Annoin tuossa juuri koirille porkkanat, Diwa ja Luna rouskuttavat ne tuota pikaa, mutta Turri ja Bella katsovat minua sillä ilmeellä että työnnä porkkanasi ihan minne haluat me ei niitä syödä. Olen käynyt koirien ruokavalion läpi ja päättänyt hieman keventää Diwan ja Turrin ruokaa. Se ei kyllä herätä riemu haukkuja kummankaan taholta. Turrille kertyy tuota painoa todella helposti jo sen takia että Turri on leikattu ja muutenkin kaukkarille tulee tuota massaa kun vuosia kertyy. Diwan on auttamattoman syöppö ollut ihan pennusta asti ja kaikki mitä syö jää lanteille. Toisaalta on ihana kun on koira jolle ruoka kelpaa, mutta sitten on oltava tarkkna määrän ja laadun suhteen. Yhdessä kasvattajan kanssa siis päätimme, että vähennämme hieman Diwan ruun määrää. Luna taas on mailman nirsoin koira ja monet on ne kerrat kun lusikalla syötän kun ei koskekkaan ruokaansa, tosin nyt on syönyt jonkin aikaa aika hyvin tosin syö kuin pieni lintu närppien, mutta ei se mitään kun ruoka vain painuu vatsan syövereihin. Tosin pannukakku kyllä maistuu ja sehän herättää kateutta muissa.
Lenkki saatiin tehdä tänään auringon paisteessa, vaikka mikään lämmin ei enää olekkaan. Ensimmäiselle lenkille pääsivät Bella ja Turri ja toisessa lenkityksessä olivat sitten Diwa ja Luna. Lunalla oli jokin viserryskausi, visersi kuin lintu koko matkan. Tehtiin Diwan kanssa muutamia luoksetulo harjoituksia, odottaminen sujuu tosi hyvin, mutta kamalaa Diwa oli "kuuroutunut" ei puhettakaan, että olisi kuullut, että minä se kutsuin. Liekö Diwalle tullut uhmaikä kun ýht´äkkiä kaikki on niin vaikeata. En voi lakata ihailemasta tuota syksyistä metsää ja minusta leonberginkoira ja ruska kuuluvat yhteen vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti