Lenkillä

 Tänään lähdettiin Keelan kanssa lenkille ja tapahtui jotain mitä ei koskaan ole tapahtunut, nimittäin Keela katosi ja jätti minut. En löytänyt Keelaa mistään, vaan etsintöjen jälkeen oli pakko suunnistaa kotiin. Kukas se siellä kotiportilla istuikaan,  Keela. Hän oli saanut ensimmäisen portin auki ja istui toisen portin edessä. Toki hän ilahtui kun näki minunkin saapuvan kotiin. Luulen, että Keela on saanut jonkin asteisen trauman Porvoon reissussa ja hän on päättänyt ettei lähde kotoaan mistän. Saatiin naapurin jake  pihalle leikkimään, mutta Keela ei ollut Jakesta kiinnostunut vaan hän halusi vain rapsutuksia naapurin rouvalta. Päätin sitten etä Rosé varmasti haluaa leikkiä Jaken kanssa no kyllä kaikki 10 sekunttia ja sen jälkeen hän halusi takaisin omaan tarhaansa. Ovat nämä minun koirani tosi kummallisia.

Keela on myös tänään urakoinut ja kaivanut ihan joka paikkaan suuria monttuja ja onnistui kaivamaan itsensä lähes terassin alle. Tapahtuma rikas päivä tämäkin.

Metsäläiset

   Yritin pissattaa Keelaa ennen sisään menoa, no ei pissannut ja siitä se sitten alkoi tämä pissaamattomuus. Keelallahan oli valeraskaus päällä ja myös  Keela oli juuri selvinnyt pahasta närästyskohtauksesta. Kävelimme ja kävelimme ja kävelimme..

Kävelimme metsässä ja hiekkateillä ja pelloilla ja metsässä ja kävelyteillä ja kilometrejä kertyi noin 15 kilometriä ja minun jalkani huusivat hoosiannaa. Ei pissaa ei kakkaa ei sitten yhtään mitään. No yritetäänpä sitten syödä.

Onko jotain muuta syötävää ei nämä maistu mulle yhtään, vettä voin vähän ottaa.

Rapsutuksia ne kyllä kelpaavat 

Illan hämärtyessä minun hermoni eivät enää pitäneet vaan soitin ensin omalle päivystävälle klinikalle Raisioon ja kysin neuvoa, sieltä sanottiin että koira ei saa olla pissaamatta vuorokautta enempää, että aamuun mennessä on pissan tultava. Seuraavaksi soitin päivystävälle klinikalle Aistiin . Siellä sanottiin että tilanne on vakava, että rakko voi revetä, että heti aamusta on rakko tyhjennettävä jos ei ole pissannut.

No niin se sitten tarkoitti, että kahden tunnin välein raahasin Keelan pihalle läpi yön ja koira ei tätä ollenkaan ymmärtänyt. Aamu koitti ja koira ei ollut pissannut, ei kakannut eikä syönyt. 

Klinikalla Keela sai paljon kehuja kiltteydestä ja ultrassa selvisi, että ei kohtutulehdusta, munuaiset ja virtsarakko siistit ja varsin helpottavaa oli se tieto, että rakko ei ollut vielä suurentunut niin suureksi, että olisi repeämisvaara. Sovittiin lääkärin kanssa, että voidaan katsoa tilannetta iltapäivään asti ja taas jatkui lenkkeily. Nyt löydettiin koirapuistokin missä koskaan en ole koirieni kanssa käynyt, mutta nyt päätin, että siellähän on paljon hajuja sen täytyy auttaa.

No niin ei muuta vaikutusta kuin kamalat jojot valuivat kun haisteltiin koko puisto ja minä tietenkin astuin koiran paskaan. JIPII. Sitten päätettiin että jospa kaveri auttaisi ja meille saapuikin sitten pojanpoikani Onni koira.

No eipä tästäkään mitään apua ollut, mutta olipas kiva nähdä kuitenkin Onnia. Sitten oli taas aika soittaa eläinlääkärille. Ennen tätä soittoa olin kuitenkin tehnyt päivityksen fb:hen ja sainkin yllättävän paljon kertomuksia leonbergin omistajilta mitkä kertoivat samasta ilmiöstä omien koiriensa kanssa. Sain tästä uskoa siihen että mitään vaaraa ei vielä ole, joten soitin sitten taas klinikalle ja sovimme lääkärin kanssa, että maxsimissaan aamuun asti voin odottaa ja sitten rakko tyhjennetään.  Jonkun aikaa seisottuaan Keela päätti lähteä perääni ja kun pääsi metsään alkoi lorottaa ja tähän oli sitten kulunut 50 tuntia 22 minuuttia. Tämän jälkeen asia vielä toistettiin ja tehtiin isompikin hätä. Myös herkut alkoivat maistua ja jopa hieman ruokaa.

