tiistai 31. maaliskuuta 2009

Carlotta A-luokkaa


Olipa iloinen yllätys Lotan lonkkatulokset on vahvistettu A/A ja kyynäreet 0/0 ja silmät terveet. On se suuri ilo kun koira on terve. Tänään juuri juteltiin Sadun kanssa Lunasta ja muisteltiin kuinka suurta huolta olemme molemmat tunteneet kun Lunasta ei löydetty syytä miksi Luna on laiha ja aina oli huoli mistä kaikki johtuu. Luna voi tänä päivänä hyvin ja kilojakin on kertynyt jo yli 8 kg ja turrki kiiltää ja ruoka maittaa. Bella mammalla käy olo yhä tukalammaksi ei Bella jurikaan muuta tee kuin lepäilee ja läähättää. Tissit ovat kasvaneet niin suuriksi, että luultavasti tarvitaan norsunpoikanen jonka suuhun ne mahtuvat. Kaikki alkaa olla valmiina, vielä on kuitenkin tehtävä listan tarkistus onko kaikki hoidettu mitä pitää olla. Pentukansiot ovat nyt valmiina. Äidinmaidon vastike on ostettu. Pentuhuone on valmiina. Merkitsemisnauhat ovat valmiina. Koirankasvattajan käsikirjaa luettu ahkerasti. Kaikki opit mitä saatu yritetty palauttaa mieleen. Eläinlääkäri varmistettu. Bella madotettu. Kuumemittari etsitty ja tarkistettu että toimii jne.



Meidän kaikkien koirien lempipaikka on peräkärry missä on pressu päällä, eilen oli koko kärry täynnä porukkaa ja kaikki nukkuivat sikiunessa.

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Kiva yllätys


Sain ihanan yllätyksen Moose pojan synttärikuvia, Teija oli saanut muutaman kuvan pelastettua kuvista ja sain ne ihan yllärinä sähköpostiini. Tässä komea 1vuotias.



Minulla oli hauskat synttäri bileet ja tässä minä odotan herkkukakkua. Eikös olekkin hauska pipo minulla?



Tässä minä lämmittelen takkatulen ääressä.



Tässä on sitten se pääkuva mitä se kasvattaja halusi,ihme juttu luulisi, että haluaisi nähdä minut kokonaan



Ulkoilemassa.


Bella-mamma voi edelleen hyvin ja läähättää tuossa vieressäni. Selkeästi välillä olo on jo tuskainen. Minun töissä käymiseni helpottaa, sillä KePo on kotona ainakin kaksi päivää, ja tänään naapurin Inga kävi Bellaa katsomassa ja raportoi minulle sitten kuulumiset. Minulla on kyllä tuota organisointikykyä naapurit ja kylänmiehet on hetkessä organisoitu auttamaan minua. Hyvä että on ihania naapureita jotka auttavat.



Kuka mahtaa olla kukkulan kingi?

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Kesäaika alkanut


Eilen satoi lunta ja tänään sitten vettä. Remontti on vieläkin jatkunut ja apulaisia ei ole puuttunut, remontti ei varmasti tulisi koskaan valmiiksi jos ei näitä apulaisia olisi. Bella on tänäänkin ollut aika väsynyt ja vaihtanut paikkaa monta kertaa. Lenkillä sentään on jaksettu käydä.



Tällainen apulainen tänään oli hommissa.



Hieno mato ihan Neste-Oilia varten.



Luna ja Bella ihastelevat mitä KePo on saanut aikaan.



Bella-mamma

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Lunta lunta ja taas lunta


Me hukutaan kohta lumeen, näin paljon lunta en muista koska meillä on ollut. Koirat taas rakastavat lunta ja ovat leikkineet koko päivän pihalla. Aamulla luulin, että Milanalla on korvatulehdus, sillä Milkku ravisteli taukoamatta päätään ja minä tutkin mikä koiralla voi olla vikana. Sitten nips naps ja ravistelu päättyi. Iltapäivällä Hanna soitti ja kertoi, että Mandy on tänään ravistellut päätään eikä mitään syytä asiaan ole havaittavissa. Otappa näsitä nyt selvä, joten olemme tarkkailun kannalla linjalla Kokkola - Lieto. Me olemme KePon kanssa olleet hyvin ahkeria tänään, sillä aika alkaa käydä vähiin. Olemme remontoineet eteistämme, jotta koirat voivat vapaasti tulla märkinäkin sisälle ja etteivät seinät heti rapaannu. Samaten kun pennut ovat kasvaneet ja pääsevät asunnon puolelle ei haittaa vaikka kävisi vahinko.



Uudet seinät, aika koiramaiset vai mitä?



Lattiamaton asennus jäi vielä huomiselle.


Aamupäivällä KePo oli reipas ja haki pesukoneen pentupyykkiä varten joten sekin asia on nyt kunnossa. Bella on parhaansa mukaan osallistunut tähän puuhaan olemalla koko ajan tiellä. Paras nukkumapaikka oli aina metrinmitan ja kynän tai jonkun muun työkalun päällä, tai sitten jalkaan tarttui liima-astian kansi.


perjantai 27. maaliskuuta 2009

Puuhastelua


Tänään olen yrittänyt saada nuo pentukansiot rakennettua lopulliseen muotoonsa, mutta vielä täytyy hieman jatkaa, sitä haluaa tehdä aina vain paremman ja paremman kansion. Näissä pentukansioissa minulla on monta uutta ideaa. Minulla on oma pennun koulutus osio kun itse pidän tuota kouluttamista tosi tärkeänä niin olen yrittänyt koota sellaisen alkeispaketin aiheesta kansioon. Kansiossani on myös paljon kuvia kun itse olen sellainen kuva ihminen  Lopun iltaa me maalattiin ja huomenna pitäisi saada tuo remontti valmiiksi. Ihana vapaa viikonvaihde siis ei mitään virallista vain kotona koirien kanssa. Nyt siivoan pentuhuoneen vielä kertaalleen, että kaikki on sitten ihan valmiina. Kun viikon päästä me Bellan kanssa sitten muutetaan pentuhuoneeseen.



Kahden aina kaunihimpi.


 

torstai 26. maaliskuuta 2009

50 vuorokautta vauvoja kasvatettu


Tänään on täynnä siis viisikymmentä vuorokautta ja jäljellä 13, jännitys sen kun tihentyy ja päivät vähenee. Bellan paino on noussut 6,2 kg astutuksesta ja näyttää nyt nousevan joka päivä. Ruoka maittaa ja muutenkin mamma on hyvän tuulinen. Vauvojen syntymästä tullaan ilmoittamaan heti blogissa ja sen jälkeen vauva-blogi starttaa ja vauvojen kuulumisa kerrotaan joka päivä. Nauhoja pitää vielä virkata ja pyykkikonekkin on vielä ostamatta, sillä viime pentueen aikana kone sitten lopetti toimintansa, mutta ei voi moittia jos joutuu pesemään pyykkiä 8 viikkoa ympärivuorokauden niin meneehän siinä hermo pesukoneeltakin. Viikonvaihteessa pitäisi saada tuhat ja yksi hommaa valmiiksi. Pentukansiot ovat jo puolitiessä mutta vielä puuttuu, mutta voiton puolella kuitenkin.



Mamma jumppaa

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Synttärisankari Max


Viimeisenä ei kuitenkaan väisempänä esittäytyy Max-isojalka. Maxilla on myös muita lempinimiä kuten Nax-Nax ja mamman poika. Max on luonteeltaan hyvin iloinen jopa hieman ilkikurinen. Max rakastaa lapsia ja koska Maxin naapurissa on ala-aste niin Max ei pysty vastustamaan lasten äänten kutsua välituntien aikana ja niimpä Satu ja Lotta ovat eräänkin kerran hauskuuttaneet Yliskulman koululaisia ja opettajia villillä ajojahdilla jonka Max on heille järjestänyt. Ompa Maxsin metkut huomioitu oikein paikallislehden palstoilllakin. Max rakastaa tuhota keppejä ja koirankoppeja jne. Maxin erikoinen on se kun Max hiipii yöllä Lotan viereen vaikka Maxilla ei ole lupa mennä sänkyyn. Max touhuaa muutakin perheensä iloksi öisin, sillä Max osaa kuoria suklaamunat valmiiksi perheelleen ainoa ongelma on se, että Max myös pyörittelee ne pitkin lattioita, kummallinen perhe kun ei osaa arvostaa pienen koiran hienoja taitoja. Max on ollut nyt hieman allapäin ja ruoka ei ole maistunut, sillä Maxin koirakaveri Ronja joutui lähtemään sateenkaarisillan tuolle puolelle ja Max on surrut Ronjan lähtöä. Kissatkaan eivät ole voineet korvata leikkikaverin lähtöä. Max tarvitseekin perheeltään nyt paljon rakkautta jotta iloisuus ja varsinkin ruokahalu löytyvät taas uudelleen.



Max ja Lotta ja ne mitat korkeus n. 81 cm ja paino 55,5 kg.



Max on emäntänsä Lotan mukaan TODELLA iloinen koira



Nallekarhu kerrassaan.



Max ja Milana kävivät tänään rokotuksilla ja valloitimme koko lääkäriaseman, sillä meillä oli vielä Lottakin mukana korvakontrolissa ja KAIKISTA HIENOINTA LOTALLA OLI TERVEET KORVAT.


Bella-mamma voi tänäänkin hyvin ja näytti äsken käpertyneen KePon kainaloon, Bella on aina ollut KePon ykkönen, sillä kun oltiin Bellaa katsomassa ensimmäisen kerran niin Bella pissasi Harryn kengälle ja se oli siinä Harryn mielestä Bella merkkasi hänet joten onneksi kasvattaja oli suunnitellut meille samaa pentua, sillä miten olisikaan mahtanut käydä jos ei Bellaa olisi tarjottu meille. Bellalta isot lipaisut kaikille ystäville.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Huli-katti


Meidän Huli siis Rampe oli tänään taas eläinlääkärillä virtsakivitutkimuksissa. Tällä kertaa oli parempia uutisia, sillä kiteet olivat kaikki hajonneet ja vain palasia löytyi vitsasta. Huli sai nyt siirtyä märästä ruuasta nappulaan mutta sekin on vielä lääkeruokaa. Neljän viikon päästä saamme siirtyä ylläpitoruokaan jota voivat sitten syödä kaikki kissat.



Kun menin hakemaan Rampea elänlääkäriltä niin sanoin, että tullin nyt hakemaan Huli-kattia ja pieneläinhoitaja  sanoi  ei meillä ole sellaista lääkettä, no selvisihän se että kissaa minä menen hakemaan enkä lääkettä.



Bella-mamma  kävi taas tänään vaakalla ja lukemilla on vain yksi suunta ja se on ylös päin. Paino nousee tasaiseen tahtiin. Bella syö monta pientä annosta päivässä eikä enää syö ruokaansa kerralla. Harry kävi tänään Bellan kanssa lenkillä ja väitti että askellus ei ollut mikään kaikkein reippain vaan tasaisen rauhallinen, no en tiedä kuinka paljon KePon oma tyyli asiaan vaikutti.


maanantai 23. maaliskuuta 2009

Lumileonbergi


Olen kyllä kuullut lumileobardeista, mutta meillä asustaa nyt lumileonbergejä, lunta on tullut taivaan täydeltä ja koirilla on ollut niin tavattoman hauskaa ja ne ovat kaikki ihan lumisia siis todellisia lumileoja. Lumi vaan pöllyää kun leikitään kiinniottoleikkejä pitkin pihaa, todella hauska katsella. Bella ei osallistu ihan täysillä sillä vauvat alkavat painaa jo vatsassa ja mieluummin Bella lepäilee sisällä ja käy vain pissalla.  Nyt pikkuisille leo vauvoille on jo kehittynyt karvapeite ja luuston luutuminenkin alkaa olla tapahtunut. Puolet sikiöiden painon lisäyksestä tapahtuu viimeisen kolmanneksen aikana sillä se on kasvun aikaa.



Tänään ovat pälvipaikat peitttyneet lumen alle. Kuvassakin voi jo nähdä Bellan pyöristyneet muodot.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Hangilla hiljalleen


Tänään aamulla oli aivan mahtavaa, siis hankikanto (myös minä pysyin hangen pinnalla), minä ja Bella vaelleettiin pitkin hankia ja aurinkoi paistoi suoraan nassuun. Minusta tämän kaltainen koiralenkki on ihan niitä parhaita, koira kulkee samaa vauhtia samaan suuntaa ja kumpikin kuuntelee minä ehkä hiljaisuutta ja Bella luultavasti kaikkia kevään ääniä mitä jo aamulla kuului. Kaikki muut jäivät vielä nukkumaan ja meillä oli Bellan kanssa todellista laatuaikaa.



Hankikävelyllä, eteen päin eteen päin ja aina vain eteen päin..........



Pitääkö meidän mamma kävellä tuonne perille asti?



Kuule mamma en jaksa käännytäänkö jo?


Nyt olivatkin lenkkipolut muuttuneet tosi liukkaiksi ja sai olla todella varovainen tuntui, että aina siihen mihin astui muodostui uusi jäinen alue. Koirat ovat lötkötelleet auringonpaisteessa lumikasojen päällä tuossa pihalla.

lauantai 21. maaliskuuta 2009

1 vuotias nallekarhu Moose


Meidän 1-vuotis terkut tulevat hieman myöhässä, koska minulla on ollut todella suuria kuvansiirto ongelmia, joka sitten kärjistyi siihen, että nuo harvinaislaatuiset synttärikuvat katosivat kokonaan kännykästäni tai menivät jollain tavalla siten pilalle, etten saa kuvia ollenkaan auki, vaan tulee huomautus "tiedostoa ei voi avata".....:(
 
Joka tapauksessa kerron nyt hieman tästä meidän pienestä "nallekarhusta" Morizista eli Moose, Mossukka, Mossuli, Naakattaja, Mustakuono jne. ja kaikki edellä mainitut vielä etuliitteellä "mamon" tai "iskän". Moose on kova vahtimaan piha-aluetta, mutta Moose ei turhia hötkyile eli se ei juuri laisinkaan hauku... Se vaan seuraa katseellaan ohikulkijoita tyynen rauhallisesti... On todella harvinaista, että kuulee Moosen haukkuvan ja jos sen äänen sattuu joskus kuulemaan niin se on todella kumea ja mahtava (kuinka voi pienestä nallekarhusta semmoinen ääni päästäkään).
Perheen vahtimisrutiineihin kuuluu se, että joka ilta kun käydään nukkumaan käy Moose tarkistamassa, että ihminen sieltä peiton alta löytyy... pieni nuuhkaisu, seuraavan luo ja kun kaikki on käyty läpi niin Moose köllähtää nukkumaan (ensin kuuluu kauhea jysähdys kun se köllähtää lattialle maate ja hetimiten myös pitkä huokaisu, joka osoittaa, että kaikki on Moosen mielestä hyvin.
Aamulla kun heräillään on Moose tosi iloinen ikäänkuin ei oltais viikkoon nähty kun on nukuttu yön yli... pitää pussailla ja halia ja häntä pyörii kuin ropeli... Ja sama juttu on edessä kun palaa töistä kotiin...
Moose on todella läheinen iltaisinkin se tulee tunkemaan itsensä sohvalle ihan viereen kiinni ja se kyllä kuvittelee olevansa vielä ihan pieni sylikoira.
Moose on myös hyvin viisas koira... se on keksinyt, että sen ei enää tarvitse kiivetä/hypätä sohvalle sillä tavalla kuin se pienenä teki... Nyt Moose kävelee rauhallisesti sohvan viereen ja kellahtaa siitä sivuittain suoraan sohvalle pötkimään.. Samoin se on keksinyt, että jos halutaan, että se tekisi jonkun asian pyynnöstä niin se katsoo ensin, että kannattaako siihen ryhtyä... tarkoittaa, että onko nameja kädessä tai taskussa.
Tällainen on pieni nallekarhumme! Suurkiitokset Arja sinulle ja Harrylle, että piditte meitä sopivina leonberginkoiranpennun hakijoina/omistajina. Moose on antanut meille todella paljon. Samanlaista koiraa ei ole toista kuin meidän pikku "nallukka".
Kevät lähestyy ja Moosella alkaa sitten taas koirakoulu, ennen sitä pääsiäisenä Moosen eka kv-näyttely ja kesällä vielä Leonberg-leiri Keuruulla... kaikkea kivaa tiedossa! Joten hyvillä mielin tässä kevättä odotellaan ja sellaista haluamme toivoittaa koko Belunan kokoonpanolle, tosin teillähän on muutakin jännittävää odoteltavaa siellä päässä... Onnea ja jaksamista siis teille kaikille. Onnea myös kaikille Moosen sisaruksille ja terveiset kaikille joita olemme näyttelyissäkin tavanneet.
 
Ai niin ne stategiset mitat... Moosen paino 19.3.2009 oli 57,10 kiloa ja säkä on sellaiset 77 centtiä :)


Tässä oli siis kertomus Moosesta ja voin vakuuttaa että kännykkään saamani kuvat näyttivät aivan ihanilta, Moosen kuvia joudumme hieman odottelemaan, koska minäkään en saanut kuvia kännykästä koneelle, mutta Teija lupasi kuvat poikaa kun kamera saapuu matkoilta kotiin. Aivan ihania nuo teidän kertomat tarinat ja yhteenvetona voisi sanoa, että syli on belunalaisille tärkeä paikka ja halit ja pusut jokapäiovästä koiran elämää. Ihania nuo Teijan hellittelynimet ,sillä meillä koirilla on aina ollut monta nimeä sen virallisen nimen lisäksi, varsinkin tuo Naakattaja toi muistoja mieleen kun pentulaatikko oli pentuja täynnä niin minä aina kutsuin pentuja mamman pieniksi naakattajiksi.



 


Kiitos terveisistä Moose


Bella-mamma 45 vuorokautta ja kaikki hyvin ruoka on maistunut ja uni maittaa. Bellasta nuo kuvat näyttävät nykyän aina tältä.



Pehmeä tyyny ja kauniita unia.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Mandy Amanda Koiranen 1 vuotta


Synttäritarinat sen kun jatkuvat eli yhtä juhlaa koko viikko. Tänään terveiset tulivat Kokkolasta. Laitan Hannan tarinan tähän, kokonaisuudessaan koska tänään on vain yksi tarina kerrottavana.



Mandy on 73 cm korkea ja painaa 47kg. Hoikalta kuulostaa sisaruksiin verrattuna, mutta näyttää ja tuntuu tosi hyvältä, joten en panikoi :)



Mandy on ylittänyt kaikki odotukset. Odotimme saavamme hyvän koiran, mutta saimmekin sen parhaan. 



Mandy on avoin, ystävällinen ja iloinen luonne. Neiti osaa tarpeen mukaan olla hidas tuumiskelija tai hätäinen touhutiina. Mandy on tosi aamu-uninen ja nukkuukin melkein poikkeuksetta pidempään kuin me ihmiset. Joskus neiti saattaa siirtyä sohvalle nukkumaan, kun teemme aamiaista, mutta yhtä kaikki nukkuu kuitenkin. Mandyn hellyttävä tapa on vaatia aamu-halaukset ennenkuin voi tehdä mitään toimia. Tyttö tulee istumaan eteen ja katsoo sen näköisenä, että eikös nyt pitäis halata ja rapsutella. Mitään ei tehdä ennen aamuhaleja. On turha availla ovia, että menis muka pissalle ensin. Pusuja Mandylta myös satelee tämän tästä. Ei paljon tarvii ihmisten naamoja putsailla, kun perheen koira pitää siitä puolesta huolen. 




Mandy viihtyy paljon ulkona ja on osoittautunut melkoiseksi pihavahdiksi. Joistakin ohikulkijoista ilmoitetaan vain yhdellä haukulla, mutta epäilyttävimmät saavat joskus oikein konsertin. Ajoittain Mandy saattaa istua pitkiäkin aikoja tuijottamassa tielle vahtien verkkoaidan takaa. Muutama tuttavamme on jo maininnut, että on hauskan näköist kun Mandy istuu ihan kuin toimistossaan tarkkailemassa liikennettä. 



Koirakavereistaan Mandy pitää todella paljon ja ihmisystävätkin ovat todella tärkeitä. Nämä kaikki ystävät vastaanotetaan aina avosylin ja innolla. Ja meidän omaan perheeseen Mandy on kiintynyt ihan yhtä paljon kuin me ihmisetkin olemme kiintyneet Mandyyn.



Metsässä Mandy on aina tosi vauhdissa ja juoksentelee tai suorastaan liitää vauhdikkaasti kurvaillen. Myös kepit ovat varsin kiinnostavia metsäretkillä ja niitä Mandy metsuroi varsin taitavasti. Sisällä meillä on yleensä polttopuut kannettu vessaan lukkojen taakse, koska sen mandyn tekemän pienen puu-murun siivoaminen on liian työlästä. Pihalla on kuitenkin lupa murustella polttopuitakin :)




Mandy on melko tarkka ruuasta ja on nirsokin. Montaa päivää ei samaa ruokaa peräkkäin syödä, mitkään lisäaineet eivät käy. Jos Mandy itse saisi valita se varmaan söisikin pelkkää hirvenlihaa, rustoluita ja piimää tai viiliä. Jos hirven lihaa on pöydällä sulamassa esimerkiksi meille ihmisille saattaa Mandy olla varsin ahkerasti ruinaamassa vinkuen sydäntä särkevästi :D Nirsoilussa on se hyvä puoli, että Mandy ei koskaan syö mitään vieraita esineitä tms. 



Mandy oppii asioita tosi nopeasti. Autolle osataan mennä pyynnöstä, näyttää peukalon, pikkurillin ja keskisormen pyynnöstä, matkii mangustia, odottaa varsin mallikkaasti. Mandy oppii myös välittömästi, että ruinaamalla saa herkkuja ja jos juustot on unohdettu pöydälle päiväksi, ne ihan varmasti saa syödä. 



Päivämme mukavimmat äänet kuuluvat illalla, kun Mandy tulee makuuhuoneeseen, tekee kaarroksen sängyn vieressä ja muksahtaa lattialle ja huokaisee syvään. Siitä se uni sitten jo voikin tulla koko sakille. 






Ja kiitos koko Belunalle tästä parhaasta koirasta!!! On se niin huvittavaa, kun kuuntelin joskus ihmeissäni juttuja, että miten niin kaikki ottaa toisenkin leon. Mietin, että me nyt ei ainakaan yhtä koiraa enempää oteta. Nyt on päivänselvää, että toinen koira tulee ja kolmannestakin jo  joskus on keskusteltu :D :D :D



Hanna ja muut



Bella mamma lähettää parhaat terveiset tyttärelleen ja Milana myös siskolleen. Bella mammalla on tänään 44 vuorokausi menossa ja tänään Bella oli päättänyt että vauvelit eivät tarvitse yhtään ruokaa joten minun täytyi tehdä pieni huijaus, makaronilaatikko uuniin höystettynä possun sydänlihalla ja kananmuna kuorrutuksella. Kun makaroonilaatikko oli valmis niin nappulat sekoitettiin laatikon joukkoon, ja yllätys yllätys kaikki ruoka hävisi Bellan masuun . Onkohan Bella oppinut että jos ei syö koiranruokaa niin taitaa mamma kehittää jotain herkkua tilalle.


Lenkit maistuvat vielä Bellalle vaikka vauhti ei ole niin kova, ja tänään oli lenkkipolulle laitettu tosi herkku, nimittäin hevosenlantaa, ei meinannut Bella millään päästä sen ohitse, olisi se ollut niin hyvää.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Synttärit jatkuvat


Mooses Tampereelta onkin siirtynyt jo kesäaikaan, eikä tuhlaa aamujaan nukkumalla vaan järjestää perheelleen iloisia yllätyksiä, syömällä banaanit, lyijykynät ja lieneekö perheessä puhuttu koiran hankinnasta kun koirakirjakin on tullut syödyksi. Mooses on oikea mamman mussukka, tykkää olla ihmisten lähellä ja etsii aina itselleen paikan kainalosta tai jalkojen juuresta. Mooses on tuumaileva ja harkitsevainen uusia asioita kohtaan, mutta nysellä (linja-auto) Mooses tykkää matkustaa. Mooses rakastaa "isoveljeään" Santtua ja montaa asiaa on Santulta opittu. Mooses oppii myös helposti uusia juttuja ja on iloinen koira. Mooseksella on ihan oma tapansa huijata Santulta lelut. Mooses on ilmeikäs koira,joka elehtii korvillaan ja silmillään tunnetiloja. Mooses osaa myös kerjätä huippuhyvin. Satu kertoo seuraavasti: Meillä taitaa täällä kotona asua pikku, joka on taidoissaan niin taitava, niin ihanan söpö ettei sitä huomakkaan.



Virtaa tästä koirasta löytyy jo varhaisesta aamusta alkaen


    Kaikki herkut kelpaavat Moosekselle, varsinkin nakit.



Strategiset mitat paino 57,7 kg korkeus  80 cm, ei mikään pikku poika.


Toinen poika onkin sitten Nokian Max, Max rakastaa varsinkin lapsia ja se onkin tosi hyvä asia sillä Maxin perheessä pikku prinsessoja riittää, Maxin kanssa leikkimään. Heidi ja maksi ovat keskustelleet jonkin aikaa johtajuus ongelmista ja nyt Maxille on selvinnyt, että kyllä se Heidi on se joka on pomo talossa.



Tyynen rauhallinen nuori uros



Strategiset mitat ovat



Pakko laittaa Maxista tähän vanha pentukuva kun jo silloin Max ja perheen nuorimmainen tulivat toimeen loistavasti.


