Keelan kuulumisia

 Tänään taas haettiin Keelalle lääkkeitä apteekista, ja toden totta vaikka haluan ostaa mitä tahansa niin aina kaikki on loppu ja se pitää tilata niin myös kävi Keelan lääkkeen kanssa, mutta tänään sitten saatiin se  ettei katkosta pääse syntymään.

Keelan ihon kunto on parantunut ja iho alkaa muistuttaa jo normaalia ihoa. Ainoa poikkeus on se  pepussa oleva alue missä oli "vereslihalla oleva kohta" niin siinä on vielä pieni rupi jäljellä, jota hoidamme joka päivä. Ihoa on hoidettu kahden viikon välein pesemällä se lääkesamppoolla ja hilseily on loppunut ja iho näyttää hyvältä.

Peppu patti

Korvantaustat ovat aivan terveet. Tuollaista karvanlähtöä en kyllä ole nähnyt kuin synnyttäneellä ja pitkään imettäneellä nartulla, mutta Keelaa ei karvattomuus näytä haittaavan ja lyhyttä karvaa on tiheästi kasvuvaiheessa, joten luultavasti turkki kasvaa takaisin. Närästystä on pari kertaa ollut lievässä muodossa ja se on saatu loppumaan kotikonstein. Todella iloinen olen siitä että Keela ei ole syönyt kiviä, tosin heinää on syöty, mutta se on varmasti pienempi "paha" kuin kivien syöminen.

Keela on niin suloin pieni kasa tuolla pörröpedin nurkassa, ihan sydän pakahtuu. Rose´taas täyttää koko pedin.

Sitten laitetaan ihana kesäkuva Hehkusta, Vegasta, Dempestä ja parhaasta palvelijasta Jessestä.

Hieno porukka

Hehku

Hehku

Vega

Tänään olen epätoivoisesti miettinyt miten saan kerrottua Rose´lle, että siitä mistä vielä äsken voi kulkea ei voi nyt kulkea, koska olen tehnyt siihen uuden kukkapenkin. No kukat on nyt kahteen kertaan jo uusittu kun isotassu-Rose´on kävellyt niiden yli ihan vaan nopeasti. Luultavasti päädymme siihen että emme tarvi uutta kukkapenkkiä mutta en nyt ihan vielä luovuta , nyt kokeilussa esteen edessä ja takaaa ja sivulla eli kukat karsinassa.

Mitään kukkapenkkiä en ole nähnyt, jos olisin niin enhän minä siihen kävelisi ja jos kävelisin niin ihan vähän vain kävelisin.

Voihan rastas

 Räkättirastas on rastaiden heimoon kuuluva keskikokoinen lintulaji, joka asuu valoisissa lehti- ja sekametsissä, puistoissa sekä puutarhoissa. Se syö hyönteisiä, matoja, nilviäisiä ja marjakaudella myös marjoja ja hedelmiä. Ja nyt räkättirastailla on siis poikaset, jotka jostain syystä eksyvät sitten meidän pihalle koko ajan. Tänään on pelastustoimet kohdistuneet kolmeen pikku tirppiin yhden  Harry pelasti kun tuli töistä oli nököttänyt kukkapenkissä (koirat sisällä). Hetki sitten Harry meni pihalle niin keskellä pihaa nökötti yksi tirppi ja toinen tirppi oli Rose´n suussa, Rose´kuitenkin päätti viedä oman löytönsä heti Harrylle ja tirppi oli tälläkin kertaa vahingoittumaton mutta märkä. (Keela sisällä). Olen varma, että jos Keela olisi ollut pihalla niin Keelan mielestä tirpit olisivat luultavasti olleet raakaruokaa. Onneksi kaikki kolme saivat jatkaa elämäänsä.

Tänään oli sitten taas kynsien leikkauspäivä, tuntuu, että saa koko ajan olla leikkaamassa, kynnet kasvavat todella nopeasti. Kumpikin meillä antaa leikata kynnet ihan helposti makaavat kyljellään kun minä naksuttelen.

Pihalla on taa auennut uusia kukkia ja nyt alkaa olla muutakin väriä kuin keltaista.

Alppiruusut ovat alkaneet aukaista kukkiaan ja kirsikkapuu kukkii sadoin kukin.

Kauniita unia.

