sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Muistojen päivä

Tänään minulla on ollut muistojen päivä ja olen katsellut vanhoja valokuvia. Jokaisesta koirastani löytyy paljon  paperivalokuvia ja niitä oli ilo katsella. Jaetaan tässä koiraelämäni alkuajat teidän kaikkien kanssa. Kun olin muuttanut omaan kotiini päätin hankkia itselleni oman koira. Olin lapsesta asti halunnut dalmantialaista ja niimpä  huomasin lehdessä ilmoituksen että Siuntiossa oli myytävänä dalmantialaisen pentuja. Sovin tapaamisen ja lähdin pentuja katsomaan. Portilla  minua tuli vastaan paikan emäntä ja hänellä oli narussa tuollainen metsänpeikkoa muistuttava 7 kk vanha Waelsin terrieri. Hän kertoi että se oli tullut heidän koirahoitolaansa avioerolapsena kumpikaan ei mies eikä vaimo ollut halunnut sitä. Minä olin myyty, en halunnutkaan enää dalmantialaisen pentua vaikka suloisia olivatkin vaan halusin tuon koiran jonka nimi oli Pärre.
 Pärre oli suuri persoona ja järjesti minulle suunnattomasti hauskoja hetkiä. Pärre osasi pelta jalkapalloa ja kävimme yhdessä poikieni kanssa kentällä pelaamassa. Dalmantialaista minulla ei vieläkään ole ja empä edes usko että koskaan sellaisen saisinkaan vaikka jotenkin edelleen tykkään niistä. Seuraavaksi meille tuli ensimmäinen yhteinen koira joka oli Jeppe Keski-Aasian paimenkoira.
Jeppe

 Tähän asti olin ollut sitä mieltä että haluan vain uros koiria ja kuitenkin Jeppe jäi viimeiseksi urokseksi. Jeppe oli suuri valkoinen uros jolle tämä mailma oli vaaroja täynnä. Jepellä oli todella voimakas vartioimistaipumus ja se suojeli minua koko mailmaa vastaan. Valitettavasti tiemme erosivat aivan liian varhain.
Turri ja Kainon lapset

Turri oli koira joka oli rakkautta täynnä kaikkea elollista kohtaan. Jos minulla olisi vain yksi koira niin se olisi kaukkari rakastin tuota tuholaista enemmän kuin voin uskoa itsekkään ja muista aina sen mahdottomat tihutyöt ja kepposet. Kukaan ei ole päässyt lähellekkään turrin suorituksia. Ikuisesti mielessä säilyy kenkäkaappini tyhjennys Turrin toimesta.
Kaikki minun tanssikenkäni, silloin melkein itkin.
 
 Turrin jälkeen tutustuimme sitten leonberginkoiraan rotuna ja siitä alkoi perheessämme leojen valtakausi, jonka aloitti pikkuinen Bella. Ihania koira muistoja vuosien takaa.

lauantai 30. tammikuuta 2016

Ikiääntyvät koirat

On hienoa seurata omassa koiraperheessä tapahtuvia muutoksia ja yksi sellainen on kun perheessä on useita eri-ikäisiä koiria ja useita ikääntyneitä koiria, kuten meillä tällä hetkellä on Lotta ja Milana. Ensinnäkin  ikääntyminen täytyy ottaa huomioon ruokinnassa ja lisätä nivelvalmisteiden käyttöä jotta liikunta olisi vaivatonta. Veteraani-koirilla on myös valikoiva kuulo, esim. tänä aamuna  kailotin koirille pissalle huutoa ja kaikki muut paitsi kaksi koiraa kiiruhtivat ulos. Lotan pediltä kuului hieman yninää ja Milana sulki silmänsä nähdessään minut vieressään, jos ei pissata niin ei sitä turhaan lähdetä ulos kun kerran vielä nukuttaa. Mutta jos kuiskaan että mammalla on namia seisovat nämä kaksi ensimmäisenä jonossa. Vanhukset eivät myöskään viihdy nuorten koirien riehakkaissa leikeissä vaan tulevat mieluummin sisälle makoilemaan sohville ja seurailemaan minun puuhiani. Joinain iltoina kuitenkin kun tähtitaivas on kirkas kaikuvat minun nukkumaan huutoni jälleen kuuroille koirille sillä silloin ihaillaan tähtitaivasta ja tullaan sisälle sitten kun siltä tuntuu. Jotenkin tuntuu että Lotta ja Milana ovat tulleet siihen ikään että turha totteleminen ei kiinnosta vaan omatahto on se mikä ratkaisee tottelevaisuuden. Tämä heille suotakoon. Keelakin on huomannut että mummot eivät enää halua riehua, mutta voi sitä iloa kun joku päivä jompikumpi mummoista innostuu leikkimään pennun kanssa.
Milanakin nautti lumesta, mutta nyt on jäljellä vain jäätikkö.
 
