistä ei päässyt mukaan. Tämä perjantai ilta sujuu aika rauhallisesti kun KePo on sairas joten me vain hengaillaan, KePo sairastui kun se joutui kerran olemaan vesisateessa Biancan kanssa koulutuksessa, nyt mamma ei ole järjestänyt mitään koulutuksia KePon viihdykkeeksi. Nyt tulee yö ja me nukutaan kaikki yhdessä. (Tasaista tuhinaa ja yksi kuorsaa)  Nyt on lauantai aamu ja klo 05.15 ja ette voi uskoa KePo vain nukkuu vaikka on ylösnousun aika. Me mietitään kavereiden kanssa mitä me tehtäisiin , taidetaan ensin levittää tuo roskapussi minkä KePo on unohtanut tuohon eteiseen ja sitten me revitään seiskalehti, niin ettei KePo tiedä mitä TV:stä tulee vaan se joutuu leikkimään meidän kanssa. Ei nyt me tiedään me kiivetään kaikki sänkyyn ja työnnetään kieli KePon korvaan ompa kumma jos ei herää. Meillä on kova homma odottaa meidän mammaa kotiin, sillä mamma lupasi että tulee kyllä takaisin, ettei meidän tarvitse murehtua että meistä olisi tullut lähes orpoja. Mamma on laittanut ruokaa valmiiksi nyt täytyy vain kertoa KePolle että meillä on nälkä ja ruokaa heti tänne kehiin tai tulee hulinat. Miten me saataisiin KePo uskomaan että jääkaapissa on lisää meille tarkoitettua ruokaa kuten ne grillimakkarat ja juustot ja hanhenmaksapallerot. Ei näy mammaa vieläkään vaikka koko päivä on odotettu ja taas koittaa ilta, KePo on sanonut ainakin kaksitoista kertaa, mulla menee kyllä hermot teidän kanssa, ei ymmärrä mitä tarkoittaa tuo lause kun me ei olla tehty mitään me vain hypitään ja pompitaan ja juostaan sisään ja ulos ja olla vähän rapaisia ja kannetaan tavaroita sisältä ulos ja kiivetään sohvalle ja viedään hiekkaa sänkyyn ja juostaan joka askel KePon perässä. Johtuu varmaan tuosta kun Pilvi haukkuu kun me juostaan ympäri pihaa, Pilvi niinkuin selostaa, että kuka johtaa kilpailua. KePo lupasi , että jos me nukutaan vielä yksi yö niin sunnuntaina mamma tulee kotiin ja tuo meille kaikenlaisia kivoja tuliaisia, jippii niitä me odotellaan ja nyt nukkumaan.





Kiipeän tuonne ylös jos näkisin joko se mammani laiva on tulossa.

Rotuun tutustujia


Kylläpäs ilta vierähti oikein mukavasti kun saimme vieraaksemme kaksi viehättävää leidiä Helsingin suunnalta. Koira asioita jutustellessa ei edes huomannut ajan kulumista. Harry olikin ehtinyt esitellä koiramme sillä aikaa kun minä vielä joudun opiskelemaan työaikalakia työnantajan koulutustilaisuudessa, mutta siitä olikin hyvä jatkaa juttua. Erityisen mielenkiinnon kohteena oli tietystikkin Milana, jonka toivomme rakastuvan komeaan Enzoon ensi keväänä ja heidän saavan aikaiseksi pikkuisia vattuvarpaita. On todella hauska tavata ihmisiä joille koirat ovat yhtä tärkeitä kuin itselleni, silloin tuota juttua riittää vaikka kuinka ja paljon. En tiedä saiko tuosta kengurulaumasta oikein mitään käsitystä kun jokainen tuntui tänään pomppivan kuin kumipallo. No ainakin sai käsityksen minkälaista on elää monen koiran perheessä. Hauskaa oli myös katsoa pentutesti videoita, oli ne vaan niin ihania palleroita. Pentutesti tuntuu olevan asia joka kiinnostaa ihmisiä ja miksi ei kiinnostaisi saahan siitä paljon tietoa pennusta jo heti sen elämän alkutaipaleella.



