Metsästä löytyi

Hilla. Siis Rosé löysi metsästä uuden kaverin Hilla tyttösen.  Olipas tytöillä hauskaa yhdessä, molemmat olivat melkein samanikäiset ja meno sen mukaista.

Tehtiin kunnon pitkä lenkki Hillan omistajan kanssa ja samalla me saatiin jutella ja vahtia noita kahta vauhtihirmua. Mitkään jäljet ja hajut eivät kiinnostaneet Roséakaan kun oli kiva kaveri  mukana. Me kaikki koirat ja minä nautittiin ihanasta talvipäivästä, siis mun ihanne talvi on juuri tällainen aurinko paistaa, lunta sentti ja pakkasta  -4  ei mitään enempää tarvita.

Sade antautui

 Kuten maisemasta voi havaita sade on päättynyt ja jotain valkoista on liimautunut puiden oksille. Koirat tuossa katselevat kun me Rosén kanssa ollaan lähdössä kouluun.

 Ollaan nyt Rosén kanssa käyty tuolla näyttelykoulussa elokuusta lähtien kerran viikossa. Se mikä minusta on uskomatonta on se, että olen minä noin reilusti yli kymmenen vuotta esittänyt koiria, mutta joka ainoa kurssikerta opin jotain uutta. Opettajana meillä on todellinen näyttelyiden ammattilainen

Pääkouluttaja Johanna Tammiala omaa 35 vuoden koirakokemuksen, on kouluttanut yli 8000 koirakkoa, toiminut koirien koulutusohjaajana 25 vuotta, kasvattanut yli 100 pentua (Kennelliiton palkitsema kasvattaja), sekä omistanut itse yli 30 koiraa, jotka edustivat kymmeniä eri rotuja eri roturyhmistä - ja myös useita rescue-koiria! Tämän kokemuksen avulla löydetään jokaiselle koiralle se sopivin koulutustekniikka lukuisista tarjolla olevista tavoista! Koulussa olemme tavanneet monia erilaisia koiria ja ne ovat jo tulleet tututksi Roséllekin. Tänään treenattiin ravia, seisomista ja edestakaisin juoksua kaverin kanssa ja tuomari työskentelyä. Rosé tykkää aina eniten tuomariosiosta kun uudet namille tuoksuvat ihmiset tulevat kopeloimaan.

Ihme

Kaikkea sitä tulee mieleen kun tuolla sateessa koiria ulkoiluttaa pitkin metsiä, nimittäin sellainen asia tuli mieleen, että jos onnistuu veden muuttaminen viiniksi, niin eikös se mahtaisi onnistua muuttaa myös lumeksi?

Pepsukka

Koirat ovat märkiä, rapaisia ja märkiä ja rapaisia ja koko talo täyttyy hiekasta ja märistä koirista. Juuri kun hieman kuivahtavat niin painvat takaisin pihalle ja kaikki alkaa alusta. Pyykkikone jauhaa pyyheliinoja puhtaaksi ja kuivuri kuivaa eikä loppua näy. 

Metsässä tuo sade ei tunnu niin pahalta, mutta tuo hämäryys on kuitenkin ärsyttävää koska  jokaiseen mahdolliseen kantoon ja kiveen lyö varpaansa.

Me kaikki pyydetään nyt kauniisti antakaa tämän vesisateen loppua ja sen talven tulla.

Kummilapseni

Aivan totta minua on kohdannut onni saada olla tämän ihanuuden kummi. Hän on pieni leopoika ja nimeltään Frodo. Frodo tarkoittaa vanhaa ja viissta ja sellainen hänestä varmasti tuleekin vuosien mittaan kun kokemusta karttuu. Hän asustaa yhdessä  kahden koirakaverin kanssa Nikin ja Lemmyn.


Hän on aivan ihana ja odotan kovasti, että saamme tavata ihan livenäkin joku kaunis päivä. Onnea koko perheelle pikkuisesta toivoo kummitäti.

Tänään oli päivä arkinen, 

vaan pikku pentu muutti sen, 

tuli päivästä suuri ja ihmeellinen, 

me varmasti kauan muistamme sen.

20 yhteistä vuotta

Ollaan KePon kanssa oltu avioliiton satamassa jo kaksikymmentä vuotta, tosin ollaan tunnettu jo pari vuotta kauemmin. Tutustumisemme onkin sitten ihan toinen tarina ei ihan tavanomainen sekään. Aina kun on tämmöisiä merkkivuosia saavutettu niin sitä hieman analysoi miten tähän ollaan tultu.

Tänä vuonna KePokin yllättäen muisti minua ruusuilla ja sain ihania keltaisia ruusuja jotka ovat lempikukkiani. Olin valmistanut meille hyvää syötävää ja sitä nautimme yhdessä.

Ruokalistlla oli alkupalojen lisäksi kukkoa viinissä ja lohkoperunoita sekä jälkkärinä mansikkajälkkäriä. Kyllä on hienoa tästä jatkaa eteenpäin. Koiratkin saivat  herkkkuja juhlan kunniaksi.  Aamuinen lenkkeily olikin mielenkiintoista kun oli todella liukasta kaikki puunjuuret ja kivet olivat liukkaita ja jopa hiekkatiellä oli liukasta, mutta selvittiin.

Toscaa naurattaa

Haasteita

No tänään oli todella paljon haasteita kun oltiin lähdössä lenkille, nimittäin pysyä pystyssä. Satoi pientä tihkua ja se jäätyi kivien ja puun juurien päälle liiukkaaksi näkymättömäksi kalvoksi. Joten kun tämä huomattiin niin päätin uusista lenkki suunnitelmista ja pysyttiin poissa metsästä ja kuljettiin peltoteitä pitkin.

Tänään Keela tapasi myös lenkillä poikakaverinsa Luca, Luca on naapurin poika. Lyhyesti  siinä vaihdettiin kuulumisia kunokkain.

Luca  ja Keela leikkivät yhdessä aina välillä kun Luca oli pieni. Luulen että naapurin poika pitää näitä meidän tyttöjä ominaan.

Loppuaika sitten kun oltiin lenkit tehty niin siivottiin ja koirat olivat hyvin avuliaita he tuulettivat mattoja pitkin pihaa ja vain yksi matto oli ottanut niin siipeensä että joutui vajaan odottamaan seuraavaa pesukertaa.

Kiireinen päivä

Tänään on ollut varsin kiireinen päivä. Aamusta lähdettiin tietenkin lenkille. Tänään otettiin myös pihakuvia ja aika hauskoja kuvia sieltä tulikin. Ei mitään pönötyskuvia vaan ihan aitoja touhu kuvia. kuvat puhukoon puolestaan.

 Sitten ihan toiseen aiheeseen, sain nimittäin tänään "aarteita" ja niitä tutkiessa on ilta kulunut. Siis uskokaa tai älkää olen lukenut muitakin kuin koiralehtiä.

 Suoraan pariisita ja vuosi oli 40 luvun alkua. Kyllä käy kateeksi rouvien vyötärölinjat. Ilmeisesti kapea vyötärö on ollut muotia.

Treenit

Tänään oltiin taas treenaamassa näyttelyitä ja ensin lämmiteltiin ravilla ja sitten seisotettiin ja sain vinkkejä miten tehdään paras poseeraus tuomarille. Seuraavana oli vuorossa tuomarikäsittely ja monet ihmiset katsoivat Rosénkin hampaat ja nameja sateli. Viimeisenä oli vuorossa ison kehän ravi ja siinä kuulkaapas mentiin 15 minuuttia ympyrää ja ravia onneksi ei mammallakaan ole ihan huono kunto.

 Aamu lenkkien jälkeen tuollainen tiukka pyrähdys tekee ihan mukavan olon.

