Hyvää Vappua

Tänään Taiga kävi taas hoidossa Tanjalla ja Tanja sanoi, että Taig käyttäytyy kuin kuningatar ja odottaa vain että palvelijat hoitavat. Taiga osaa nauttia elämästä. Hoito teki taas hyvää ja tällä kertaa ei Taiga ollut edes niin väsynyt kuin eilen.

Vappusimat on saatu valmiiksi ja ilmapallot puhallettu ja serpentiinit levitetty. Kohta syödään nakkeja ja muita herkkuja ja siinä se sitten taitaa olla vappuaaton herkut.

Koirat ottavat rennosti ja lojuvat tuolla pihalla välillä kuitenkin kirmataan pitkin pihaa yhdessä.

Kipu

Meille ihmisille kipu on tuttu käsite ja elämän varrella koemme monenlaista kipua ja aina sen pystymme tunnistamaan vaikkakin eri ihmiset kokevat sen erilailla ja toiset kestävät  kipua paremmin kuin toiset. Nyt on taas joutunut miettimään miten koira sitten kokee kipua ja ennen kaikkea sitä miten koiran kivun pystyy tunnistamaan.

Koira kyllä näyttää kipua pienillä eleillä, vaikka koira pyrkiikin viimeiseen asti peittämään kipua koska luonnossahan se tarkoittaisi, lauman muiden jäsenten hylkimistä, ruuan puutetta ja mahdollisesti saaliiksi joutuista.  Miten sitten koira näyttää kipua. No koira voi huutaa kivusta, tai jähmettyä kivusta esim. tapaturmien kohdalla. Tällainen akuuttikipu aiheuttaa sydämen sykkeen nousua , suun kuivumista, hengitys tihenee, pupillit suurenee, keho on jännittynyt ja koira voi turvota koska  sen kroppaan kertyy nestettä. Tämä kipu on helposti tunnistettavissa koska siihen liittyy aina jokin tapahtuma.

Suuri ongelma on koiran krooninen kipu, jonka koira pyrkii  peittämään, mutta tarkkailemalla koiraa on muutamia oireita joista sekin on helppo tunnistaa. Jatkuessaan pitkään krooninen kipu aiheuttaa hermovaurioita. Kroonista kipua voivat aiheuttaa spondyloosi, nivelrikko, kulumat ja välilevyn pullistumat. Kroonista kipua yllä pitävät myös masennus, pelko ja avuttomuus. Krooninen kipu ei koskaan parane itsestään vaan vaatii aina hoitoa. Mitä aikaisemmin hoitotoimenpiteet aloitetaan sitä parempaa on koiran elämän laatu. 

Mitä sitten kannattaa tarkkailla koiran käytöksessä. Kaikkia muutoksia kannattaa tarkkailla sillä muutosten takana on aina jokin syy. Kipu käytöksestä kertovat seuraavat selkeät merkit: Voimakas läähätys. Tassujen nuoleminen, kylkien kirputus, haluttomuus liikkua, ontuminen, kuolaaminen, haluttomuus hypätä, virtsan karkailu, koira alkaa liikkua hitaammin, koira lyhentää lenkkejä, koiran käytös muita koiria kohtaan muuttuu. koiran seisoma-asento muuttuu, vetäytyy omiin loihinsa, lopettaa leikkimästä, koira ei enää heiluta häntäänsä, lopettaa venyttelemästä, muuttaa ruokatottumuksiaan, lipoo huuliaan, roikottaa päätään, vaikea nousta tai mennä makuulle jne. Kivusta kertovia merkkejä on varmasti monia muitakin. Muutoksia ei koskaan pidä selittää, että koira on jo vanha, vaan vanheneva koira kuten ihminenkin tarvitsee hoitotoimenpiteitä.

Myös pienet yksittäiset asiat, kuten vaikka ripsi hankaa silmää, tai takkuja korvantakana voi koiran mittakaavassa olla  kipua tuottava asia. Koiran kivun syy tulee aina selvittää ja eläinlääkäri, fysioterapeutti, hieroja antavat sinulle ohejita ja neuvoja sekä lääkinnällistä hoitoa tarvittaessa. Mutta vain sinä tunnet koirasi parhaiten ja huomaat muutoksia ja oireita. ja voit niihin reagoida. 

