Parempaa Uutta Vuotta 2021

 

Tänä iltana,
uuden vuoden kynnyksellä,
kuiskasin pienen toiveen:
Anna ystävälleni kaikkea hyvää

tulevaan vuoteen!
Anna tähti oppaaksi eteenpäin johdattamaan,
kuu tietä valaisemaan ja
aurinko lämpöä antamaan.
Anna iloa päiviin,
anna uskoa ihmeisiin,
anna enkeleitä rinnalle kulkemaan.

Niin kuluivat taas sen vuoden päivät,
jotka saivat sijansa sydämeen.
Toiset niistä muistojen arkkuun jäivät,
kun mieli palaa joskus eiliseen.

Päivyrin lehdet piirretty täyteen,
kirjattu kaikki mitä elämä toi.
Etteivät hukkuisi unohduksen mereen,
rivi riviltä kaiken lukea voi.
Birgit Ahokas

Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla,
aika on istuttaa ja aika repiä maasta,
aika surmata ja aika parantaa,
aika on purkaa ja aika rakentaa,
aika   itkeä ja aika nauraa,
aika on valittaa ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä,
aika on syleillä ja aika olla erossa,
aika etsiä ja aika kadottaa,
aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti ja aika puhua,
aika rakastaa ja aika vihata,
aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
(Saarn.3: 1-8)

Pilvi

 Huonot uutiset sen kun jatkuvat. Pilvi oli cushling-kontrolissa ja nyt tulokset olivat huonoja tauti on siirtynyt adisonin taudin puolelle mikä on huono asia. Kortisoli tasot ovat aivan pielessä. Pelkona on että Pilvi menee adisonin-sokkiin. Tänään Pilvi oli myös fysioterapeutilla ja hän oli hyvin jumissa lähes joka paikasta. Voi minun pientä Pilveäni. Onneksi hän on kuitenkin tällä hetkellä vielä aivan oma itsensä ja haukku raikuu.

Lenkkeilemäänkin ehdittiin tänään kun Pilvi oli terapiassa niin KePo oli lenkittänyt Toscan ja Rosén, mutta Keela oli kieltäytynyt lähtemästä lenkille. NO minun kanssani Keela lähti ja tehtiinkin pitkä reipas lenkki metsässä.

Valitettavasti tuo yöllä satanut lumi on nyt muisto vain ja jälleen ollaan vesisateiden armoilla.

Tänä vuonna ei kirjoitetakkaan blogiin vuosikatsausta, sillä sen verran kun asiaa mietin niin en tässä vuodessa löytänyt kuin pahoja asioita ja niitä on turha kerrata. Aloitetaan miettimään tulevaa ja toivotaan että phuono karma jättää meidän perheemme rauhaan.

Taiga on kotona taas

 Taiga teki tänään sen viimeisen matkan kun haimme hänet tuolta Varsinais-Suomen lemmikkituhkauksesta (https://www.lemmikkituhkaus.fi/). Parempaa viimeistä palvelusta ei voi lemikilleen toivoa kuin mitä tuosta yrityksestä saa. Empaattista, hillittyä ja osaan ottavaa palvelua. Mekin saimme viedä Taigan  Tapaninpäivänä illalla klo 22 jälkeen. Tänään saimme hakea Taigan kotiin. Taiga sirotellaan muiden rakkaiden joukkoon, jonain kauniina päivänä. "Kultainen" sydän jää muistoksi tuosta ihanasta elämäni koirasta. Vieläkään en voi uskoa että Taiga on mennyt.

Ilon ja surun päivä

 Jälleen yksi päivä ilman rakasta Taigaani, mikään ei muuta sitä, että elämästäni katosi Taiga. Elämän on kuitenkin jatkuttava ja voin vain iloita siitä mitä meillä on  neljä ihanaa koiraa. Tuntui kuitenkin tosi vaikealta lähteä lenkille ilman Taigaa, kun juuri paripäivää sitten ihailimme KePon kanssa Taigan ja Keelan juoksua metsäisissä maisemissa.

Pieni laumamme on aika sekaisin tällä hetkellä. Omaa paikkaa laumassa etsitään. Keela on vetäytynyt laumasta minun kainalooni ja Rosé on sitä mieltä, että nyt on hänen aikansa koittanut. Taigahan oli Rosélle varaäiti ja hyvin tärkeä, nukkuivatkin aina kylki kyljessä öisin. Tosca joka on aina ollut siis koko kuuden vuoden ikänsä se ns. pahnan pohjimmainen ja nöyrä sellainen on osoittanut myös merkkejä, että hänkin voisi nyt olla jotain mieltä tästä lauma järjestyksestä.

Rosé kulkee pihalla häntä pystyssä tai pitäisikö sanoa tepastelee ja käy härkkimässä Toscaa ja tänään Rosé jopa komensi minua ja lenkillä päätti myös hypellä Harryn selkään mitä ei todellakaan ole koskaan tapahtunut. Meidän täytyi viedä Rosé ja Tosca esi suuntaan lenkille koska yhteislenkistä ei tullut mitään Rosé oli ihan mahdoton johon Tosca kyllä liittyi. Keelan kanssakin Rosé yritti haastaa jotain sählinkiä, mutta Keela pysyi tyynen rauhallisena joten se kuihtui ennen kuin pääsi alkamaankaan.

Me joudutaan varmaan vielä keskustelemaan Rosén kanssa siitä miten tässä perheessä käyttäydytään ja mikä taas ei ole sopivaa.

Kuningattarella on ihan oma hiustyyli, kutsumme sitä trumppi-tyyliksi.

