perjantai 30. kesäkuuta 2017

The kasvattaja

Kasvattaja on ryhtynyt ihan villiksi, sillä hän lähtee taas lomalle, mutta tällä kertaa ihan kotimaahan, tuonne Reisjärven maisemiin. Lähdemme äidin kanssa viikoksi  hieman järjestelemään asioita ja viettämään pienen  irtioton arjesta. Blogi ei varmaankaan ilmesty vkon aikana kun tuolla ei nuo yhteydet oikein tahdo pelittää. No onhan siellä nykyään paremmin yhteyksiä kuin silloin kun olen nuorena ollut siellä kesää viettämässä. Kännykät olivat juuri tulleet ja minullakin oli sellainen, mutta mökiltä puuttui kuuluvuus, no sehän löytyi 500 m päästä mökistä kolmen tien risteyksestä kun seisoi keskellä risteystä pää vasemmalle kallellaan ja arvatkaapa kuinka paljon hyttysiä siellä oli mutta aina kun puhelin soi oli 500 m pikajuoksu tien risteykseen satoi tai paistoi ja tärkeää oli ettei vain liikuttanut päätä muuten puhelu katkesi. Toivottavasti säät suosivat meitä, moni varmaan muistaa meidän viime vuoden lomamme  Reisjärvellä, sillä silloin satoi, satoi satoi ja satoi ei yhtään poutaa päivää. Toivotaan, että nyt päästään pulahtamaan järven syleilyyn kuten LUmokin on tehnyt. Ihania kuvia on Marja-Liisa Lumosta saanut.



 Nauttikaa kesästä silloin kun se kesä antaa parastaan ja nauttikaa silloinkin kun ei ole ihan niin hyvä kesäpäivä, sillä Suomen kesä on kaikessa vaihtelevaisuudessaan aivan ainut laatuinen.

torstai 29. kesäkuuta 2017

KOTIA ETSITÄÄN

Lupasin auttaa, jos vaikka täältä blogini kautta löytyisi Auralle uusi koti.
X-rotuinen Aura-neiti etsii  uutta kotia, koska elämä lapsiperheessä ei enää onnistu. Auran säkäkorkeus on 55 cm ja paino n. 32 kg. Luonteeltaan 3,5-vuotias Aura on ihmisrakas ja viihtyy metsälenkeillä ja rauhallisessa ympäristössä.
Mikäli pystyisit tarjoamaan hurmaavalle  Auralle loppuelämän kodin, ota yhteyttä Merita 040 871 7008 tai dogpertti@gmail.com. jakuulet lisää Aurasta.
Aura

Voitko antaa minulle uuden kodin?

Haluaisin olla sinun koirasi.

 

Komea vieras

Tänään meillä kävi komea mies vieras nimittäin Neco poika. Neco on todella tumma poika ja niin ihanan leppoisa luonteeltaan. Necolla oli mukanaan kaksi kaveria ja niimpä Pilven koppikin sai kesäasukkaat.
 Kovasti Necoa kiinnostivat hajut ja pitkät jojot taisivat välillä roikkua suupielestä, mutta tottahan se on tytöt tuoksuu hyvältä.
Täältä tulee Neco

Pilvikin tykkäsi Necosta

Pilvi ja uudet ystävät

Mamman luona on hyvä olla.

Tosi tumma poika

Rakkautta täynnä koko hurmuri

Alkaa olla kuuma

Onko Neco suuri vai prinsessa pieni.

Nyt ei jaksa pakko käydä huilimaan

Neco
 

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kasvattajan päivä

Tänään on ollut taas hieno päivä, vaikka olen viettänyt siitä suuren osan puhelimessa. Kasvattien omistajien lisäksi minulle soitti eräs rouva, joka tiedusteli astutussuunnitelmastani ja täytyy sanoa, että olipas hyvin valmistautunut henkilö ja tiukkoja kysymyksiä sateli  ja sai kasvattaja oikein selittää ja kertoa rodusta tosissaan. Olipa hienoa keskustella hänen kanssaan. Koiran ottaminen ei koskaan saisi olla harkitsematon päähänpisto ja on ilo keskustella henkilön kanssa joka on asian ensin harkinnut ja sitten vasta lähtenyt asiaa toteuttamaan.
Kasvateilla onneksi kaikki hyvin ja pelkkiä hyviä kuulumisia ollaan vaihdettu ja pieniä neuvoja jaettu. Oli hienoa myös jutella kasvattajaystävän kanssa ja pohdiskella asioita. 
 Huomenna saadaankin sitten mieluisia vieraita kun Neco poika saapuu vierailulle, luulen, että vauhtia ei tule puuttumaan, ihana nähdä Necoa pitkästä aikaa. Nyt kun on kesä niin koirat pääsevät tekemään kaikkea hauskaa perheidensä kanssa. Loimu on ollut mökkeilemässä ja sehän on hyvin väsyttävää puuhaa.
Olen niin väsynyt

Onneksi jaksoin kiivetä sohvalle.
 

Eemeli on paistellut makkaraa isännän kanssa.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Koiran murrosikä puhuttaa

 Koiran murrosikä  ilmenee usein siinä vaiheessa kun pentu alkaa itsenäistyä eli noin 7-15 kk iässä. Merkkeinä tästä voi olla, että koira tietää mitkä asiat ovat sille sallittuja ja mitkä kiellettyjä esim. sohvalle ei saa mennä ja yht´äkkiä koira alkaa löytyä sohvalta. Koira päättää kokeilla voiko rajoja venyttää.
Väärä käytös tulee jättää täysin huomioimatta, ei tietenkään anneta koiran jäädä soohvalle vaan houkutellaan koira pois sohvalta, mutta ei mitenkään toruta tai rangaista väärästä mallista toimia. Tärkeää on muistaa että väärällä käytöksellä ei saavuteta mitään. Pennun on aina tiedettävä että sen olo on luonasi turvallinen ja se voi luottaa sinuun.
Tässä vaiheessa hormonimyllerrys on vallannut pentusi ja se voi vaikuttaa pennun käytökseen esim. suhtautumsiessa toisiin koiriin. Hyvin toimeen tulleet  koirat voivat alkaa rähistä toisilleen. Sen takia onkin todella tärkeää, että koirat saavat myös tässä vaiheessa hyviä koira kokemuksia eikä koiraa eristetä muista koirista. Urospennut voivat alkaa pöyhistellä muille uroksille ja tämäkin toiminta kannattaa lopettaa alkuunsa, kun sitä ilmenee pidennetään välimatkaa ja katsekontakti katkaistaan.



 Murrosikäinen koira on epävarma itsestään ja sen vuoksi koiraa pitääkin tukea kovasti silloin kun epävarmuus meinaa saada otteen. Koiraa ei kuitenkaan saa pakottaa mihinkään vaan kehumalla ja palkitsemalla koira saadaan uskomaan itseensä. Muistan meidän Turrin murrosiästä kaksi hauskaa tapahtumaa. Lenkkimaastomme lähelle tien varteen laitettiin uusi liikennemerkki. Menimme lenkille ja koira huomasi uuden liikennemerkin tien reunassa ja kieltäytyi ehdottomasti menemästä sen ohitse, ja sen sijaan alkoi puhista ja puhkua.  Lähestyimme merkkiä pitkällä hihnalla askel kerrallaan ja lopulta minä pääsin niin lähelle, että pystyin koskettamaan liikennemerkkiä ja aloin silloin jutella liikennemerkille rauhallisella äänellä samalla merkin vartta silitellen katsomatta lainkaan koirani suuntaan. Noin kymmenen minuutin kuluttua koira tuli itse haistamaan merkkiä ja sen jälkeen se ei ollut mikään juttu.
Samainen koirani järjesti minulle toisenkin kerran sellaisen tilanteen, että lähellä varmasti oli, että minut viedään piipaa autolla hoitoon. Olimme Naantalissa ihan vain kuljeksimassa kun lähestyimme suojatietä ja Turri päätti että tosi vaarallisia nuo raidat tuossa maassa ja kieltäytyi lähestymästä niitä, silloin kävin makaamaan raitojen päälle ja sehän oli selvä merkki koiralle ei mitään vaaraa kun mamma voi makoilla niiden päällä ja niimpä päästiin taas eteen päin ja ylitettiin yhdessä suojatie, paljon en viitsinyt sivuilleni katsella kun poistuimme paikalta. Koskaan koiraa ei kuitenkaan saa pakottaa vaan kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos olisin väkisin raahannut koiran suojatien yli tai kiertänyt suojatien niin koira olisi ikänsä pelännyt suojatietä.

Leot ovat päästäneet minut todella helpolla , monen kohdalla ei juurikaan mitään muutosta ja kaikki on sujunut ihan rauhallisesti. Hieman voi oppiminen olla hidasta ja silloin ei kannatakkaan opetella uusia asioita vaan kerrata ainoastaan vanhoja juttuja. Tärkeää on kuitenkin että murkkuikäisellä koiralla on paljon tekemistä ja virikkeitä jolloin mörköjutut jäävät vähemmälle. Mörkökausi on kuitenkin koiran normaali kehitysvaihe. Mitä enemmän jaksamme pentuun panostaa pentu- ja murrosikäaikana sitä helpomman ja tasapainoisemman aikuisen koiran saamme. Edelleen paras neuvo on rakkautta ja rajoja ja vielä kerran rakkautta. Jos teille tulee kysyttävää tai ongelmatilanteita, ettekä tiedä miten olisi syytä toimia niin ottakaapa yhteyttä niin ratkotaan yhdessä ongelma.
 

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Koiransa näköinen

Lueskelin kirjaa nimeltä Koiransa näköinen (Tommi Vuorinen - Sanna Karppinen). Miksi chihuahuan omistajat ovat usein perfektionisteja? Mikä tekee labradorinoutajasta luotettavan prhekoiran? Analyysi perustuu vanhaan kiinalaiseen kasvojenlukutaitoon eli fysionomiaan. Leonberginkoirasta sanotaan mm. seuraavaa: Hellyyden kipeä jättiläinen. Hyväntuulisella leonberginkoiralla on aina pilkettä silmäkulmassa. Se on määrätietoinen ja peloton. Näillä koirilla on aina jotain mukavaa puuhaa tai ne saavat hupia maailman pienten ihmeiden tarkkailusta.
Keela

Nyt lennetään

Mun ihana muruni
 Tänään päästiin lenkille parin sadekuuron välillä ja vaikka keli ei ollutkaan mikään lämmin minun mielestäni niin koirien mielestä sää oli kuitenkin lämmin.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannus vietetty

No niin nyt on juhannusvietetty ja sää on pitänyt pintansa koko juhannuksen, tuulista, sadetta ja kylmää eikä yhtään hyttystä (johtuu laventelista). Koiria ei moinen meno ole haitannut lainkaan vaan ovat nauttineet täysillä viileähköstä kelistä.
Lämmintä

Äiti ja tytär

Juhannuspainit

Juoksukilpailu

Keela voittaa

Taiga vauhdissa

Tosca
 Yksi meidän juhannukseen liittyvä kasvi on vielä esittelemättä se on koiranputki, meillä on aina juhannuksena koiran putkia maljakoissa.
Sanonta ’lykätä koiranputkea’ viittaa kuolemaan, mutta koiranputki ei suinkaan ole myrkyllinen: sen nuoret, miedonmakuiset lehdet soveltuvat vaikkapa keittoihin, ja palsternakkamaista juurtakin sopii käyttää.
 Nyt laitetaan juhannus pakettiin ja jatketaan seuraavaan tapahtumaan viikon päästä sitten lähdetään äidin kanssa taas reissuun, tällä kertaa suunnistamme Reisjärvelle.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Siniristilippumme

Kaunis lippumme on kauniin luonnon keskellä juhlistanut juhannusjuhlaamme. Vaikka sää ei meitä olekkaan hellinyt niin luonto on kuitenkin ollut hyvin kaunis.
Laventelin sanotaan karkoittavan hyttysiä ja tottatosiaan ei yhtään hyttysiä. No tuolla räntäsateessa hyttyset jäätyisivät kuoliaaksi.






 Kukkien kauneudesta ollaan voitu nauttia säästä huolimatta, ystävien kanssa vietettiin makkaran paistohetki ja taas oli hauskaa.
Missä mun makkara

Tänäänkin pussattiin
 Eilisillan vauhdikkaita tekemisiä oli kiva muistella ja olihan niitä ikuistunut kamerallekkin.
Isä ja tytär

Mitä nyt tapahtuu

Wau

Tässä sitten varsinainen taituri

hei me lennetään

Helppoa kun sen osaa

Viraliset valvojat
Lottaa ei hyppely kiinnosta vaan kiven pyöritys
 
Nyt hyppää Taiga


Hyvin se sujui Taigaltakin.
Hauskoja muistoja taas tästäkin juhannuksesta jäi jäljelle. Ystävien kanssa hauskan pitoa ja hyvää ruokaa ja Suomen ihanaa suvea.
Aurinkoa elämään