Vielä nousee jalka kevyesti Lotta mummolla


perjantai 29. tammikuuta 2016

Koira-asiaa

Tänään päivän ovat täyttäneet monen laiset koiriin liittyvät asiat. Ollaan keskusteltu siitä missä kulkee rakkauden ja luopumisen raja, siitä kuinka vaikeaa on päättää koska on rakkaasta karvaisesta ystävästään aika luopua. Meille ihmisille on annettu valta päättää lemmikkimme elämästä siinä vaiheessa kun se ei enää ole elämisen arvoista. Meidän tehtävämme on antaa rakkaamme  mennä kun tuskat käyvät liian koviksi ja silmistä katoaa elämisen riemu. Se ei ole helppoa mutta sen olemme lemmikeillemme velkaa ja se on suurin rakkauden teko. Moni on sanonut minullekkin että ei voi ottaa koiraa koska ei pysty siitä luopumaan, mutta samalla "tuomitsee" itsensä elämään ilman sitä riemua ja onnea mitä karvaiset ystät meille voivat tuottaa.
 Tästäkin jutusta voidaan lukea, kuinka paljon vanhustenkin elämään tuovat iloa kaverikoiravierailut.
Sitten ollaan keskusteltu sairaudesta "kapi", jonka saa esim. metsästä minä olen sen kapi-helvetin kokenut kun kaikki koirat raapivat ja raapivat ja raapivat itseään. Luulisi että metsä on turvallinen paikka ulkoiluttaa koiria, mutta jos eksyy kapisen ketun tai supin makuupaikoille tai poluille voi suliaisena olla tuo ulkoloinen ja sen häätäminen vaatiin kodin puhdistusta ja koirien hoitoa ja voipa tuo tarttua ihmiseenkin kutinan muodossa, toki ihmisessä tuo eliö ei elä kauaa vaan kuolee pois, silloin kun meillä oli tuo kapi epideimia pari vuotta sitten sain myös itse kutinan käsivarsiini. Nyt on tämä kohtalo tullut ystäväni koirille ja toivonkin hänelle jaksamista, mutta lohdutuksen sanat kyllä siitäkin selvitään. Sitten on vielä keskuteltu "koiralaumasta" tai "laumassa elävistä koirista" itse en käyttäisi sanaa lauma vaan koira perhe kuvaa paremmin monen koiran yhteiseloa ihmisen kanssa. Keskusteltiin myös johtajuudesta, että kuka sen "lauman" johtaja sitten on onko se ihminen vai koira. Tässäkin minun näkemykseni on että perheessä jokaisella on oma tehtävänsä, ei ihmisperheessäkään puhuta, että äiti on meidän perheen johtaja vaan jokaisella on oma tehtävänsä perheessä niin myös koiraperheessä jotka elävät yhdessä ihmisten kanssa. Omassa perheessäni ainakin voin selkeästi nähdä meidän kaikkien roolit. minun roolini on "metsästää" ruoka perheelle ja huolehtia, että jokaisella on oma turvallinen nukkumapaikka ja että kaikki saavat liikuntaa ja raikasta vettä on aina tarjolla. Roolini on myös huolehtia, että jos joku sairastuu niin minä hoidan ja hankin apua. MInun kuuluu vielä pouhdistaa koirieni turkit ja harjata ja hoitaa niitä.KePoni rooli on avustaa minua rakentamalla hyviä tiloja meidän käyttöömme ja kuljettaa meitä eri paikkoihin niin halutessamme. Suojella meitä kaikkia ulkoisilta uhilta. Lotan rooli perheessämme on olla  "rauhoittaja"-koira, jos leikit yltyvät liian kovaksi Lotta kävelee rauhallisesti paikalle ja niin leikki rahuhoittuu, Lotta myös puhdistaa toisten korvat jos minä olen laiminlyönyt tehtäväni. Biancan rooli on olla päältäkatsoja korkeimmalla paikalla  ja ilmoittaa hei tuolta tulee vieraita menkää vastaan ottamaan minä olen täällä kukkulalla vartiossa. Milanan rooli on olla mummo koira joka kertoo kaikille minä olen vanha ja viisas ja kun on vanha ja viisas saa ottaa vapauksia ja olla omapäinen jos haluaa. Teidän tehtävänne on hieman kunnioittaa minua joten olkaa hyvät mielistely sallittu. Taigan rooli on olla äiti joka pitää huolta lapsestaan ja opettaa sille asioita joita koiran tulee osata , Taiga kertoo rajat lapselleen. Tosca on leikkitäti jonka kanssa lapsikoira saa leikkiä sydämmen kyllyydestä. Keela on sitten perheen pilalle hemmoteltu lapsi jolle sallitaan kaikenlaisia vapauksia. Pilvi taas on juorukello ja tiedottaja joka kertoo aika kun ruokaa on tulossa ja pitää herätä tai joku tekee jotain mikä ei ole sallittua.
 

