tiistai 31. tammikuuta 2017

Mikä on kotikoira

Minun on pakko lopettaa noiden kaiken mailman koirapalstojen lukeminen. Tänään eksyin lukemaan ketjua mikä on kotikoira, tässä parasta satoa ketjusta:
- koira joka asuu jonkun kotona
- koira jonka kanssa ei harrasteta mitään
- koira jonka kanssa ei käydä kurssilla kuin huvikseen ja säännöllisesti ei kuitenkaan saa käydä vaan satunnaisesti.
- koira jonka kanssa voi harrastaa jotain jos se ei voita mitään
- koira joka löhöää sohvalla eikä tee mitään
- satunnaisesti koiraa voi aktivoida
- sellainen tavallinen lemmikki
- se ei saa tehdä mitään työtä
Listaan voisi lisätä vielä monta määrettä tuosta ketjusta. Itse jäin miettimään mikä se sitten on kotikissa ja onko olemassa harrastekissoja ja työkissoja ja mikäs se sitten on hiirikissa jne.  Omasta mielestäni sana kotikoira ei mitenkään määritä tai rajoita koiran kanssa harrastamista tai koiran käyttöä työtehtävissä, kyllä paimenkoiratkin ovat kotikoiria.  Jos oikein mietin millainen koira ei olisi kotikoira niin ainoana esimerkkinä tulee mieleen ne kaukasian paimenkoirat jotka aikoinaan vartioivat mm Virossa vankilan muurien välisessä tilassa, etteivät vangit pääseet karkaamaan. Koiria ruokittiin hyvin niukasti luukkujen kautta ja niitä pidettiin aina nälässä, jotta ne hyökkäävät pakenevan vangin kimppuun, muita ihmiskontakteja näillä koirilla ei ollut. En tiedä vieläkö Virossa on tällainen pahamaineinen vankila, mutta muutama vuosi taaksepäin  oli ja minulla oli mahdollisuus käydä tuolla vankila-alueella, vaarallinen, karu ja lohduton mailma. Tänään kävin kuitenkin tapaamassa yhtä ihanaa kotikoiraa Amalia nimeltään.
Kotikoira kotipihalla

Nyt on kevät mun turkki putoaa

Herkkuja

Amalia

Metsässä on niin  mukavaa

Tuolla on koti

Reippaasti lenkillä

Kaverukset

Amalia teki varmaan 10 km lenkin niin monen mutkan kautta kulki Amalian polku.
 Kiitos, että sain käydä teitä tapaamassa, oli mukavaa nähdä kaksi ilopilleriä ja tietenkin Amalia.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Pitääkö olla huolissaan?

Pitääköhän olla huolissaan kun talvisäällä koira tulee sisälle rapaa tippuen siis todella kuin olisi likakaivosta kaivettu. Ja se haju se oli myös sanoin kuvaamaton. Jouduin pesemään kiran kaksi kertaa ennenkuin tuo haju ja mönjä koirasta irtosi. Kukapas muu se tämän yllätyksen järjesti kuin Keela. Pimeässä emme enää pystyneet paikallistamaan mistä kummasta tuo koira oli tuon mönjän itseensä saanut, jouduin pesemään jopa kuonon harjalla kun oli niin paksussa haisevassa aineessa. No keelaa ei paljon haitannut pesupuuhat seisoi vain tyytyväisenä kun kuurasin. Nyt tuoksuu hyvälle.
BB on ainakin sitä mieltä että hän ei itseään sotke.
 Toisena asiana kysyisin pitääkö olla huolissaan, kun alkaa ärsyttää kun lukee palstaa missä käsitellään koiria. Henkilö kertoo, että koiralla on eroahdistusta muuton takia uudessa paikassa. Ja hupsista hetkessä kolmekymmentä asiantuntijaa antaa neuvoja toinen toistaan mystisiempiä. Voi koira parkaa joka joutuu noiden kaikkien kokeilujen uhriksi, välillä kapalossa ja välillä häkissä, luita, jäädytettyjä maitopurkkeja, nameja pitkin lattioita, aktiiviliikuntaa rauhallista oloa, ongelmakoirakouluttajaa, yksinoloharjoituksia, tiukemmat kotisäännöt, koirakaveri, odota pari vuotta rauhoittu ja otappa yhteyttä kasvattajaan. Ja kaikki tämä halvalla kalliiksi ei saa tulla, onneksi FB:ssä kaiken saa ilmaiseksi. Miettiköhän kukaan ennen muuttoa miten koira totutetaan uuteen asuntoon ja miten uusi asunto tehdään miellyttäväksi paikaksi.
 Ei pitäisi antaa itsensä ärsyyntyä asioista mitkä eivät minulle kuulu, mutta kun aina miettii asioita koiran kannalta ja sitä miten kaikelta tuolta olisi voitu välttyä jos asioita olisi selvitetty ennen kuin ongelmat alkavat. Koira kun on tunteva elävä olento jolla on omat tarpeensa ja pelkonsa.
Siinä on pienen koiran turvallista nukahtaa.
 

