sunnuntai 30. syyskuuta 2007

Kalakeittoako syödään?


Harry lähti aamulla kalaan ja me muut jäätiin nukkumaan, pötkötettiin oikein puoli kymmeneen kaikki koirat ja minä, Turri tosin hoiti vartiotehtäviä pihamaalla ja torkkui terassilla. Aamu näytti sateiselta mutta onneksi päivä  kirkastui ja kaikki syksyn värit puhkesivat taas ihailtaviksi. Minusta leonberginkoira ja syksy ovat aivan mahtava yhdistelmä ne on niin kauniita yhdessä, että en voi lopettaa sitä hehkuttamasta.Tänään otettiin muutamia kuvia kun oltiin uusissa maisemissa liikkeellä, meillä on nimittäin uusi lenkkiohjelma, joka päivä yksi - kaksi koiraa (2 x jos naapurin Ingakin on hihnan päässä) pääsevät pitkälle lenkille 1,5 h ja sitten loput pääsevät normaalille max tunnin lenkille. Inga ei vielä tiedä, että olen uusinut lenkkiohjelmaa, mutta se on varmasti iloinen yllätys, näkeehän siinä uusia maisemia.Kalaa tuli sitten viisi ahventa joten täytyy laittaa keittoon enempi lientä ja vähempi kalaa.



Taukopaikalla, missä mun eväät?



Tykkääköhän mamma noista ränsistyneistä ladoista kun ne kaikki pitää kuvata.



Antakaa nyt edes vettä jos ei oo eväitä, kieli putoooo.............

lauantai 29. syyskuuta 2007

Maa on niin kaunis


Tänään oli niin kaunis päivä, me tehtiin tänään Diwan kassa 10 km lenkki, en tiedä kumpi mahtoi olla väsyneempi kun tultiin kotiin. Aurinko paistoi ja ihana lämmin tuuli kuiskutteli juttujaan kun astuimme polkua kaitaa. Oli pakko päästä hieman pois piha piiristä kun ajatukset pyörivät yhtä ympyrää, nimittäin tuon Lunan ympärillä vasta kesäkuussa Lunalla oli juoksu ja nyt Lunalla on taas luultavasti juoksu. Olen nämä kuukaudet tehnyt työtä vuorotta, että olen saanut tuon Lunan hieman paremmin syömään ja saanut jopa painon hieman nousemaan, nyt ei syö lähes nimeksikään ja pelottaa että paino alkaa taas laskemaan. Kun juoksut tulevat alle kolme kuukautta niin ei ehdi koskaan tavallaan selvitä juoksusta kun jo toinen on alkamassa. Lähetin Lunan jopa mummolaan lihotuskuurille, ollaan ostettu kaikki mahdolliset herkut ja tehty pannukakut ja taas kohta lähtökuopissa. Voi meidän pientä laiheliiniä.


 Meillä on pihalla paljon lehtipuita, löytyy koivua, vaahteraa, hevoskastanjaa, pihlajaa ja kaikki ne pudottavat kauniit lehtensä maahan. KePo:ni oli tänään haravaointi hommissa ja kuinkas muuten työnjohtoa kyllä löytyi paikalta riittävästi. Näette kyllä että ei työnjohtajan rooli ole mikään helppo se pistää väsyttään oikein tosissaan.



Työnjohto seuraa että kaikki sujuu



Täytyy tarkkaila että kaikki tulee kerättyä pois



Että mua väsyttää tää rehkimen, ei jaksa pieni eläin yhtään enempää, pakko ottaa pienet päikkärit.

torstai 27. syyskuuta 2007

Viikonlopun odotusta


Tänään jälleen kerran oli aurinkoinen lenkki sää, koirat ovat selvästi näillä syksysäillä energisempiä. Kuljettiin pitkin pellonlaitaa (ei sammakkokenkä peltoa), mentiin metsään haisteltiin syksyn tuoksua ja katseltiin punaisia ja keltaisia lehtiä. Koirilla on myös uusi leikki, meillä on pihassa hevoskastanja ja se heittelee siemeniä pitkin pihaa, isoja ihania pähkinöitä ja koirat kilvan purevat puhki joka ainoan pähkinän. Aikaisempina vuosina olen yrittänyt istuttaa siemenet maahan ja olen saanut jo muutaman taimenkin kasvamaan kunnes ne on revitty irti maasta ja tuhottu, kenen lie koirat sen tehneet. Ulkona on aivan pimeää ja Bella ja Diwa ja Turri ovat edelleen pihalla klo 22 kaikki koirat tulevat sisälle, no Luna on sisällä kaiken aikaan ja nukkuu omassa sängyssä. Hieman kyllä huolestuttaa tuo Lunan ja sen kunto minusta tuntuu että ei ole kunnossa, onneksi ensi viikolla saimme ajan lääkärille, otetaan taas kokeita ja katsotaan, mitä laiheliinille kuuluu.


keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Uudet lenkkitossut


Minä ostin uudet lenkkitossut ja tänään niitä piti heti päästä kokeilemaan, että vievätkö reippaasti lenkille. Samalla sain huippuidean keräänkin kaneille oikein herkkupussin vielä löytyvistä vihreistä herkuista. Niinpä lähdimme matkaan ja päätettiin, että mennäänpä tuolta peltojen kautta kun on viljat korjattu pois ja sänki vain jäljellä, alku meni oikein hyvin koiratkin olivat innoissaan kun oli uusia tuoksuja, oli varmasti peltomyyrä ehkä kulkenut pitkin ja poikin. Ojan reunoilta löytyi isoja voikukan lehtiä, apilaa ja piharatamoakin. Kuljimme pellon reunaa ja yht´äkkiä Diwa teki aimo loikan ojan yli, joka ei ollut mikään pieni, hihna irti kädestä ja eukko ojaan, puolisääreen outoa mössöä, jossa oli vihreä pinta, uudet lenkkarit kuin sammakon pesät ja Diwa pyöri villinä ympärillä kun vääntäydyin ylös ojasta nuoltiin nenä, korvat silmät jne. No lits ja läts, päätettiin oikaista toisen pellon kautta kotiin, ja uskomatonta mutta totta puolet pellosta oli sänkipeltoa ja puolet olikin jo kynnetty, sammakonpesäkengät alkoivat painaa kuin hilut kintuissa Vaasan vankilassa, tosin en ole siihen päässyt tutustumaan kuin kotimaisten elokuvien kautta. Tänään oli siis oikea elämyslenkki.



Bella ruskatyttö



Diwa söpöliini



Luna laiheliini



Mennään jo

tiistai 25. syyskuuta 2007

Kiitos ENZO


Olitpa lähettänyt kauniita kuvia, olet kyllä hieno poika ja niin hienot poseeraukset, tytöt täällä ihan kuolaavat kuviasi. Onnea vaan välisynttärien johdosta, taitaa sinusta kasvaa todellinen hurmuri, kiva nähdä sinua pentutapamisessa.



Enzon poseeraus


Kyllä illat pimenevät niin nopeasti, että ei meinaa ehtiä lenkillä käydä kun jo on ihan pimeää, meilläpäin kun ei tunneta sellaista ylellisyyttä kuin katuvalot. Oltiin nytkin metsässä ja yht ´äkkiä alkoi vain pimentyä, niin ettää tuli jo kiire kotiin. Olen kerran onnistunut eksymään tuohon kotimetsään niin perusteellisesti, että en tosiaan osannut pimeässä muuta kuin kompuroida, jos en olisi ollut koiran kanssa liikkeellä niin kiertäisin varmasti vieläkin ympyrää, mutta onneksi Turri tunsi käskyn kotiin ja niin sitä päästiin pois mörköjen luota. Ja kyllä mielessä pyöri sekin kun Satu kertoi, että Halikossa karhu kulkee metsässä, että mitä jos se on kulkenut tiensä tänne? En tosiaan haluaisi nähdä mitä tapahtuu jos karhun kanssa kohdattaisiin.



Diwa on piilossa.

maanantai 24. syyskuuta 2007

Porkkanat kelpaa eikä kaikkia anneta pupuille.