R.I.P Taiga Vom Löwengarten 13.9.2012 - 26.12.2020

 

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän se muuttui todeksi eilen illalla. Eilen aamulla kaikki oli vielä hyvin ja käytiin yhdessä lenkillä. Taiga ja Keela olivat reippaita ja vaikka metsässä oli muitakin koiria lenkki sujui mallikkaasti ja olin niin ylpeä tytöistäni. Olen iloinnut niin paljon siitä että Taigakin on ollut terve koko ikänsä ja jaksanut edelleen lenkkeillä ja olla leikkisä.

Päiväkin sujui vielä ihan mallikkaasti ja koirat touhusivat mukana meidän puuhissa. Illan tullen Taiga tuli sitten sisälle ja meni omalle pedilleen nukkumaan. Hetken päästä katsoin että Taiga hengittää raskaasti ja haukkoo ikäänkuin henkeä. Huusin Harrylle, että nyt ei ole asiat hyvin. Soitto eläinlääkäripäivystykseen ja samantien lähtö klinikalle ja matkalla Taiga kuoli. Tämä on aivan käsittämätöntä. En voi uskoa tätä todeksi.

Siitä olen kiitollinen, että Taiga sai elää terveenä koirana, ei tarvinnut käydä lääkäreissä eikä napsia lääkkeitä. Uskon ja toivon, että Taigan elämä oli hyvää koiranelämää loppuun asti. Minä ainakin olin niin onnellinen tuosta rakkauspakkauksesta minkä Rahelilta Löwengartenin kennelistä sain.

Minulla oli ilo hakea tämä rakkauspakkaus itse tuolta Saksasta ja se reissu oli ikimuistoinen ja rakastuin tähän nallekarhuun ensi silmäyksellä. 

Taiga oli luonteeltaa iloinen ja vauhdikas koira kotioloissa, mutta kun oli esim. aika lähteä vanhustenhoitokotiin ilahduttamaan vanhuksia niin silloin Taigasta tuli rauhallinen ja rapsutuksia vastaanottava "terapiakoira"  Taiga tuli toimeen vieraiden koirien kanssa tilanteesta riippumatta. Näyttelyissäkin Taiga menestyi ja sai Suomen muotovalion arvon. Taiga sai myös ihania pentuja joissa on jatkunut monia Taigan ominaisuuksia.

Olo on tyhjä ja kyynelistä ei tunnu tulevan loppua sydämeni on taas kerran revitty riekaleiksi, puserrettu kivikovaksi möykyksi rintaani. Ikävän määrää ei voi kuvata, eikä luopumisen tuskalle ole sanoja.

Taiga rakasti  Keelaa kovasti ja he olivatkin hyvin erottamattomia varsinkin viimeaikoina äiti ja tytär jakoivat metsälenkit aina yhdessä.. Taiga rakasti myös kaikkia meille tulleita pentuja ja oli Rosélle paras leikkitäti ikinä.

Taas valo viiltää taivaanrantaa,se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme, kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,ei sitä tahdo käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa sinua paljon rakastin.
Niin monet kerrat, tähän rantaan,olemme tulleet ennenkin.
Jättäneet kahdet jäljet santaan,nyt yhdet vain vie takaisin.
Siis hyvää matkaa, ystäväni,en enää puhu enempää.
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää,muu on nyt yhdentekevää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa sinua paljon rakastin.

Taiga Vom Löwengarten 13.9.2012 - 26.12.2020 hyvää matkaa rakas koirani olit minun unelmani. Ikuisesti säilyt sydämessäni.

Jouluvieraita

 Koronasta huolimatta saimme tänään jouluvieraita mikä oli aivan ihana juttu, nuorin lapseni piipahti perheensä kanssa meillä ja Pilvi oli kyllä iloinen kun sai oman kokoista seuraa.

Pilvi yritti opettaa Maunolle ja Väinölle miten namipeliä pelataan, mutta hieman oli vaikeuksia pojilla ymmärtää miten näppärästi Pilvi namit napsi piilojen alta.

Pilvi ja pojat ovat parhaita kavereita ja ei Maunoa ja Väinöä kovin paljon pelottaneet isotkaan vaikka Keela kävi tekemässä läheistä tuttavuutta. 

Uusi leijona muutti meille, kultainen leijona aivan upea.

Joulutervehdyksiä

    

Nukan joulukuvia.

 Kirin joulutervehdys

Violan joulutervehdys

Hilman joulutervehdys

Lyylin joulukuva

Sirin joulutervehdys

Lumon joulutervehdys

Biancan joulutervehdys

Sitten muutama kuva omasta jouluillasta.

 Hyvää joulun jatkoa kaikille ystävillemme.

Keelan kuulumiset

Keelan tähystyksen tulokset tulivat ja onneksi uutiset olivat todella hyviä. No syys noihin pahoihin närästyskohtauksiin ei kylläkään selvinnyt mutta ainakaan vatsalaukussa tai suolistossa otetuissa koepaloissa ei ollut mitään.

1) Mahalaukku: Ei spesifisiä löydöksiä

2) Ohutsuoli: Ei spesifisiä löydöksiä

Lääkäri keskustelee vielä sisätautilääkärin kanssa mahdollisesta jatkosta. Nyt Keela voi hyvin ja syö hypoallergiaruokaa mikä näyttää sopivan oikein hyvin.

Sitten pari ihanaa joulutervehdystä.

Bella ja Dixi

Rudolf

Ja sitten se paras joululahja meidän hanoista tulee taas VETTÄ kiitos KePon joka asensi uuden pumpun.