Poikajoukko sen kun jatkuu seuraavana terveiset Pontukselta ja Vesalta. vesa kertoi, että toista tällaista keppikoiraa ei olekkaan kun Pontus on aina keppi suussa eikä mitään pieniä keppejä, yöksi Pontuskin mielellään käpertyy iskin kainaloon nukkumaan. Pontuksen kaveri on "isoveli" Kassu, jonka kanssa Pontus lenkkeilee ja leikkii. Pontus osaa sanoa päivää kun pyydetään ja osaa odottaa ruokansa, välillä Vesa joutuu kilpailemaan siitä kumpi on mielenkiintoisempi hän vai Kassu, mutta kun Vesa ja Pontus ovat kahdestaan lenkillä niin kontaktin otto sujuu hyvin.


     Pontuksen kuvat ovat hieman pieniä kun ne on lähetetty kännykällä. Pontukselle ruoka on aina maittanut ja kuppi tyhjenee vauhdilla. Strategiset mitat ovat paino 52,6 kg ja korkea on. Lenkin jälkeen virtaa riittää edelleen ja välillä leikkikaverit väsyvät ennen Pontusta.


Sitten terveisiä Nadalta tuolta Perniöstä. Nada asustaa siellä "isosiskonsa" Ziran kanssa. Nada on erittäin iloinen ja utelias neitokainen joskus hieman mittiväinen ja harkitsevainen,aivan kuten Kaisa Hilskan pentutestauksessa saaduissa tuloksissa kerrottiin. Nada on myös hyvin älykäskoira,vaikka perhe ei hänestä sirkuskoiraa aiokkaan kouluttaa. Ohikulkijoille ilmoitetaan pihanvahdin olevan paikalla, mutta mikään räksyttäjä Nada ei ole,sillä Nada tietää että haukkuminen ei ole toivottua toimintaa. Nada ja Zira käyvät pajon metsissä ja välillä tytöt ovat rauhallisella tuulella ja löntystelevät Arjan perässä vaikka olisi mahdollisuus kirmata vapaana. Arjan komentti lämmittää mieltäni kovasti:" Nadan saaminen oli kyllä meidän perheelle loistojuttu."



Nadan mitat ovat säkä 71-73 cm ja paino 50kg luokkaa (sylissä punnittu), on sillä Arjalla vahva mies.



Nada ja hieno löytö.


Tämän päivän kirjoituksesta taitaa tulla romaani, sillä laitan tähän vielä Milanan synttäriterveiset. Milana on luonteeltaan hyvin mukautuva ja vaikka omaansa on vaikea kehua niin pakko sanoa, että Milana on leoksi hyvin viisas ja oppivainen koira, jos vertaan meidän muuhun laumaan. Milana on pieni neiti utelias kaikkea pitää tutkia ja kaikki mitä voi ottaa mukaansa Milana kantaa sänkyynsä, viimeisenä eilen aamulla minun evääni ja jogurttini olivat joutuneet työkassistani parempiin suihin. Milana on myös sylikoiranrotua, aina kun mahdollista Milna työntää jo aika leveän peppunsa syliin ja parasta on se kun ehtii nukkumaan mamman tyynylle ennen kuin mamma tulee sänkyyn. Milanasta on kasvanut iso tyttö ja äiti Bella näyttää jo pieneltä tyttärensä rinnalla. Milana on iloinen ja leikkisä koira joka on löytänyt oman paikkansa meidän laumassamme.



Milana aamulla juuri siihen aikaan kun tasan vuosi sitten Milana alkoi syntyä ensimmäisen pentuna.



Milanan mita ovat vielä mittaamatta, mutta lisätään tähän kun Milana tulee sisälle. Paino 50,2 kg ja korkeus n. 72 cm



Milana nauttii synttärikakkuaan ja vieressä pötköttelee lahjaksi saatu NallePuh.



Kaverukset.

ONNEA ONNEA 1-VUOTIAAT


Tänään se päivä on kun minun (siis meidän) ensimmäinen leopentue täyttää yhden kokonaisen vuoden. Parhaimmat onnittelut kaikille Kinglyille ja heidän perheilleen. On ollut ilo kulkea teidän kanssa yhdessä kokonainen vuosi ja seurata pentujen kehittymistä ja kuulla kaikkia hauskoja juttuja mitä matkalla on sattunut. Yhdessä on eletty kaikki hetket ja puolin ja toisin toisiamme autettu. Kasvattajana olen saanut paljon kokemusta ja oppinutkin ehkä asioita. Ei sitä osaa ennakkoon tietää kuinka paljon on sellaisia asioita mihin kasvattajana pitäisi osata vastata. Kiitos myös minua tukeneille muille kasvattajille siitä, että olette antaneet oman osaamisenne tuekseni. Kiitos myös Johannalle pentujen isän omistajalle, joka on aktiivisesti myös seurannut pentujen kehittymistä. OIKEIN OIKEIN HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ t. Belunalaiset ja kuono kohti tulevaisuutta ja samalla toivon, että jaksatte pitää edelleen yhteyttä minuun jotta saan seurata teidän elämäänne vaikka hieman täältä takavasemmalta. Toivottavasti saan kesällä nähdä mahdollisimman monta pikku Kinglyä täällä meidän pihapiirissä.



ONNEA ONNEA ONNEA ONNEA ONNEA ONNEA T. Bella-mamma ja Milana-sisko.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Belunan Kinglyjen synttärit aloitettu


Cool Nyt ne on virallisesti julistettu aloitetuksi,ai että mitkä no tietysti pikku Kinglyjen yksi vuotis synttärit. Kaikissa suurissa juhlissa on aina aatto (esim. jouluaatto) siis tänään on Kinglyjen synttäreiden aatto ja juhlat alkaneet ja hyviä juhlia kannattaa ainakin viikko juhlia. Kaikki yksi-vuotis pentukirjeet ja paketit ovat lähteneet pikku leojen kotiin vaikka en ihan tiedä pitäisikö puhua pikkuleoista sillä eilen kävin Maxia tapaamassa ja siellä oli melkoinen "karhu" vastassa. Pyysin teitä kaikkia kirjoittamaan jotain omasta leostanne ja tässä tulee yksi vuotiaan Topin ja Tarjan terveiset.


Hienointa ja näkyvintä Topissa on se että Topi on aina hyväntuulinen ja iloinen, Topilla ei ole huolen häivää ja kaikki on kivaa. Topi on onnellinen koira. Topi on kiltti koira ja Topi haluaa miellyttää omaa mamiaan, kaikki hoitotoimenpiteet ovat kivoja jopa kynsien leikkaaminen. Topi on myös sylikoiranrotua ja vuoroin pää ja peffa tungetaan mamin syliin tai isoveikan Taavin kainaloon. Topilla on myös ollut harrastuksia, Topi tykkää remontoida, seinät,lattiat, jalkalistat, piirongit ja Tarjan kännykkä on remontoitu. Pesusient ja kalsarit uudelleen muotoiltu. Ulkona Topi on vilkas ja haluaisi moikata kaikkia vastaan tulevia koirakavereita, Topin bestiksiä ovat kuitenkin leotytöt Manta ja Sandy joiden kanssa Topi käy aina leikkimässä. Hihnassa kävelykin onnistuu ja vain joskus Topi ilahduttaa mamiaan  ilmaloikalla 1 ja puoli volttia kerien. Vieraisiin ihmisiin Topi ei tunne halua tutustua, mutta tutut ne ovat tärkeitä. Tarjan loppukomentti lämittää minun mieltäni kovasti. Kiitos Arja Topista,hän on tosi hieno koira ja meidän laumaamme oikein sopiva. Kun tämä jäärien äijien osasto on varattu Taaville, Topi sopii oikein hyvin Taavin kaveriksi vähän pehmeämmän luonteensa vuoksi.



Topi 1 v  79 cm korkea ja paino ?



Tarja-mamin sylikoira


Bella-äiti ylpeänä onnittelee poikaansa. Bella-mamma on tänäänkin käynyt lenkillä masussa olevan vauvalastinsa kanssa ja reippaasti kävi askeleet. Käytiin metsässä nuuskimassa keväisiä metsän tuoksuja. Bella on oikein iloisella mielellä ja kaikki on sujunut hyvin. Matolääkkeet on nautittu reippaasti ja jos sellaisia matoja on masussa ollut niin nyt ne on eliminoitu, etteivät ne tartu pikkuisiin. Bella saa vielä toisen matokuurin ennen synnytystä. Itsekkin olen tosi iloinen, sillä tänään sain selville, että saan töistä taas pitkän "mammaloman" ja saan olla pentujen kanssa niiden syntymästä luovutukseen asti, se on aivan tosi ihanaa. Pentutestaajakin on varattu. Minusta tämä valmistautumisaika on hienoa kun asia kerrrallaan saa hoidettua ja H-hetki sen kun lähenee. Eläinlääkäri päivystys on myös sovittu varmuuden vuoksi.



Kevät tuoksuja kuonossa.