Helpotus valtasi niin minut kuten varmasti koirankin.

Puistossa tavattiin eräs mukava rouva jolla oli myös leonberginkoira ja juttua riitti mukavasti. 

Aina Tosca saa

 Tänään päätin, että siirrän Toscan toiseen tarhaan ja aloitin sitten sen tarhan siivouksen ja uudelleen järjestelyn. No Rose´han oli tietenkin sitä mieltä, että uusi tarha tulee hänelle. Rosé siirtyi makoilemaan Toscan uuteen tarhaan, eikä halunnut tulla sieltä pois sitten millään. 

Laitettiin kylläRose´nkin tarhaan uusi juttuja, mutta ei se ollut yhtään kiva Rosén mielestä. No Tosca muuttaa uuteen tarhaan vasta kun tulen loppu viikosta Porvoosta jossa lähdemme käymään ja tällä kertaa mukaan lähteekin sitten Keela. Pilvi jää kotiin koska Pilven jalat ovat aika huonossa kunnossa niin en halua rasittaa Pilveä kun Porvoossa joutuisi kulkemaan aika paljon.

Sitten laitetaan tähän ihana kuva Violasta.

Blogi palaa taas viimeistään keskiviikko iltana, silloin kerrotaan Keelan Porvoon retkestä.

Nyt närästää

 Kaamea yhdistelmä tuo valeraskaus / närästys. Viime yö oli taas pelkkää närästystä ja vieläkin huomaa että Keelalla ei ole hyvä olla. Meidän piti osalistua lemmieläinpäivään tänään mutta pakko oli perua kun ei Keela ollut lähtökunnossa. Kaikki pehmot, tyynyt jne. on piilotettu, mutta olihan mamma unohtanut puutarhakäsineet esille niin voihan niitäkin hoitaa ja kaivaa vauvoille pesiä. Voi mun muruni kun en osaa auttaa.

Yrin valvoa Keela yön yli ja keräsin matot pois lattialta mutta yksi kynnymatto jäi koska se oli niin painavan kaapin alla etten saanut sitä pois, enkä viitsinyt herättää KePoa kaappia nostamaan. Seurauksena se, että olin ilmeisesti hetkeksi nukahtanut ja kyseisestä matosta puuttuu nyt pala Keela oli sen ehtinyt syödä.

Kun tuo otus avaa kaikki ovet niin pääsi yöllä pihalle, vettä satoi taivaan täydeltä ja oli säkkipimeää. Ennen kuin löysin saappaat ja takin ja sateenvarjon oli varmasti syöty heinää roppakaupalla.

Kyllä taas aamun tullen tunsi olevansa niin huono koiranomistaja.

Värikästä ihanaa syksyä.

Taas

 Keelalla on valeraskauden oireita ja siitä seuraa aina närästys. Voi toista. Olen yrittänyt nyt lääkitä jospa menisi ohitse. Harmittavia nämä närästykset. Tänään on ollut sateinen sumuinen päivä muutenkin. Roséllakin on hieman valeraskautta ja ruoka ei maistu.  Sitten olen saanut Nukalta aivan ihania syyskuvia.

Aivan ihania nämä Nukan syyskuvat.

Onneksi

 Tänään ehdittiin hyvin lenkkeillä ennen kuin nuo sateet saavuttivat meidät. Ollut tosi surkea ilta ja koirat ovat ottaneet rennnosti makoilemalla sisällä. Ennen sateen alkua kuitenkin tuuletettiin turkkia.

Sitten sain eilen kuvan Mantasta joka on XL pentueen viimeinen lady ja ikää on tällä hetkellä 9 v 8 kk. Samasta pentueesta on vielä kaksi urostakin jäljellä. Toivomme heille kaikille runsaasti lisää ikää.

Manta ja paras kaveri.

Pilvi

 Tänään lähdimme Pilven kanssa aamusta hakemaan Librela-pistoksen ja  sitten päätimme tehdä pienen retken Nautelankosken kauniiseen koskimaisemaan. 

Aivan ihania kuvia Pilvestä ja päästiin melkein kosken pohjalle koska vettä virtasi tällä hetkellä niin vähän.