Ihan kamalaa

 Minca kertoo: MInut vietiin tänään eläinlääkärille ja ensin me oltiin odotushuoneessa ja siellä olisi ollut kivoja juttuja  ihan minun ulottuvillani, mutta en saanut koskea niihin. Sitten ajattelin että ryömin ihan hiljaa noiden istuvien ihmisten luo tutustumaan ja kun mamma ei päästänyt niin katsoin niitä surullisilla silmillä ja niin ne tulivat minun luokseni ja sitten minä vähän purin niitä kun yrittivät rapsutella minua.

Sitten me mentiin yhden tädin mukaan oli kuulemma eläinlääkäri ja se o0li aika mukava jutteli mukavia ja silitteli, minä kiemurtelin ja näytin kaikki mun hyvät liikkeet mitä osasin, enkä minä aikonut näyttää mun hampaita kun mamma aina kieltää ettei saa hammastella, mutta niin se täti vain kurkki mun suuhun ja silloin päätin näyttää kuinka terävät ne mun hampaat oikein on ja tädin hanskoihin taisi tulla muutamat reijät kun kunnolla nappasin kiinni. Oli kuulemma hyvä purenta. 

Sitten tapahtui aivan kamala asia, nimittäin se täti jutteli mukavia ja sitten se pisti minua neulalla ja se sattui minua niin paljon että huusin niin kovaa että pikkulinnutkin putosivat puusta ja koko klinikka tiesi, että mulle oli annettu rokotus. Sitten se täti yritti lahjoa muo jollain herkulla ja nuolumatolla, mutta mä en huolinut sen herkkuja kun kerran pisti mua.

No annoin mä lopulta anteeksi kun se herkku tuoksui niin hyvältä, että mun oli ihan pako se syödä. Sittten me oltiin lähdössä kotiin ja sinne odotushuoneeseen oli tullut kaksi koiraa jotka huusivat koko ajan vaikka kukaan ei niitä pistellytkään arvatkaa naurattiko mua. Ai niin mulla on kuulemma sopiva paino ja suorat jalat ja hyvät hengitysäänet ja vahvasti lyövä sydän eli mä olen ihan kunnossa.

Kiva päivä

 On aina hauskaa viettää aikaa ystävien kanssa ja syödä yhdessä hyvää ruokaa. Tänään oli hirvevasapaistia salattia ja hedelmällistä jälkkäriä ja lopuksi suklaa taivas.

Mansikat eivät olleet kotimaisia mutta yllättävän hyviä ulkolaisiksi (Norja)Minca ja Rose´ olivat todella iloisia kun tuli vieraita ja sai herkkuja ja rapsutuksia. Minca esitteli erityistaitoaan kuolaamista, mitä minä en vielä ollutkaan nähnyt.

MInäkö kuolaisin, no en .

Käytiin myös metsälenkillä ja siellä ajattelin ottaa kauniin yhteiskuvan luonnossa, missä molemmat koirat seisovat tai istuvat kauniisti vierekkäin, siis korostan minä ajattelin.

Rose´tietää kun sanon mamma ottaa kuvan, että nyt sitten ollaan paikallaan, no selvästi Mincalla on eri käsitys miten kuvissa ollaan. Ehkä jonain päivänä Mincakin ymmärtää mitä se mamma oikein haluaa.

Mailma avartuu taas lisää

 Kyllä pienen pennun maailma on hieno kun oppii koko ajan jotain uutta. Tänään Minca kiipesi ensimmäisen kerran itse sohvalle ja olipas se yllätys hänelle itselleenkin kun pääsi korkealle. Tuossa alas tulossa on vielä hieman hiottavaa etteivät jalat mene solmuun.

Pihalla kaverit kulkevat yhdessä tutkimassa maailmaa ja sitä on ilo katsella.

En kyllästy koskaan

 Voiko olla ihanampaa kuin vain katsella noita kahta kaverusta jotka syövät samaa luuta yhdessä samalla pedillä. Siinä sydän menee ihan sykkyrälle ja tuntee tehneensä oikean ratkaisun kun hankki toisen koiran perheeseen.

Rose´on ihana antaa aina välillä luun pennulle ja sitten ottaa taas varovasti itselleen ja kohta taas saa pentu sen ottaa ja jyrsiä.  Sitten kun väsytään jyrsimään niin nukutaan samalla pedillä pienet unet. 💖

Se olisi sitten taa kynsien leikkaus vuorossa se ei ole MIncan suosikki puuhaa, mutta joka kerran sujuu vähän paremmin.

Taas oltiin opiskelemassa

 TÄnään oli taas koulupäivä, tänään opeteltiin luoksetuloa, odottamista ja ohittamista sekä pieni käsittelyharjoitus. Nameja meni paljon varmaan ei iltaruoka enää taida maistua, mutta kivaa oli. 

Kauniisti osaa odottaa

Jes taitava tyttö

Täytyy oikein ihmetellä miten noin pienessä koirassa on "ladattuna" niin paljon energiaa. Siivousapulainen kulki jokaisen reissun mun mukana tai jos halutaan ilmaista asia toisella tavalla roikkui joka matossa kuin takiainen. Sitten pestiin lattiat , tai roikuttiin mopissa mukana ai niin välillä lakaistiin myös roskat pois eli vietiin harjaa joka suuntaan. Roskapusseja myös riepoteltiin ja kengät siivottiin uusiin paikkoihin. Pyykkejäkin viikattiin ja ripustettiin narulle eli roikuttiin sitten niissäkin. Lelut kerättiin ja levitettiin samalla vauhdilla. Mutta saatiin siivottua vaikka aikaa se vaati.

Hauska tuo Mincan turkki joka on alkanut kasvaa pentukarvan tilalle. Muutenkin tuo Mincan karva on erikoista verrattuna leon karvaan jonka voi esim  karstata matoista irti ja niin tein nytkin ja sen jälkeen matoissa olikin pientä lyhyttä karvaa joka ei sitten lähtenyt mihinkään. Minca alkaa harrastamaan myös tomaatin viljelyä kunhan ilmat lämpenevät.

Hau-hau haukkukaa nyt on koiranpäivä

 Tänään taas vietetään koiranpäivää ja sitä on meilläkin juhlittu. Käytiin yhdessä täydentämässä ruoka ja herkkuvarastoja, nyt on ruokaa ja herkkuja taas pitkäksi aikaa. Ostettiin naudanpäänahkaa ja lohennahkamunkkia ja täytettyjä puruluita. Minca ja Rose´ ovat kyllä hieno parivaljakko, annan puruluut aina eri pedille heille jyrsittäväksi ja alle minuutissa on tilanne muuttuu.

Ei kait se ole kivaa yksin syödä vaan kaverin kanssa on kivempaa.

Hyvää koiranpäivää kaikille ja muistakaa pitää huolta niistä rakkaista.

Kaikkien takatalvien äiti on täällä

 Aamu todella valkeni, sillä kaikkialla oli lunta niin paljon lunta että valkeus oli peittänyt maan. Autolla oli turha haaveilla lähtevänsä minnekään joten peruin sitten hierojani. Jopa koirat olivat ihmeissään että miksi tätä lunta nyt on näin paljon ettei pääse loikkimaan. Rohkeasti Minca suunnisti Rose´n perässä. Aloitettiin lumityöt ja olipas sitten avulias apulainen homma ei edennyt yhtään kun muutenkin oli painavaa lunta kola täynnä ja siinä lisäpainona Minca. Jos hän ei ollut kolan kyydissä niin sitten hän roikkui puntissa tai kolan reunassa. Minca oli ymmärtänyt väärin sen miksi lunta laitettiin kolaan, koska hän yritti sen heti poistaa sieltä.

Pallo oli hukassa yritettiin löytää pallo hangesta, mutta ei onnistunut oli niin paljon lunta. Onneksi pari keppiä sentään löytyi.

Lumileikit kuitenkin onnistuivat Rose´n kanssa ja lopputulos oli kaksi lumikoiraa. Tosin Rose´voitti kilpailun kuka voi tuoda enemmän lunta turkissaan sisälle. Rose´n jalkalumipallot olivat omaa luokkaansa.

Nyt taas on energiat käytetty ja koirat huilaavat sisällä ja syövät puruluita.