Tänään kaikki kävivät pidemmät lenkit ja Rosélla oli vainu päällä ei voi uskoa miten paljon haisteltavaa  löytyi. Meitä vastaan tuli myös punapipoinen mummo joka kehui koiria rauhallisiksi.

Pohdintoja

Tänään olen pohtinut, että kannattaako noita joulukortteja ollenkaan kirjoitella kun ei tiedä menevätkö ne ollenkaan perille. Kasvattini eivät tänäkään vuonna saa muuta kuin sähköisen joulutervehdyksen, koska muistamme vähävaraisia koiria  postikorttirahoilla. No täytyy vielä miettiä.

Keela on päättänyt, että turkki on ihan turhaa ylellisyyttä ja sen voi pudottaa ihan kokonaan pois. Tosca on jo päätynyt samaan ratkaisuun ja koko turkki on pudotettu.

Siis tällaista hiljaiseloa tänään täällä katsotaan mtä sitten huomenna.

Remmiä

Tänään sitten lähdettiinkin pitkälle remmilenkille, koska huomasin että Rosé  meni nenä maassa vasemmalle ja oikealle ja eteen ja taakse ja ristiin ja solmuun. Päätin että ei ole järkevää päästää vapaaksi vaan opetellaankin remmissä kävelyä. Pientä hölkkää saatiin Taigan kanssa mennä kun  Rosé paineli joka suuntaa ja välillä Taiga jo katsoi minua että mitenkä tuon otuksen saa pysähtymään. Rosén kuono lyheni ainakin sentin lenkin aikana niin voimakasta oli nuuskiminen. Vasta kun oltiin parin sadan metrin päässä kotoa niin Rosé alkoi rauhoittua ja kävellä rauhallisesti. Huh olipas se reipasta menoa. Sitten olikin palauttavan lenkin aika Keelan kanssa metsässä.

Meinattiin Keelan kanssa mennä katsomaan mitä suolle kuuluu, mutta kun minä uppsin suohon niin että saappaat täyttyi vedellä nii Keela oli sitä mieltä, että eipä ole järkevää mennä pidemmälle.

Viisas päätös Keelalta ja minäkin seurasin perässä läts, luts saappaat litisee.

Talvi hoi

Ei näy talvesta tietoakaan ja tänäänkin jouduimme lenkkeilemään vesisateessa. Katsoin miten eri koirat ylittävät  vuolaasti virtaavan puron. Rosé roikahtaa puroon ja lapsii edes takaisin  vesi vain roiskuu. Taiga ei todellakaan kastele tassujaan vaan katsoo mistä kohden varmasti pääsee loikkaamaan puron yli turvallisesti. Keela näkee edessään raikasta vettä ja käy juomaan purosta. Toscaa ei koko puro kiinnosta lainkaan vaan loikkaa yli ja jatkaa matkaa.

Eipä ole huomennakaan muuta tarjolla kuin kosteaa ja hämärää, mutta me ei luovuteta van nautitaan Suomen ihanasta luonnosta valittamatta.

Miten olisi päikkärit näin sadepäivänä.

Kaveripäivä

Tänään vietettiin kaveripäivää ja silloinhan tietenkin tavataan kavereita. Lähdettiin tuonne Kupittaan puistoon joss meitä odottelikin jo Selene  mammansa kanssa.

 Me käytiin Selenen kanssa treeneissä juostiin ympyrää ja edes taas ja sinne tännne. Se ei ollut niin kauheen mukavaa, mutta sitten me mentiin kävelylle katselemaan mitä siellä puistossa oikein tapahtuu.

 Eikä retki siihen vielä päättynyt vaan sitten me mentiin Bauhausiin, siellä on paljon ystävällisiä ihmisiä ja ne toivottivat meidät uudelleenkin tervetulleeksi. Sitten mamma vei mut vielä Myllyyn eikä mua jännittänyt yhtään mä marssin reippaana koko Myllyn läpi.