Diwa ja Luna ovat aivan innoissaan kun porkkanat otetaan esille, kummankin on heti saatava porkkana, rouskutus voittaa kyllä kanienkin porkkanan jyrsinnän. Annan mielelläni koirille mieluimmin porkkanan kun possunkorvan, toki koirat joskus saavat herkutella possunkorvillakin, mutta arkinamina käytän porkkanaa. Bella ei porkkanoista tykkää, ihme, sillä kyllä pentuna söi, no ei ole pakko jos ei taho. Tänään käytiin vähän siivoamassa tarhoja ja pihaa, sillä kaikki syksyn lehdet ovat pudonneet alas ja haravalla alkaa olla käyttöä. Koirat osallistuivat hommiin sehän on selvä, juoksivat lehtikasan yli niin monta kertaa, että haravoin huomenna taas samat lehdet uudelleen, mutta kivaa kuitenkin oli. Ei se niin tarkkaa ole oliko siitä haravoinnista jotain hyötyä, oli vain kiva leikkiä koirien kanssa.



sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Isla neitokainen kylässä


Nytpä olikin Isla päässyt kylää ihan kaksin mammansa kanssa, Enzo ja Pete oli jätetty kotiin. Kyllä tuo Isla on sellainen ilopilleri ja jos voi sanoa koirasta niin todillinen säihkysilmä, itsekkin tulee tosi hyvälle tuulelle kun Islaa katselee.  Enrgisyys ja pirteys on aivan uskomatonta, mutta osaa Isla paikoillaankin olla siinä jäisi saksanseijojatkin toiseksi kun Isla ryhtyy pupua katsomaan ei liikahda karvakaan eikä kuule pieni korvakaan.



Tässä kuvassa me ei vielä tuoksuttu hyvälle, sillä me ei oltu vielä löydetty sitä mätää linnunraatoa minkä päälle oli kiva käydä kierimään ja tuoksu oli huumaava.



Kani tai ainakin jotain valkoista, minä tuijotan sen liikkeelle.



Jaa että kanien kerrostalo mikä se tuolla sitten möllöttää.



Isla koko komeudessaan.

lauantai 22. syyskuuta 2007

Vieraat portilla


Joko kuuluu tervehdyshaukku pihalta joko ovat vieraat tulleet, ei ihan vielä, mutta tunnelma on jännittynyt, tänä aamuna on vielä kerran pintasiivottu ja nyt kaikki on valmiina , kynttilät sytytetty piristämään sateista päivää. Onneksi vesisade on taukoamaan päin ja koiratkin sain häädettyä pihalle odottelemaan kavereita.



Ei näy autoa ei kuulu surina no nyt kuuluu...



No ne tulee tietysti helikopterilla kun ne on tärkeitä vieraita ja minä kyllä hokaan ne ekana.


No eivät tulleet vieraat helikopterilla, mutta tulivat kuitenkin, siinä alkoi sellainen hännän huiske, että eipä paremmasta väliä 7 koiraa pihalla oli aivan ihana näky. Kaikki koirat tulivat toimeen keskenään ja välillä pelattiin palloakin, mistään ei tullut eri mielisyyttä mikä hieno koiraporukka. Tosi hauska päivä valitettavasti vain niin pian ohi. Monen moista koirajuttua ehdittiin pohtia ja selvitellä. Kiitos ystävät, että pääsitte meitä ilahduttamaan, kertakaikkiaan hieno päivä jos ei lasketa mukaan sitä, että ensimmäisellä minuutilla olitte jo astuneet koiran kakkaan, mutta uskokaa me tosissaan yritettiin.



Jahah perillä vihdoinkin, tänne me siis tultiin



Niitä on kaikkialla



Mitäs me tytöt



Ai tää on se Kiinan monttu ihan kiva monttu ja nyt mun oma.



Minun pallo ja vain minä leikin sillä.



Ja sitten uimaan



Katson näkyykö rapuja

perjantai 21. syyskuuta 2007

Vieraita tulossa


Ollaan siivottu ja siivottu, ei edes ehditty lenkille, yritin kyllä selittää koirille, että huomenna tulee tärkeitä vieraita, että nyt on pakko siivota. No koirat viihtyivät pihalla, mutta toivon, että kun tulevat sisälle niin se ei tarkoita, että nousen aamulla taas klo 5 siivoamaan. Ihanaa kun tulee vieraita , mutta kyllä varsinkin silloin huomaa mitä tarkoittaa 4 koiraa talossa, kyllä löytyy villakoiria ja vaikka mitä, sohvan alla aarteita , sängyn alla vielä hauskempia juttuja. No talo on valmis vastaan ottamaan vieraat. Olkaa tervetulleita, teitä odotetaan.



Tuleekohan ne junalla vai autolla.


 

torstai 20. syyskuuta 2007

Postia


Tänään on tullut  postia eläinlääkäriltä, joka muistuttaa, että Turrin kennelyskärokotus on menossa vanhaksi ensikuussa, hienoa palvelua, jos pitäisi itse pitää huolta niin kyllä menisin sekaisin ja unohtaisin kaiken. Menemme samalla kertaa kun Luna menee tohtoria tapaamaan.



Toinen posti mikä oli tullut olikin tullut Haimoon-kanilasta ja Minnan uudesta lemmikistä ja Emman kaverista Lillistä. Laitan kuvan tähän jos onnistun, olen tallentanut Lillin tähän jo kolme kertaa, mutta Lilli on vikkelä kani kun ei vain kuvaa vielä näy.



Jopas sain Lillin tähän ihailtavaksi, ihaileva on tuo Emmankin katse, taitaa kani näyttää syötävän hyvältä.

keskiviikko 19. syyskuuta 2007

Laihiksella


Annoin tuossa juuri koirille porkkanat, Diwa ja Luna rouskuttavat ne tuota pikaa, mutta Turri ja Bella katsovat minua sillä ilmeellä että työnnä porkkanasi ihan minne haluat me ei niitä syödä. Olen käynyt koirien ruokavalion läpi ja päättänyt hieman keventää Diwan ja Turrin ruokaa. Se ei kyllä herätä riemu haukkuja kummankaan taholta. Turrille kertyy tuota painoa todella helposti jo sen takia että Turri on leikattu ja muutenkin kaukkarille tulee tuota massaa kun vuosia kertyy. Diwan on auttamattoman syöppö ollut ihan pennusta asti ja kaikki mitä syö jää lanteille. Toisaalta on ihana kun on koira jolle ruoka kelpaa, mutta sitten on oltava tarkkna määrän ja laadun suhteen. Yhdessä kasvattajan kanssa siis päätimme, että vähennämme hieman Diwan ruun määrää. Luna taas on mailman nirsoin koira ja monet on ne kerrat kun lusikalla syötän kun ei koskekkaan ruokaansa, tosin nyt on syönyt jonkin aikaa aika hyvin tosin syö kuin pieni lintu närppien, mutta ei se mitään kun ruoka vain painuu vatsan syövereihin. Tosin pannukakku kyllä maistuu ja sehän herättää kateutta muissa.



Lenkki saatiin tehdä tänään auringon paisteessa, vaikka mikään lämmin ei enää olekkaan. Ensimmäiselle lenkille pääsivät Bella ja Turri ja toisessa lenkityksessä olivat sitten Diwa ja Luna. Lunalla oli jokin viserryskausi, visersi kuin lintu koko matkan. Tehtiin Diwan kanssa muutamia luoksetulo harjoituksia, odottaminen sujuu tosi hyvin, mutta kamalaa Diwa oli "kuuroutunut" ei puhettakaan, että olisi kuullut, että minä se kutsuin. Liekö Diwalle tullut uhmaikä kun ýht´äkkiä kaikki on niin vaikeata. En voi lakata ihailemasta tuota syksyistä metsää ja minusta leonberginkoira ja ruska kuuluvat yhteen vai mitä?