Mätsäri

 Laitetaanpa tähän ensin pari mietettä mätsärin tarkoituksesta. Mätsäri (match show) on siis leikkimielinen  ja epävirallinen koiranäyttely johon myös sekarotuiset voivat osallistua. Olen ollut aika monessa mätsärissä osallistujana sekä tuomarina. Ja tärkeintä on tarjota koirakoille mahdollisuus harjoitella oikeaa näyttelyä varten, joten itse olen aina liikuttanut koiria yhdessä ja erikseen, käynyt koiran läpi, katsonut hampaat ja kertonut esittäjälle mitä kannattaa parantaa ja mikä meni hyvin. Siitähän osallistuja maksaa, että voi harjoitella oikeaa näyttelyä varten. Tänään oli sitten hieman erilainen kokemus. Paikka oli huono epätasainen autotallin edusta. Tuomarit juoksuttivat koiria yhden pienen kierroksen, seisotuksia ei pyydetty tekemään  ja "tuomari" ei edes koskenut koiraan. Eipä siinä paljon harjoitusta ollut tarjolla. No toki koirat saatiin järjestykseen mutta ei siihen mitään linjaa ollut kuka sai sinisen ja kuka punaisen ja paperit näyttivät olevan sekaisin ihan loppuun asti.

Oli kyllä vaikea pysyä kehän reunalla ja olla kommentoimatta tuota touhua, sillä ihmiset oikeasti maksoivat tuostakin harjoitus mahdollisuudesta. Toki Heron kannalta aloitus oli hyvä kevyt tapahtuma. Hero ei reagoinut vieraisiin koiriin mitenkään vaan oli hyvin rauhallinen kuten esittäjäkin. Herolla meni tosi hyvin ja enhän minä voinut ollaa puuttumatta vaan kehän jälkeen marssin "tuomarin" luo ja sanoin että voisikohan tähän hintaan saada myös koiran läpikäynnin ja hampaiden katsomisen ja saatiinhan nekin hoidettua. 

Pokaali ja lahjakassi oli kotiin viemisenä hienoa työtä olette Heron kanssa tehneet ja ei muuta kuin ilmottautumaan seuraavaan koitokseen joka toivottavasti on hieman toisella tavalla järjestetty, aina ei ole hyvä mennä siitä missä aita on matalin. Onnea team Hero.

Parsaklaanin kennelin synttärit

 Tänään oli ilo päästä viettämään parsojen 2 v synttäreitä ja Parsojen lisäksi paikalla oli Lumo äiti ja Parsojen täti Hehku ja setä Vega (Lumon sisarukset). Hieno aurinkoinen päivä vastaanotti vieraat ja Belunan ohjelmatoimisto oli saanut ilon järjestää hieman ohjelmaa. Ohjelmassa oli Suurmestari tyyppinen se mikä ei ole kielletty on sallittu kilpailu ja aiheena oli koiran kanssa mökkireissulle. Toisena sitten kisailtiin tiedossa.

Toisessa kisassa oli siis tarkoitus kerätä mukaan mökille tavaraa seuraavien vihjeiden avulla: Koira on sekaravintoa syövä peto -  koiran lajityypillistä tekemistä on haistelu, kaivaminen ja pureskelu - ajattelen aina koirani parasta - ÄLÄ mene siitä mistä aita on matalin. Monelle kilpailijalle tarttui mukaan tavaraa jota ei ehkä olisi siellä mökillä juurikaan tarvittu ja taisipa joku unohtaa eväätkin.

Tietokilpailun voittaja oli Tiimi Dempe ja Mökkireissun voittaja oli tiimi Hero ja kennelien välisen kilpailun voitti Parsaklaanin kennel mutta heti kakkosena tulivat Belunalaiset. Palkinnot olivat huimat ja Marja-Liisa oli tehnyt ison työn niiden keräämisessä sponsoreina toimivat: Liedon lihakauppa Lihaliike Jokinen Pia Pharma Oy Muovitukku Pala petfood Buddy Best friend Repolar ( Abilar vet) Tessu, K-Market Rusko ja Mari mahtavine piirakoineen.

Päivä oli hauska ja kiitokset kaikille osallistujille oli mukava viettää päivää kanssanne.

Kylmyys on tullut takaisin

 Tänään on satanut kylmää vettä ja tuullut ja ollut siis kylmää. Koiratkin ovat viihtyneet sisällä ja nukkuneet melkein koko päivän. Lenkillä kyllä käytiin ja hieman metsän tuoksuja tuoksuteltiin.

Mustikan varvut ovat jo kukkimista vailla. Metsä tuoksui jo niin kesältä.

Meidän matami metsässä

Oli kiva tehdä metsälenkki vaikka ne kohtaamiset niiden kyiden kanssa hieman arveluttavat, mutta onneksi ei tänään kohdattu ketään luikeroita.

Librela-päivä

 Tänään oli taas Librela-pistoksen antopäivä, tuntuu kuin vasta olisi käyty , mutta kyllä siihen aina mahtuu neljä viikkoa väliin. Taas oli pientä haastetta tuon Keelan kanssa. Tällä kertaa Keela päätti olla tulematta pois autosta, ja ei auttanut kuin kiivetä itse takakonttiin työntämään koiraa pois autosta. Viisi metriä liikuttiin eteen päin ja sitten Keela päätti, että on aika palata autolle, no ei ollut. Sitten keskusteltiin pitkään ja hartaasti, että mihin suuntaan ollaan menossa ja lopuksi työvoitto lähdettiin sellaisella vauhdilla kohti klinikkaa ettei mukana meinannut pysyä. 

Klinikallakaan ei mennyt kovin hyvin, oli uusi hoitaja vastassa ja päätin sitten kertoa verbaalisesti monin sanoin karvattomasta leonbergistäni, että kaikki karvat putosivat pois. Hoitaja hämmästyneenä kysyy, mitä ihan kaikki putosivat pois, onko se normaalia , johon minä vastasin tällä koiralla ei ole mikään normaalia. Hoitajan ilme muuttuu yhä hmmästyneemmäksi, joten päätin tuupata hänen käteensä Rose´n passin joka oli  kotona kun Rose´kävi rokotuksilla. Hoitaja etsii ja etsii ja sanoo varovaisesti nyt en kyllä löydä niitä rokotusmerkintöjä, koskahan ne olisi pitänyt olla. Siis et löydä Rose´n rokotuksia, hoitajan ilme edelleen hämmentynyt, niin eikös tämä ole Keela, juu on mutta se passi on Rose´n. No ensi kerra hoitaja sitten kyllä jo tuntee meidät 😂

Metsän raunioiden siivous on käynnissä ja nyt reunastavat tietä valtaisat risukasat. etsän rauniot näyttävät hieman paremmilta ja varmaan siihen seuraavaksi alkaa metsän istutus.

Rose´n kanssa ihmeteltiin kasoja.

Lämpöä tulvillaan

 Lämpöä tulvillaan oli tämäkin päivä ja minä olen nauttinut siivouksen lomassa kesästä. 

Mamma Keela nukkuu aina tuossa sohvalla, minäkin haluaisin. No mutta siinähän on toinen sohva kiipeä siihen. En halua siihen haluan tuohon missä Keela nukkuu.

Tämä nyt kerrottu tapahtui eilen:

Operaatio tirpin pelastus. Ulkona kova meteli linnut huutaa ja lähdin katsomaan, niin parveilevat Rose´n ylä puolella. Huudan Roseá ja koira lähtee minun luokseni juosten jotain suussa ja kun näen että se on lintu niin sanon se on mamman ja niin tuo viisas koira tuo linnun poikasen minulle ja pudottaa sen jalkoihini. Olin ihan varma, että tirppi on entinen, mutta ei ihan kunnossa, varmaan hieman järkyttynyt kyydistä. Pesään ei tirppiä saatu laitettua, mutta vietiin turvaan aidan taakse, jospa emo siellä ruokkisi poikastaan. Enempää ei voitu tehdä. Ei ollut tirpin mieleen tuo palautuskyytikään, koska se tapahtui kakkalapion kyydissä, sillä emme halunneet että tirppiin tarttuisi ihmisen tuoksu.

Kamalaa rytkystä tuo kyyti. En tykkää.

Tänään Rose´on käynyt katsomassa useampaan kertaan olisiko lisää tirppejä pudonnut puusta, no ei onneksi ollut. Pihalla on myös uusia tulokkaita mm. omenapuut ovat aloittaneet kukkimaan.

Myöskin pihan saniaiset ovat heränneet henkiin ja ne ovat todella kiehtovia kasveja.

Mutta kukkiakin oli taas ilmestynyt ainakin nämä kaksi ihanuutta.

Hieno päivä kerta kaikkiaan. Toivotaan, että kesä jatkuu edelleen.