Banjo koska mennään lenkille.



Kalliolla kukkulalla.



Minä en ole mikään pupu vaikka laitankin pääni pensaaseen.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Arkitottelevaisuus päättyi


Tänään oli sitten päättäjäiset arkitottelevaisuuskursilla ja meillä oli mukavaa, koirat saivat tehdä temppurataa ja tarvittiin siinä hieman ohjaajienkin taitoja. Ohjelmassa oli estehyppyä, renkaasta menoa, keinulautaa, pujottelua, ja tottelevaisuutta ohjaajan ohjeiden mukaisesti. Valitettavasti oli jo niin pimeää että kuvia ei kyseisestä tapahtumasta ole, eikä niitä olisi ehtinyt ottaakkaan kun piti keskittyä toimintaan. Kurssi teki tosi hyvää BB:lle ja nyt on jo kuin toinen koira vaikka kenttä oli täynnä vieraita koiria niin jaksettiin keskittyä ohjaajan kuuntelemiseen.



Kaunis syksyinen syys päivä



Kiva lenkkeillä



Viljapellon tyttö.

tiistai 21. syyskuuta 2010

"Veljekset"


Tänään olimme Pilven kanssa taas aktivointikursilla, no meillä taitaa olla Pilven kanssa sama vika me taidetaan kyllästyä vetäjän verkkaiseen tahtiin ja ollaan aina valmiita ennen aikojaan, no tämä on tällainen kurssi ja sillä selvä. Tänään saimme oikein rankkasadetta niskaamme, mutta muuten oli ihan mukavaa touhuta Pilven kanssa. Tänään sain myös muotokuvaajalta koirien kuvat ja olikin hauskoja kuvia. Siten oli vielä postia oscarilta ja Oliverilta ihat kuvat "veljeksistä". Joten tässä kuva satoa varisee kuin syksyn lehdet puista. (olipas runollista)



PILVI (Minusta niin upea kuva )



Pilvi kuva nro 2



Pilvi kuva nro 3



Bianca



Bianca nro 2



Bianca hymyilee



Banjo ja Bianca



Kaverikuva Banjo ja Bianca



Oscar ja Oliver



Tässä vasta todellinen kaverikuva Oscarista ja Oliverista, aivan ihana kuva.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Rakkautta yli roturajojen


Illat pimenevät nopeasti, vaikka muuten tänäänkin oli oikein mukava lenkkeily sää. Kuulumiset tuli myös vaihdettua naapurin rouvan kanssa joka ahkeroi pihamaalla. Kotona eläimet kerääntyivät sohvalle KePon viereen ja sitä oli tosi mukava katsella kun kissa ja koira hellyyttä jaettiin kielen täydeltä.



Perheilta



Kissan pesuhetki





Puhdasta tulee joka kielasulla.



Palvelus palveluksesta



Kaunis kiitos





Kyllä sopu sijaa antaa.


Sitten on tullut ihania kuvia Tottijärveltä Bellasta ja pikkuisesta mustanaamasta.



Ihanat söpöläiset



Bella kaverit ovat välillä vähän pientä sorttia.



Rakkautta siis yli roturajojen.


Bella teki lauantaina myös ensi esiintymisensä näyttelykehässä. Menestystä ei tällä kertaa vielä tullut, mutta kokemusta kylläkin ja hieno arvostelu.oli seuraava: Hyvä tyyppi ja luusto ja   mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme hyvä purenta. Hieman pehmeä selkä, hyvä rintakehä, hyvät kulmaukset, hyvä sivuliike, mutta hieman ahdas takaa. Erinomainen tempperamentti. Tästä on hyvä jatkaa.