torstai 28. tammikuuta 2016

Vierailu

Tänään saimme taas iloksemme rotuun tutustuja perheen, hauska oli taas tavata leoista kiinnostuneita ihmisiä. Koirat eivät olleet ihan parhaassa esittelykunnossa, koska olivat märkiä , sateen sattuessa ..
kaikki koirat saivat  rapsutuksia ja olivat niin iloisia vieraista.  Perheen reipas nuorimies ei yhtään pelännyt "jättikoiria" ja hänen ei tarvitse pestä naamaansa ainakaan viikkoon niin paljon koiranpusuja sateli. Kiitos vierailusta oli todella ilo tutustua..
Hännät huiskii

Mitä sanoit?

Kauniissa maisemassa mun söpöliini.
 Fazereiden kortit on kirjoitettu valmiiksi ja huomenna ne viedään postiin, niin ehtivät perille kuusi vuotis synttäreiksi. Itse kävin tänään hierojalla ja olimpas mennyt suorastaan juntturaan lihasteni kanssa. Olisikohan tuolla perään ajolla jotain tekemistä asian kanssa.
Taiga

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Liukkautta

No kaikkea muuta onkin ollut tarjolla, mutta ei tällaista älytöntä liukkautta, saa pelätä että koirat loukkaavat itsensä ja venäyttävät jalkansa. Pihamme on vielä tuollainen ylämäkitontti. Hyvä asia on että koirat ovat pelkästään märkiä eivätkä vielä yhtään rapaisia.
Hetki sitten meillä oli vielä lunta

Lumessa oli hauska touhuta

Möyritään

Kurkistellaan

Taigaseni       
Viola prinsessa
 
Prinsessa Leona
Kaksi kaunista prinsessaa sisaruksia siis viime pentueestani. Kauniisti ovat prinsessat kasvaneet. Ihanaa kuulla aina omien kasvattiensa kuulumisia se on tämän kasvatustyön hedelmä kun kuulee, että kaikki on hyvin koirilla.  Pepsukka on myös selvinnyt operoinnin jälkeisestä kuntoutuksesta ja tällähetkellä kaikki on hyvin ja ei enää mitään liikuntarajoitteita.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Mummolassa

Vaikka keli ei meitä suosinutkaan niin päivä oli hauska ja iloinen. Olimme ystävän kanssa Porvoossa mummolassa ja mukana olivat Keela ja Pilvi. Keela on todella rento matkaaja vai mitäs sanotte tästä.
Matkalla pitää rentoutua

Niin Keela ainakin tekee.
 Kävimme isän kanssa sairaalalla kontrollissa ja kaikki vaikutti hyvältä. Meillä oli isä tytär laatuaikaa kun yhdessä matkustettiin.
Isä ja Keela

Äiti ja Keela

Rapsutuksia riitti

Äiti on suosittu

Äiti ja Pilvi

Mummolassa on kivaa

Minustakin on kivaa ja aika lämmintä

Äiti ja isä Mörrin kanssa.
 Keela oli hauskalla tuulella sillä halusi koko ajan olla jonkun rapsutettavana ja sylissä. Äiti ja isä tykkäävät kovasti koirista ja sen takia minunkin on aina otettava koirat mukaan kun menen heitä tervehtimään. Hieman näin isä ujuttavan herkkuja pöydän alta koirille vaikka yritin (en ollut ihan tosisani) olla sitä mieltä että ei mitään herkkuja koirille. Hauska päivä hyvää seuraa ja ihanat vanhempani.
Keelan ja minun selfie
 

maanantai 25. tammikuuta 2016

Koirat

On se hienoa huomata, että koirat ovat oppineet arvostamaan sitä että mamma on päivät kotona. Vähän väliä piipahdetaan sisälle katsomaan mamman puuhia ja sitten taas kirmaistaan pihalle leikkimään. Aina on ainakin 1-2 koiraa seuralaisena, niin että ei yksin tarvi sisällä puuhastella. Huomenna sitten lähdetään Keelan ja Pilven kanssa reissuun Porvoon suuntaan. Keli on luvattu haasteelliseksi mutta eiköhän me selvitä. Auton saama pikkupusukin on käyty näyttämässä ja on se kalista puuhaa tuo auton korjaus, minä olisin tuskin edes huomannut auton saamaa kolhua mutta se olematon lommo maksaa 1000 euroa. Mutta kuten isä asian ilmaisi se joka ronkki toisen perse se maksa. Liekö tuo Be1Kaljakello kilahtaa








 Hauskoja kuvia nuo Keelan ja Taigan hyppykuvat ihan itse alkoivat hypellä kaatuneen puun rungon ylitse ja aikamoisia hyppyjä sainkin kuvattua.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Kaverikoirailua

Tänään oli Pilven vuoro lähteä kaverikoira vierailulle ja me suunnistimme tuonne Riihikosken palvelutalolle. Pilvi oli taas kuin kumipallo joka luoksesi pomppii. Asiakkaiden kanssa osaa kuitenkin olla hillitysti mikä ei nyt ole ihan sama hillitty tyyli kuin esim. Lotalla ja BB:llä. On niin ihanaa nähdä kun vanhusten silmät kirkastuvat ja muistot alkavat tulvia heidän mieliinsä  omista koiristaan.
Kuulutus kuulutus, mut on harjattu ja mä lähden kaverikoirakeikalle, kuuleeko kaikki?
 Aamulla käytiin tarpomassa umpihankiliikuntaa, ei se noita koiria näytä haittaavan mutta mun polvessa se tuntui eikä niin hyvältä. Pilven kanssa on aina hauskaa olla reisussa kun Pilvi on sellainen huomion varastaja.






 
Mamma päästi meidät uimaan


mutta mihin se vesi on kadonnut?

Joku on varastanut kaiken veden lammesta.
Ja mustikatkin on viety!!!
Romppukin on harrastanut umpihankiliikuntaa.
On tuolla Rompulla mahtava talviturkki

Romeo.
 
Ellin ja Millin lumipainit


Elli ja Milli vartiossa