Liikunta ja hyvä lihaskunto on tärkeää myös sairastavalle tai vanhenevalle koiralle, ja auttaa osaltaan koiran kipujen torjunnassa.Lisäksi nivelrikkoisen koiran painoon on kiinnitettävä huomiota, koska ylipaino rasittaa turhaan niveliä entisestään. Painonhallinta ja hoitoa tukeva ravinto ovat osa nivelrikkoisen koiran hoitosuunnitelmaa. 

Älä jää yksin miettimään asioita aina voit myös ottaa yhteyttä koiran kasvattajaan joka myös tuntee rodun ja sen ongelmat ja auttaa sinua. Kivuttomia hetkiä yhdessä rakkaiden karvakuonojenne kanssa.

Niin paljon tuskaa ja kyyneleitä

R.I.P Perla (Belunan XL Malibu Beach)
20.1.2002 - 28.4.2020 eilen kohdattiin viimeisen kerran ja ikuisesti muistan ne silmät joilla minua katsoit kun laitoit pään polvelleni ja inisit hiljaa kuin hyvästellen. Kiitokset Tarja teit kaikkesi Perlan hyväksi, mutta mikään apu ei enää auttanut ongelmia oli aivan liikaa. Tarja sydämesi on puhdasta kultaa. 

Vielä kuukausi sitten kun Perla muutti Tarjan luokse luulimme Tarjan kanssa, että Perlalla olisi leppoisat eläkepäivät tiedossa kavereiden kanssa. Tosin ylipainoa oli  mutta se olisi hoitunut oikean tyyppisellä ruokinnalla. Mutta näin ei kuitenkaan käynyt ongelmia alkoi ilmetä päivittäin, ontumista, virtsankarkailua, luupiikkejä, etujalan asetotunnon häviäminen jne. Fysioterapiassa tuli lisää huonoja uutisia, lihasköyhä, jumissa lähes kaikki mikä koirassa voi olla jumissa. Koira läähätti myös voimakkaasti "kipuläähätystä". Ihmisen apu alkoi olla riittämätön ja ongelmat olivat vaivanneet Perlaa liian kauan ja saaneet kehittyä tähän pisteeseen missä Perlaa ei enää voitu auttaa kuin yhdellä tavalla päästämällä Perla enkelikoiraksi.

Tämän koiran silmissä minua katsoivat Perlan äidin Lotan kauniit silmät ja muutenkin Perla oli niin äitinsä tyttö, nöyrä kiltti ja ystävällinen. Kiitos Tarjalle perheineen joka teki kaikkensa, että Perlalla olisi ollut helpompi olla ja että Perla olisi saanut mahdollisuuden vielä viettää eläkepäiviä rakastettuna ja hyvää hoitoa saaneena perheenjäsenenä, mutta nyt se oli vain mahdotonta. Kiitos että sain hyvästellä Perlan vaikka se olikin yksi elämäni vaikeimpia asioita. Hyvää matkaa pieni helmi.

Nurmen peittoon pehmeään,

peitelkää mut lepäämään.
Uinun siellä unta syvää,

kesää ikuista ja hyvää.
Siellä kukkii kissankellot,

siniset on niityt, pellot.
Ei untani voi estää,

vain ystävyys se yhä kestää.

Pilvi hammashoidossa

Pilven hammasoperaatio saatiin suoritettua onistuneesti. Puikkonokalta jouduttiin poistamaan 3 hamasta. Anestesia onnistui hyvin eikä komplikaatioita sydänviasta huolimatta tullut. Pilvi on kuulemma vilkas ja ehtivä ja luonnehtivat häntä sellaiseksi vapaankasvatuksen lapseksi joka kulkee omia polkujaan heti kun selkänsä kääntää. Parasta Pilvestä oli kun pääsi kotiin ja sai ruokaa.  ja tietenkin kaikella on hintansa. Toki tuo 882,30  euroa sisälsi monta toimenpidettäkin.Hammaskivi poistettiin. Hampaat kiillotettiin, hampaat röntgenkuvattiin, kahden murtuneen hampaan ja yhden syöpyneen hampaan poisto. hinta sisälsi myös lääkkeet.

Nyt Pilvi lepäilee ja nauttii lääkkeitä ja paranee ja niin on taas entistä parempi olla kun suu on hoidettu.

Huomenna

Nyt alkaa jo selvästi jännittämään ainakin minua, sillä huomenna on se Pilven hampaan poisto päivä. Pilven nukuttaminen pelottaa ja tiedän kyllä riskit mitkä siihen liittyy, mutta ei Pilvi voi hammaskivustakaan kärsiä. Nyt täytyy vain toivoa, että kaikki menee hyvin.

Minusta on niin kaunista kun koirat makoilvat pitkin pihaa se on sellainen näky missä silmä ja mieli lepää.

Pohjanmaalta tulikin sitten toisenlaisia kuvia Lyyli neito oli jo mennyt heittämään talviturkin on siinä rohkea neito. Kauniit on maisemat tuola Runtujärven rannoilla.

Mitäs mieltä olette tästä ilmeestä? Tämä kertoo koko tarinan siitä miten oravan näkeminen vaikuttaa Rompun ajatuksenjuoksuun. Melkein voi nähdä miten kaikki aivosolut ovat yhden asian kimpussa, nimittäin oravan.

Sitten vielä Pepsukan kuvia. Kyppikerholainen ottaa vähän rennonmin. Omalla pihalla on kiva pötköttää, mutta tässäkin tapauksessa orava häiritsee lepohetkeä.

Pepsukka, mikä karvanlähtö?

Kiitos ihanista tilannekuvista, niitä on kiva saada ja julkaista.

Koiran aivoitukset

KePo lähti eilen aamulla tuonne parin kilometrin päähän  töihin ja minä jäin kotiin lenkittämään koiria. Viimeisenä oli vuorossa Keela, joka haluaa aina metsään ja vain metsään. Mutta mitä ihmettä koira marssii maantietä pitkin ihan outoon suuntaan. No väliäpä minulla mikä lenkki tehdään ja matka jatkui läpi peltojen ja pitkällä askeleella saavuimme sen talon pihaan missä automme oli ja missä KePo oli talkoo töissä. Keela marssi suoraan autoon ja niinhän siinä loppujen lopuksi kävi, että koira ei suostunut lähtemään autosta vaan KePo joutui lähtemään viemään Keelaa kotiin ja pääsin siinä samalla kyydillä minäkin (ei meillä koirat määrää). Ihmettelen kyllä vieläkin miten Keela sai päähänsä seurata KePoa tuonne paikkaan missä emme koskaan ole käyneet.

Kuka vie Keelan kotiin

Taitava koira

Tänään kyllä sitten lähdettiin taas metsään Keelan lempipaikkaan.

Iloista elämää maalla

Koiranpäivänä❤

Koiranpäivän kunniaksi esittelyssä meidän tilan vahti, Hilma, Himppa, Himpula, Himpe, Himmu, Himme, Himmeliini, Hilmulihiili. Onpa hän saanut pikkutyttönä myös kyseenalaisen aatelisarvonkin, Pönttöpäiden prinsessa, kaikella rakkaudella.

Parasta maailmassa on oman perheen lapset ja pihan Vahtiminen, isolla veellä. Sitten tulee ehkä sukkien varastaminen ja mummulan koiraystävät. Aatelisarvon lisäksi Hilmalla on myös Kaivuumestarin arvonimi, ja erityismaininta mestarin tutkinnon yhdestä kurssikokonaisuudesta, mikä oli terassin kulmien levitaatio. Hilma suoritti tämän kurssin harjoitteluosion 100 prosenttisella antaumuksella ja työssään täysin onnistuen. Mutta isona Hilma haluaa ehkä olla opettaja tai lukukoira.

Ruoka on Hilmalle rakkausasia ja siksi onkin kätevää omistaa niin korkeat koivet, että ei edes tarvitse kurkottaa yhtään yltääkseen nappaamaan pöydältä kaikkea mitä lapset epähuomiossa jättävät vahtimatta. Roskapussin ihmeen ihana tuoksu vetäisi monesti puoleensa, mutta keittiö on vähän sellaista aluetta, että siellä saattaa vaikka joku lasi hyökätä pöydältä alas ja säikäyttää. Tämä vähän hidastaa roskisdyykkauskurssin loppuun suorittamista. Mutta isännän ja Hilman aamumakkaran ja iltajuuston jakoon tämä ei vaikuta sillä isäntä suojelee kaikelta.

Rakkaus kylmiä rapakoita tai ihan mitä vaan vettä kohtaan on periytynyt Hulda tädiltä. Mikä voisi olla mukavampaa kuin kesken lenkin lösäyttää pieneen vesilämpäreeseen vilvoittelemaan. Tai lorkkia tuntikaupalla mökkirannassa ihmettelemässä pikkuahvenia ja villiintyä välillä vähän liikaakin lasten vesileikeistä.

Hilma tervehtii kaikkia rakkaita ihmisiä hyppää vasten asanalla. Hyppää vasten asanaa on myös kätevä hyödyntää lasten pipontupsujen nappaamiseen. Pari kertaa Hilmalle on käynyt niin, että perhe onkin saapunut kotiin aikaisemmin kuin ilmoittivat ja Hilma on joutunut hätäpäissään rusauttamaan kaukosäätimestä telkkarin kiinni hampaillaan, ettei vain paljastuisi se tosiasia, että Pönttöpäiden prinsessa ja suuri Vahtimestari makaa sohvalla tuijottelemassa telkkaria sillä aikaa kun kotiväki on asioilla.

Sohvan lisäksi lasten sängyt Hilma on todennut juuri sopivan kokoisiksi pesiksi omalle "pikkiriikkiselle" keholleen, harmillisesti karvatupot paljastavat tämänkin salaisuuden ja saa emännän joskus motkottamaan. Hilman tärkein iltarutiini on käydä jokaisen lapsen huoneessa nukkumassa pieni tovi ja kun lapset on saatu untenmaille niin vahtikin voi vetäytyä omalle paikalleen emännän ja isännän sängyn viereen.

Kiitos Hilman emännälle tästä aivan upeasta esittelystä ja luvasta julkaista se täällä blogissa. Terveisiä Hilman perheelle ja kevään ja kesän odotusta ja monia hauskoja hetkiä Hilman kanssa.

Koiranpäivä

Tänään vietetään koiranpäivää ja jokainen koira tarvitsee huolenpitoa ja rakkautta. Meidän tehtävämme onkin tarjota koiralle hyvä arki, jossa koirat pääsevät toteuttamaan lajityypillisiä tarpeitaan.

Itse yritän tehdä jokaisesta päivästä koiranpäivän ja pitää huolta omistani. Tässä muutama kasvattini koiranpäivä tervehdys.

Romeo

Nuka

Lyyli

Nöffi ja Neco

Ei tullut prinssiä

Kaverit ovat tosi tärkeitä ja niimpä tänään järjestettiin Rosélle ja Selenelle tapaaminen, sillä siitä on jo aikaa vierähtänyt kun tytöt ovat tavanneet.

Kuka tulee

Mä tiedän mä tiedän

Selene tuli

Mennään metsään

Haistellaan yhdessä

Jokainen nuuskii sitä mikä hyvälle tuoksuu

Mitä sä etsit sieltä mun tassun alta

Osataan me istua

Oltiin niin reippaita

Meidän kielet putoo

Kaksi pientä huikuhäntää marssi näin aurinkoista tietä eteenpäin.

Lippu korkealla

Virkistävää vettä.

Namitäti vauhdissa

Ja karvaa on

Rosé

Loppu päivä sujuikin sitten toisissa merkeissä. Rosé tuo minun suuri metsästäjäni, joka metsästää kaiken mikä liikkuu ja on edes perhosen kokoinen. Tänään Rosé kohtasi prinssin tai ehkä se olisi ollut prinssi , mutta tuo Rosén suudelma taisi olla liikaa sammakko paralle.