Siivouspäivä

 Tänään meillä oli siivouspäivä, tosin ensin lenkkeiltiin. Päätin, että on hyvä päivä viedä matot ulos ja hakata niitä lumihangessa. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Minulla oli roksit jalassa ja totesin että ei kannata ehkä niillä jatkaa vaan käyn vaihtamassa kengät ja sillä aikaa Rose´olikin tehnyt oman ratkaisun ja enhän minä hennonut Roseá mihinkään tuosta häätää vaan tunnin päästä vasta sain maton putsattua. Lumi oli tietenkin jäätynyt Rose´n alla olevaan maton osaan kiinni. No ei haitannut saihan sen raavittua pois. Rose ´on niin ihana kun hänelle kaikki nukkumapaikat ovat ihania

Eräänä päivänä huomasin, että pörröpeti oli reunasta ihan märkä, joten olin varma, että Keelaa on närästänyt ja hän on sen nuollut märäksi ja ei muuta kuin Keelalle närästyslääkettä, kunnen sitten eräänä toisena päivänä minulle selvisi asia, Rose´nukkui pörröpedillä leipoi tuota reunaa kuin kissa ja lussutti samlla pedin reunaa joka oli taas ihan märkä. Näin helppo minua on huijata.

Tämä on Rose´n kolmas nahkasohva, hän on koira joka haluaa nukkua myös sohvalla vaikka koiran petejä on  kolmea erilaista tarjolla. Nyt onkin uusi sohva todella hyvä laatuista nahkaa, toivottavasti kestää pitkään.

Keela

 Tänään yksi pelkoni toteutui, olen pelännyt koko ajan että milloin Keela ei enää kestä tuota kortisonia jota joutuu syömään ettei närästys iske. Ja nyt sitten iho ei kestä sitä. Korvantaustat ja pepun ympäristöön on puhjennut ihottuma ja iho on tulehtunut. Keelalta otettiin ohutneulanäytteet ihottumista ja raapenäyte. Siitä selvisi, että kyseessä on calcinosis cutis + paikallinen iho tulehdus. Korvissa oli myös kohtalaisen paljon hiivaa. Lääkkeitä saatiin kassillinen ja myöhemmin eläinlääkäri kertoo vielä konsultoituaan kolleegaansa, miten lähdetään purkamaan kortisonia siten ettei närästys palaisi takaisin.

Olen niin ylpeä Keelasta, vaikka pisteltiin ja raavittiin ja tutkittiin ja puhdistettiin niin Keela seisoi kuin sahapukki, välillä vain vilkaisi minua, että mamma katso mitä ne tekee minulle, mutta kyllä minä kestän. Minun ihana tyttöni.

Uusi sohva

 Rose´llahan on oma peti ja sitten pörröpeti ja kolmantena nukkumapaikkana on sitten oma sohva. Mutta nyt oli käynyt niin että sohvaan oli tullut repeämä varmaankin koiran kynsistä ja Rose´n täytyi saada uusi sohva. Keela ei koskaan mene Rose´n sohvalle jos ei nuku pedillä, lattialla niin tulee sänkyyn. 

Kyllä tässä on mukava nukkua, kiitos mamma. Projekti oli yllättävän iso, koska ensin piti purkaa kaikki koiraportit pois tieltä (4 kpl) ja sitten sohva piti pujotella  muiden huoneiden läpi makuuhuoneeseen. Vaikeaksi sen teki se että minun rimpula käsillä ei jaksa nostaa juuri mitään, mikä harmittaa minua suuresti. Voimat eivät ole murtumien jälkeen tulleet ennalleen. Sohva on kuitenkin paikoillaan ja Rose´jo testasikin sitä.

Tassukarvat

 Kun kynsihuolto oli suoritettu niin tänään oli sitten vuorossa tassukarvojen siistiminen. Tämäkin toimenpide sujui ongelmitta ja nyt on tytöillä siistit tassut. Turkinharjaus on vielä edessä ja sitten on taas koirat hoidettu. Niin ja Keelan korvat puhdistettiin myös tänään, Rose´n korviahan ei ole vielä neljään vuoteen tarvinnut puhdistaa. Niin ovat erilaisia nuo koirien korvat, toisilla hiiva kiusaa ja toisilla ei mitään ongelmaa.

Aamulenkki olikin sitten taa tapahtumia täynnä. Metsää lähestyessämme edessämme sinkoili viisi metsästyskoiraa ja tajusimme, että metsässä on metsästäjiä, joten luovuimme sinne menosta. Vahtimiehiä seisoskeli  tielläkin. No vaihdettiin lenkkisuuntaa ja hups kohta ryntäsi pupujussi ihan edestämme radan toiselle puolelle, koiria ei onneksi näkynyt, eli pupu oli onnistunut huijaamaan koiria ja päässyt turvaan.

Matka jatkui ja kohta oli edessämme nainen koiran kanssa. Koira oli jälkiliinassa, jossa se oli vaikea hallita, joten omistaja roikkui sitten rähisevän koiran pannassa. Varoitin metsästäjistä ja jatkoimme matkaa. Loppumatka me päästiinkin sitten rauhallisesti.

Kuulumisia

 Ollut mielenkiintoinen viikko, moni koiraystävä on ottanut yhteyttä ja monella on ollut asioita mitkä he ovat halunneet jakaa kanssani. Eihän minusta juurikaan apua ole ollut mutta aina voi toista kuunnella, sekin voi joskus helpottaa.

Vegan isäntäkin soitteli ja kertoi, että Vegalla kaikki hyvin ja haava on parantunut ja meno on entisen lainen. Se on hyvä asia. 

Talvisissa maisemissa tänään lenkkeiltiin ja kohta sen kevään on pakko tulla kyllä niin monta talvea on nyt jo tänä vuonna koettu. Onneksi tänään Matin-päivänä ei satanut lunta, sillä vanha kansa sanoo, että jos Matin päivänä sataa lunta niin sataa vielä seitseemän kertaa ennen kevättä.

Kevät tule takaisin

Kynsien leikkaus

 Tänään oli taas kynsien leikkauspäivä ja Rose´tietää kun otetaan kynsileikkurit esille, että nyt leikataan kynnet ja käy välittömästi kyljelleen omalle pedilleen ja nips ja naps kynnet leikataan. ei mitään ongelmia. Näin Keelakin on aikaisemmin toiminut, mutta nykyään Keela on muuttanut toimintatapaansa. KUn kynsileikkurit tulevat esille Keela kiipeää sohvalle ja painautuu KePon syliin. Kynnet saa kyllä leikata ihan hyvin, mutta turva pitää olla.

Kummaltakin koiralta on nyt kynnet leikattu ja olipas taas niin pitkät, kasvavat todella nopeasti. Lumisade ilahdutti meitä kun käytiin lenkillä. No kyllä sitä nyt on riittävästi.

Hei hei Porvoo

 Tänään on taas palattu kotiin ja muutaa päivä Porvoossa on taakse jäänyttä elämää. Oli taas hauskaa viettää äidin kanssa muutama päivä. Hassuteltiin ja shoppailtiin.

Onkohan se äiti tumma vai vaalea?

Onkohan se tytär tumma vai vaalea?

Äidin kanssa keksitään aina hassuttelu juttuja, pidettiin myös ruususeremonia. 

Otatko tämän ruusun?

Tapasin myös ihanat Maunon ja Väinön, ne ovat niin suloisia.

Mauno ei ehtinyt kuvaan kun piti etsiä murusia pöydän alta mutta onneksi Väinö vähän söpöili kameralle. Nyt kuitenkin taas kotona ja omatkin koirat olivat iloisia kun mamma tuli kotiin. Kepo oliaamulla yrittänyt lähteä Keelan kanssa lenkille, mutta Keela kieltäytyi lähtemästä, sillä Keela oli ihan varma että pitää pysytellä kotona vastaanottamassa kun mamma tulee kotiin.

Oli niin ihana aurinkoinen päivä ja kun aamulla lähdin Porvoosta niin pakkasta oli -17 ja kun pääsin kotiin oli -7 eli kymmenen astetta pystyin hukkaamaan matkalla.

Talvi on taas täällä

Koko päivän on satanut lunta ja nyt sitä on paljon märkää lunta. Miksi minun kevääni on taas peittynyt lumen alle.

Onneksi nämä ihanat ystävänpäivä kukat muistuttavat, että kevättä on jo ilmassa. Jotenkin huvittavaa, että aina kun olen menossa Porvooseen saapuu kamla lumimyräkkä ja yrittää estää minua matkustamasta. Kyllä huomenna saa taas olla hyvin varovainen, ettei mitään tapahdu, kun minulle aina tuppaa tapahtumaan.

Seuraavan kerran blogi siis ilmestyy keskiviikkona kun olen palannut Porvoosta kotiin. Vietän muutaman hauskan päivän äidin kanssa ja KePo hoitaa koiria sen aikaa.

Sadetta, rapaa, kuraa

 Koirat eivät tunne mitään halua mennä ulos kun kelit ovat muuttuneet varsin kurjiksi, sumua, sadetta, kuraa, rapaa liukasta. Koirien vieminen lenkille onkin hankalaa, koska en tahdo, että koirat liukastuvat ja reväyttävät lihaksensa.  Rose´n kanssa käytiin, mutta Keela on sen verran "heikko-jalkainen" etten halua ottaa riskiä.

KePolla alkoi tänään sitten talviloma ja minä lähden sunnuntaina Porvooseen äidin iloksi. Meillä on kaikenliasta hommaa siellä tehtävänä.

Toivotaan että huomenna päästään lenkille ja metsään kaikki yhdessä.

Koiramuseo

Koiramuseo tiesitkö sen olemassa olosta, sellainen löytyy internetistä. Tämä on kotimainen mutta maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen digitaalinen kokoelma  karvaisista ystävistämme. Siellä esitellään kotimaisten koirarotujen ja suomalaisen koiraharrastamisen historiaa. Sivuilla on esinekuvia, historiaa ja tarinoita.

Olipas

 liukasta ja sumuista tänään kun silmät sai auki aamulla. Urheasti kuitenkin suunnistettiin tuonne metsän kätköihin. Kosteus meinasi tunkea luihin ja ytimiin.

Rose´on selvästi ominut pörröpedin ja nukkuikin siinä viime yön, joten minä sain nukkua omassa sängyssä, sillä KePo sanoi, että jos koirat eivät nuku tuossa uudessa pedissä niin minä joudun tai saan nukkua siinä, ettei petiä turhaan osteta.

Rose´selvästi nauttii pehmeästä pedistä, mihin voi työntää kuononsa ja muutenkin käpertyä. Keela vielä vierastaa petiä, mutta Keela onkin sellainen koira joka ei pidä muutoksista ja kaikki uusi on epäilyttävää ja sitä pitää tutkailla hieman onko se jotenkin vaarallista.

Ystävänpäivä

 Tänään on sitten vietetty ihmisen parhaan ystävän kanssa ystävänpäivää. Karvaisten ystävien kanssa tehtiikin yli kahden tunnin metsäilyt kun aurinko paistoi ja oli niin kaunis päivä.

Oltiinkin tänään vieraissa metsissä vierailla poluilla, se on aina hauskaa kun löytää uusia reittejä. Tosin Keelan kanssa mentiin sitten se tuttu ja turvallinen reitti.

Ihania kukkia sylin täydeltä kiitos, kiitos.

Ei voi olla ihmettelemättä kuinka paljon rakkautta, sydämiä, ystävyyttä, kauniita runoja ja sanoja mahtuu tännän tuonne FB:n sivuille, ihmiset ovat kilttejä toisilleen ja toivovat toisilleen hyvää. Mutta voisikohan se kestää enemmän kuin yhden päivän, vai onko huomenna kaikki unohdettu.

Voihan pörröpeti

Vihdoinkin löysin koirille sen pörröpedin, noita isoja pörröpetejä ei olekkaan niin helppo löytää piti olla 120 cm halkaisijaltaan, no onneksi sellainen nyt on löydetty. Koirat tutustuivat petiin heti.

Keela ei malttanut käydä makoilemaan mutta istui kuitenkin pedillä.

Rose´oli sitä mieltä, että kiva minun peti ja siihen hän sitten parkkeerasi. Varmuuden vuoksi Rose´otti pedin myös mukaansa kun hän siirtyi toiseen huoneeseen.

Pitihän minunkin kokeilla oli niin pehmoisen näköinen peti, no kaveri ainakin oli heti vieressä.

Tässä sitten keskustellaan, että kuka siinä pedissä oikein saa nukkua ensi yönä. Tämä oli minun ystävän päivä lahja koirilleni.

Kiva päivä

 Olipas taas ihana päivä, pääsin tapaamaan ihanaa leo-poikaa ja aloitettiin yhteinen koulutusprojekti. JIPIII! minusta on aivan ihanaa kun pääsee jakamaan oppimiaan asioita tällaisina päivinä aina tuntuu että en ole käyttänyt yli kahta vuotta turhaan kun opiskelin koirien koulutusohjaajaksi ja ongelmakoirakouluttajaksi kun pääsee käytännössä tekemään "töitä" koirien kanssa. Vain tekemällä asiat pysyvät mielessä eivätkä unohdu. Tästä tulee hauskaa. Kun tulin kotiin olivat omani ihan mikä ihana tuoksu joku poika koira on pussannut sua.

Lenkillä oli ihan talviset olosuheet ja se minun odottamani kesä on mennyt pois. No pääasia että se luultavasti on kuitenkin tulossa eikä vielä mennyt.