tiistai 18. syyskuuta 2007

Koiran koulutusta


Yhtä asiaa olen tässä ihmetellyt, kun juttelee ihmisten kanssa niin jatkuvasti tulee juttua, että meillä on sellainen ongelma ja meillä on sellainen ongelma ja että ei yhtään tiedetty että koirasta tulee niin kauhean iso. Selvästi koirat ovat lisääntyneet, mutta olen miettinyt ovatko sen myötä myös ongelmat koirien kanssa lisääntyneet, vai tiedostetaanko ne vain entistä paremmin. Minun mielestäni kasvattajien pitäisi myös opastaa uusien koirien hankkijoita , sosialistamiskoulutuksen tärkeydestä ja siitä kuinka paljon siitä on hyötyä kun koira on täysikasvuinen, kun se on yhdyskuntakelpoinen. Olisihan paljon antoisampaa hankkiutua pentukurssille silloin kun ei vielä ole ongelmista tietoakaan. Tunnen muutaman ongelmakoirakouluttajan ystävä piiristäni ja ei heiltä ainakaan työt lopu niin on täyttä kursseilla. Ja yhtenä ongelmakenttänä ovat nuo vartioivat alkukantaiset rodut, kun rodun piirteitä ei tunneta tarpeeksi ja ihana nallekarhun pentu voi joutua olesuhteisiin jossa ongelmia alkaa syntyä esim. voimakkaan vartiointi ominaisuuden takia. Kantapään kautta sitä minäkin olen oppinut mitä on omistaa alkukantainen voimakkaasti vartioiva koira, niin ihana kuin Turri onkin niin aina pitää tiedostaa minkälaisesta rodusta on kysymys. Suuri kiitos kuuluu Hilskan Kaisalle, joka on jaksanut minua vuodesta toiseen opastaa ja tutustuttaa minut tuohon ihanaan  ja samalla myös useiden tahojen vihaamaan Kaukasian paimenkoiraan, mitä meidän Turrikin edustaa. Mutta täytyy sanoa, että tuolla koiralla on todella suuri sydän ja se rakastaa perhettään ylikaiken.


 


Olisikohan syytä laihduttaa kun näyttää että pettää tiiliskivet


maanantai 17. syyskuuta 2007

Diwa pieni riiviö


Kyllä näyttää ottavan tuo juoksu koville pienellä eläimellä, protestoi ihan jokaisessa asiassa, pyydämpä  mitä tahansa niin ärripurrittaa vastaan, tekee kyllä mutta protestoi, tässä sitä taas on menossa tahtojen taisto. Painaa häntä pystyssä pitkin pihaa ja uhittelee kaikille muille koirille. Tänään Lunan kasvattaja taas soitteli ja kyseli Lunan vointia. Hienoa oli taas jutella ja suunnitella Lunan tulevaisuutta. Päätettiin, että viedään Luna vielä eläinlääkärille ja tarkistetaan kaikki veriarvot, jotta voidaan olla varmoja siitä että Luna on terve koira. Lunan painohan on nyt noussut hyvin ja toivottavasti kaikki ongelmat ovat takana päin, Luna on ollut nyt 4 kuukautta raakaravinnolla. Luna tuli myös hyvin iloiseksi kun kasvattaja Satu suositteli pannukakkua iltapalaksi ja sehän Lunalle maistuu.



Kuono kohti seikkailua.



Jos metsään haluat mennä nyt sä takulla yllätyt....



Ja lenkin jälkeen unten maille.

sunnuntai 16. syyskuuta 2007

Diwasta tuli nainen


Diwa tuli aamulla herättämään minua ja mukana oli talouspaperirulla, joka tosin ulottui eteisestä  makuuhuoneeseen, kukahan se oli taas unohtanut rullan Diwan noudettavaksi. Valkealla paperilla oli punaisia tippoja, Diwan juoksu oli alkanut. Hieno nainen kerrassaan kun toi paperinkin mukanaan, niin että ei lattiat sotkeudu. Jo vähän epäilin, että josko Diwa onkin poika kun ei juoksua ole kuulunut vaikka siskot ovat jo juoksun saaneet aikoja sitten, Emma jo kaksikin kertaa.  Ei ollut Diwa poika vaan ihan oikea tyttö koira. Kasvattajallekin asiasta ilmoitettiin, koska Diwa on sijoituskoira niin kasvattajan tulee saada tieto juoksun alkamisesta.



ATK-ongemia


Eilen illalla netti  sulkeutui ja ihmettelin että ompa se sitten kummallista, että taas ei toimi netti viikonloppuna, no ajattelin, että ehkä sitten aamulla, ei mitään sama tilanne. Suljin ja käynnistin ja vaihdoin modeeminkin ja ei mitään ihan pimeetä ei pukannut minkäänlaista laajakaistaa. Haukuin mielessäni operaattorin alimpaan kuumimpaan paikkaan mitä tiesin. Sitten aloin puhdistamaan kaninin häkkiä ja aloin ihmetellä mitä kummalista johtoa 1 cm pituisina paloina Lumikin häkissä on no sitä ihmettelin Harryllekkin ja yhtä äkkiä tajusin hemmetti onko tämä puhelinjohtoa, ja jep tarkempi tutkiskelu osoitti, että olimme siirtäneet häkin niin lähelle johtoja, että tuo pieni eläin oli  onkinut puhelinjohdon häkkiinsä ja syönyt 10 cm välistä pois, ei ihme että ei laajakaistaa pukkaa kun pitäisi hypätä 10 cm ilman johtoa. Onneksi Harry sai johdon korjattua ja taas toimii.



Lumikki oma atk-operaattorini

perjantai 14. syyskuuta 2007

Taas töttöröpää talossa


Tänään minulla oli vapaa päivä ja olin suunnitellut tekeväni kaiken laista kivaa. No koirien kanssa käytiin vaà alla ja nyt se on totta tämä perhe on täynnä pullukoita, eikä emäntä vähiten. Bellan paino oli  noussut, Diwan paino oli noussut ja Lunan paino oli noussut, mutta ei tässä vielä kaikki, iltapäivällä aloin puhdistaa kanihäkkiä ja samalla leikkasin kanien kynnet ja silloin huomasin että Pörröllä on takku takapäässä ryhdyin takkua selvittämään ja samalla kysin Harryltä mikä ihme täällä takun alla on ja tutkittuamme asiaa  huomasimme, että siellä on n. 1 cm pitkä haava, joten soitin eläinlääkäripäivystykseen ja sovittiin, että menen näyttämään haavaa josko tarvitaan laittaa tikki. No mentiin ja lääkäri arvioi yhden tikin riittävän, mutta kun lääkäri ajoi karvat pois paljastui alta n. 10 cm pituinen viiltohaava. Tässä sitä ollaan mietitty mistä haava on voinut tulla, eikä pysty keksimään. Kanit ovat kyllä olleet vapaana kuten jokaisena päivänä, mutta emme keksi mitään mitä olisi voinut sattua. Kissoista ainoastaan Oili saa leikkiä kanien kanssa ja ei ole ainakaan osoittanut vihamielisyyttä. Koirat eivät leiki kanien kanssa. Kanit kyllä kiipeilevät pöydille ja sohville, mutta emme keksi mitään terävää mihin pörrö olisi itsensä satuttanut. Nyt on kani ehjätty ja töttörö on laitettu päähän, että ei voi koskea haavaan. Nukkuu tuolla lämpölampun alla ja alkaa pikkuhiljaa heräillä.


torstai 13. syyskuuta 2007

Joka ilta se lenkki koittaa.


Taas on lenkitetty kaikki karvakuonot, eikä lenkiltä pois jäänyt Vili (=Naukkis) kissammekaan, joka käveli metsälenkin mukanamme, tosin huusi kaiken aikaa, vein kissan jo kerran kotiin, mutta ei kun perään ja lenkille, joten meillä oli sitten huutava kissa lenkillä mukana. Kerättiin kaneille viimeisiä voikukan lehtiä mitä luonnosta löytyi, samalla nähtiin kyykäärme tien reunassa ja todettiin se kuolleeksi. Päätin hakea kameran kotoa ja ottaa teille kuvan tuosta kauniista eläimestä, mutta toisin kävi kuollut kyy olikin lähtenyt omille teilleen, joten kuva jäi ottamatta. Toivottavasti tuo kuollut eläin mateli meiltä pois päin, sillä tänä vuonna ollaan säästytty toistaiseksi käärmeen puremilta, mutta viime kesänä niitä oli kaksin kappalein, Yksi Bellalla ja yksi Hulilla(=Rampe). Naukkishan toi viime kesänä yhden käärmen sisälle, siinä karisi unet silmistä kun eteisen lattialla oli tosi pitkä kyykärme jota kissa roikotti, toi tuuletus ikkunasta sisälle, tänä vuonna on ollut verkot ikkunoissa. Onneksi en pästänyt koiria lähelle kuollutta käärmettä, koska se oli noin huonosti kuollut että karkasi ennnen kuvaustakin.




keskiviikko 12. syyskuuta 2007

Syksyn värit pihallamme


Pakko oli ikuistaa syksyn värit talteen. Kyllä syksy on niin kaunista aikaa.



Miltä tuo kukka mahtaa tuoksua?



Onko syksy keltainen?



Vai olisiko syksy punainen?



Vai viinin punainen?



Syksy onkin pumpulia.



Syksy on tietysti sieni pihan perällä.



Syksy on varisevia "lehtiä"



Se tuoksui hyvälle se tuoksui syksylle.