Portin vaihto ei ollutkaan sitten ihan pikku juttu, mieheni sai päähänsä, että ainakin kaksi puuta pitää kaataa, sillä ne ovat juuri sen meidän uuden portin kohdalla, ei muuta kuin soitto puunkaatajalle, koska en halunnut todellakaan puiden kaatuvan minkään olemassa olevan rakennuksen päälle. Puunkaataja saapui paikalle ja hänellä oli yllätys apulainen mukanaan pieni koira, Nuuska nimeltään. Enpä ole tottelevaisempaa koiraa nähnyt kuin Nuuska oli, tuntui, että Nuuska ymmärsi kaiken puheen mitä sille sanoi, ja vaikka olin aivan vieras ihminen niin totteli kuin olisi talon koira ollut. Nuuska oli syntynyt novascotiannoutajan ja terrierin rakkaustarinan tuloksena. Nuuskan mamma oli mennyt Ranskaan poimimaan viinirypäleitä viinitilalle.
Nuuska
Tälläinen orava meillä kiipesi puuhun.
Huimpäinen kaveri tuo "orava" kyllä oli
Niin vain puut yksi toisensa perään kaatuivat ja yhteensä 4 puuta poistettiin, kyllä luulisi nyt yhden portin mahtuvan. Koiria kyllä vähän harmitti kun piti olla tarhassa kun ei saanut osallistua tuohon puu projektiin.Mutta kun puut oli kaadettu lähdettiin metsään.
Löytyihän sieltä metsästäkin kaatunut puu.
Diwa sen sijaan löysi puolukoita
Upea tuo syksyinen metsä ja puolukat.
Eikä me olla veljeksiä vaikka me olaan kahden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti