Päivät vain vilahtaa ohi

 Kuinka voikaan olla niin suuri vaikutus tuolla pienellä eläimellä, että päivät vain vilahtelevat ohi ja oikeastaan ei saa mitään muuta aikaiseksi kuin hyvää mieltä itselleen ja toivottavasti koirille. Tänäänkin ollaan puuhasteltu pihalla ja metsässä ja muutama hauska kuva on muistona päivästä. Aamu alkoi yhteisellä painihetkellä, kuten huomaatte energiaa oli ainakin toisella.

Kun aamupuuhat saatiin päätökseen pääsi Rose´ensin lenkille ja Minca meni pienille unille. Kun saavuttiin tunnin päästä kotiin heräili Minca ja oli valmis lähtemään omalle lenkilleen ja tällä kertaa ihan yksin ilman kaveria. Reippaasti paineltiin kohden metsään ja hihnakävelykin sujui aika hyvin. Pääastin Mincan vapaaksi kun tultiin metsän reunaan ja sillä hetkellä oli Minca vesiojassa ja sieltä kävin nappaamassa hänet ylös niin sitten hän juuttui ryteikköön josta seuraavaksi kaivoin hänet esille ja vihdoin päästiin sitten metsään juoksemaan.

Todella ihanan rohkea pentu , vaikka olikin ensimmäistä kertaa yksin metsässä niin kaikkea tutkittiin ja välillä oli vauhtia niin paljon että kaikki jalat eivät ehtineet mukaan. Kotiin tultua ruoka maistui ja sitten olikin taas päiväunien aika. Sitten olikin vielä iltapuuhat edessä, sillä naapurin pihalla taisi joku liikkua ja sitä pitikin sitten yhdessä tutkia.

Nyt koittaa taas se hetki kun energiat on käytetty ja aloitetaan odottamaan kohta nukkumattia kunhan saadaan pientä vatsan täytettä ensin niin sitten on hyvä nukkua.