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kotonani asuu riiviö

Tänään minulla piti olla Toscan kanssa treenit tuolla Kupittaalla, mutta kouluttajan koira oli sairastunut ja hän joutui perumaan koulutuksen, joten sitten aamulla laitoin äkkiä sähköpostia tuonne luennon järjestäjälle, jotta pääsisin mukaan kuuntelemaan millaista se on jos kotona asuu riiviö. Luennon pitivät vanhat tuttuni Katja ja Anna Koirakkaasta.
Arjan pikkupöllö
Luennolla kuultiin koiranstressistä ja koiran virikkeistämisestä. Molemmat erittäin tärkeitä asioita. Virikkeistäminen on asia mikä on niin lähellä omaa sydäntäni.
Vauhtia piisaa
Nyt täytyy alkaa suunnittelemaan omaa virikejuttua.
Namipuu
 

lauantai 28. tammikuuta 2017

Pennun tuhinaa

On niin ihanaa lukea kun pentujen omistajat kirjoittavat omista pennuistaan. Sain Päiviltä luvan  liittää hänen kertomuksensa Hehkusta tähän blogiin.
 Päivi kertoo: "Kuuntelen karvakaverini tuhinaa. Se vaan on niin suloinen ja ihana. Nuo isot tassut ja pitkäksi venähtäneet raajat, joilla tyyppi holtittomasti välillä etenee. Kaiken se pistää suuhun ja pöllii mukaansa. Mun vanha talvikenkä löytyi vajasta ja klapeja napsii mukaansa, kaivaa multaa ja syö ruusupuskat. Vinkuu, seuraa ja kinuaa koko ajan jotain. Pureskelee mun nahkaa ja nuolee käsivoiteen. Sotkee ja raastaa mun hermoja tunkemalla itsensä yöksi sängyn alle, jonne on jo liian iso. Mahtuu vain ns. Talja-asennossa. Ja kuka kiskoo yöllä neidin sieltä tassuista pois. Minä. Koska olen hulluna sinuun."
 Niin rakkautta täynnä oleva kirjoitus, tuollaista kun lukee niin saa kasvattajana sen kiitoksen ja palkinnon  mistä unelmoi ja mitä toivoo kun pennun uuteen kotiin "antaa". Tietää, etä pennulla on juuri se koti mihin se oli tarkoitettu ja missä sillä on tarjolla rakkautta ja rajoja.
Belunan Sirius Hehku

perjantai 27. tammikuuta 2017

Paljon ehtivät pienokaiset

Tänäänkin sain puhelun "huolestuneelta" omistajalta, oli pikkuinen päättänyt hieman askarrella ja syönyt lasikuitutapettia. No luulempa että tästäkin jutusta selvitään tuon tankoparsan voimalla ja tapetin riekaleet poistuvat peräpään kautta. 
Rome kaverin kanssa lenkillä
 "Isovanhemmat" saavat myös välillä nauttia pienokaisten seurasta ja isovanhemmathan ovat aivan innoissaan saadessaan hoidella pentuja. Tässä kertomus pikkuisen vierailusta mummolassa. Omistaja kertoo: "Kävin hakemassa iltapäivällä murun kotiin, iskä sanoi että ihan kivaa oli mutta älä tuo sitä huomenna vielä uudelleen." Vaikuttaa että mummolassa on ollut kivaa ja vauhtia on riittänyt.
Hei ei me voida karata kotoa, käännytään jo takaisin on ruoka-aikakin.
Paloma oli tänään vielä uudelleen klinikalla, koska ei ollut vielä kunnossa niin oli tarkkailussa ja nesteytyksessä, nyt pääsi illalla kotihoitoon ja toivotaan että nyt alkaa paraneminen toden teolla.
Paljon paljon paranemisrapsutuksia murulle tule pian terveeksi.

torstai 26. tammikuuta 2017

Erikoinen päivä

Kaikki päivät ovat erilaisia ja niin tuli tästäkin päivästä ihan erilainen kuin yksikään aikaisempi päivä. Aamun ensimmäinen puhelu koski pikkupennun yöllistä oksentelua ja tähän annoin ohjeita ja pikkuinen voi taas hyvin. Toinen puhelu tuli tunnin päästä ja se tuli äidiltäni joka oli yöllä oksentanut ja hänelle annoin samat ohjeet kuin koiranpennulle ja äitikin voi tällä hetkellä hyvin. Kolmas puhelu koski sitten aikuisen koiran oksentelua ja toki muitakin oireita oli havaittavissa, joten lähdin sitten mukaan lääkäriin jos ei muuta varten niin henkiseksi tueksi. Tämä muru joutui jäämään klinikalle ja edelleen odotellaan mihin tilanne kääntyy.
 Toisena asiana pieni varoituksen ääni, tuosta luiden syöttämisestä ikääntyville koirille. Ikääntyvät koirat eivät enää pysty käsittelemään luuainesta samalla tavalla kuin nuorempana, itse olen huomannut että Milana, Lotta ja BB eivät voi enää syödä luita ne eivät enää sula samallalailla kuin nuorempana ja koira saattaakin oksentaa luut pois vaikka koira olisi syönyt koko ikänsä luita. Suolisto ei myöskään ole yhtä liikkuva kuin nuorena ja syntyy helpommin tukoksia. Olenkin itse lopettanut varsinaisten luiden syöttämisen koirilleni ja koirat syövät ainoastaan lihaisia rustoja.
 

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Banaani

Taas tuli viisautta tänäänkin opittua, nimittäin banaanilla ja ihmisellä on yhteisiä geenejä 50-60 % ja hiivan kanssa vain 18 % ja viinirypäleen kanssa sitten 25 %, ajatella että tähän asti olin tuotakin tietoa köyhempi. Koirien kanssa geeniperimämme onkin jo 95-prosenttisesti yhtenäinen. No mieluummin muistutan geeneiltäni enemmän koiraa kuin banaania.
Geenien lisäksi ihmiset ja koirat jakavat pitkälti samat ter-
veysongelmat. Lähes kaikki koirista tunnistetut tautigeenit ovat samoja vastaavissa ihmissairauksissa.

Fyysisten sairauksien ohella geeniperimän merkitys ulottuu käytökseen. Ei se varmaankaan tuulesta temmattua ole, että omistajat ja koirat alkavat muistuttaa toisiaan.
Suuri metsä edessä

Hurja alamäki

Tosi taitava tyttö

Loimu

Hienot ulkoilumaastot

tiistai 24. tammikuuta 2017

Vierailulla

Tänään pakkasin auton Keelan ja Pilven ja suunnistimme Turkua kohti, olimme menossa vierailulle ystäväni luokse. Hän on kovasti mieltynyt Keelaan joten Keelan piti päästä mukaan ja Pilvestä nyt tykkäävät kaikki. Vietimme aikaa yhdessä herkutellen ja sen jälkeen teimme koirien kanssa lenkin. Olipas koirista hauska kulkea kun uusia hajuja oli niin paljon. Olin taas kerran niin ylpeä noista kahdesta  koirastani, vaikka jouduimme ihan lähi etäisyydellä ohittelemaan mm. kaksi räksyttävää mäyräkoiraa ja monta muutakin koiraa niin ei minkäälaista reaktiota niin kauniisti ohi vaikka toiset riekkuivat hihnan päässä. BB on voinut tänään hyvin vai mitä pitäisi päätellä tästä asennosta.
¨BB ottaa rennosti
BB ei paljon stressaa vaikka laittelen useamman kerran päivässä niitä pieniä helmiä huuleen. Ei edes vaivaudu avaamaan silmiään. Toivottavasti tästä on nyt helpotusta pienelle koiralle.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Biancan päivä

BB oli saanut lahjaksi käynnin  Satu Teräväisen luonna , joka on koirahieroja eläinten luontaishoitaja ja eläinten luontaisterapeutti. BB:n mielestä siellä oli kivaa siellä saatiin nameja ja möyhennystä ja hierontaa ja taas nameja. Minunkin mielestäni siellä oli kivaa, BB saa nyt ruokintasuunnitelman ja neljää erilaista homeopaattista tuotetta millä yritetään tukea BB:n olotilaa. Lähinnä tuotteiden pitäisi auttaa nisäkasvaimeen, spondyloosiin ja nivelrikkoon sekä kipuun. En minä ihmettä odota, mutta jos vähänkin BB:n olo tuosta paranee niin tavoite on saavutettu. En ole vielä valmis luopumaan tuosta ihanasta koirasta, sillä elämänilo on vielä tallella. Aina on toivoa niin kauan kun on elämää. Kiitos ystävälleni joka tämän hienon lahjan BB:lle antoi. Vaikka kuinka yritän suhtautua elämään positiivisesti ja iloita jokaisesta päivästä koirieni kanssa niin välillä meinaa usko loppua kun pelko hiipii mieleen kun on useampi vanha koira talossa mutta tänään kuitenkin kaikki hyvin.
Nukalta olenkin saanut ihania kuvia ja kuvista ei vauhtia puutu.
Kohta opiskellaan

Leikkikaveri on aina kiva tavata

Ja kohta juostaan kilpaa

Välillä pitää ottaa päiväunet

Kaunis tyttö

Hui nyt pelottaa, ihana kuva
 

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Pullan tuoksuista sunnuntaita

Tänään aamusta päätin leipoa pullia ja kylläpäs niistä tulikin hyvän makuisia pulleroita. Tunsimpa itseni niin käteväksi emännäksi. Tosin KePoni kommentoi, ai olikos sulla niin hauska risteily, että nyt hemmotellaan pullalla kotona. NO täytyy sanoa, että kyllä mulla oli hauska risteily.
Pero ja Maxi tulivat tervehtimään kasvattajaa ja mitähän minun pitäisi tästä sisään tulosta ajatella.
Täältä tulee Perro ja Max, vauhdilla portista sisään niillä on kiire mua tervehtimään vai miten se mahtoikaan olla?

Terveiset kasvattajalle
 Ihanat pojat molemmat. Pojat kävivät punnituksessa ja mittailtiin säkääkin. Jostain syystä taas joutui kyseenalaistamaan sen lauseet, että leonberginkoira ei kuolaa, taisi pihallamme tuoksua aika hyvälle, vaikka juoksja ei vielä ole alkanutkaan.
Täällä tuoksuu tytöt

Perro

Maxi meidän ihana isukki

Maxi

Komea Perro
 Kiitos Marjo ja pojat vierailusta olipas kiva nähdä teitä. Sitten tulee seinäjoen pojilta kuvaterveiset.
Vega

Komiat pohjanmaan pojat Jesse ja Vega

Pikkusen on pylly pystyssä, seuraavaksi Vega kasvataa etujalkoja.

Voi ihanuus mikä koianlapsi.
 

lauantai 21. tammikuuta 2017

Iloa elämään

Olen sanonut, että en jäänyt töistä kaipaamaan mitään kun jäin eläkkeelle, mutta olin väärässä, näitä ihan "crazy"jä ex-työkavereita olen kyllä kaivannut. Olen nauranut niin paljon että jos nauru pidentää ikää niin elän lähes 100 vuotta. Kiitos risteily seurasta teitte jälleen näkemisestä ikimuistoisen ja saitte minut sanattomaksi.  Ainoa miinus puoli oli se että nyt jäivät Tutun näyttelyt väliin, koska leot sattuivat juuri samalle päivälle, mutta ehkäpä tämä oli sen arvoista. Onnittelut kuitenkin kaikille menestyjille.
Reippahasti käypi askeleet

Nyt taisi tulla kiire

Niin tuli

Nyt se meni ohi

Se kiire.
Kiitos miehelleni, että hän jälleen kerran hoiti koirat jotta minä pääsin rentoutumaan, on se niin kiltti tuo minun Keponi.