Vuosi 2023

 Käännetään katseet hetkeksi taaksepäin, mistä oli tämä Belunan vuosi tehty. No monista surunkyyneleistä, mutta myös narun pyrähdyksistä. Tammikuussa sain tutustua tähän viehättävään neitokaiseen Pixiin.

Tammikuussa  20.1 vietettiin myös Sissin synttäreitä ja oli hienot synttärit kun Sissi täytti 11 vuotta.

Helmikuussa kävin tapaamassa Maunoa ja Väinöä sekä äitiäni Porvoossa.

Maaliskuussa tapahtui sitten se pelätty Keelan sairastuminen pitkäaikaisen kortisonin käytön vuoksi.

Onneksi saimme paljon apua ja vertaistukea vaikeina hetkinä kun usko meinasi loppua. Keela kuitenkin alkoi parantua pikkuhiljaa. Ongelma oli kuitenkin se, että kortisonia ei voitu enää käyttää ja närästyskohtaukset palasivat elämäämme.

Huhtikuu oli Hehkun elämässä merkittävä, sillä hän joutui vaihtamaan kotia emäntänsä sairastuttua ja todettua epäitsekkäästi, että Hehkun on parempi jossain muualla vaikka sydän särkyisi. Hehku sai uuden kodin veljensä perheen luota ja kaikki oli hyvin.

Toukokuussa sitten olivat taas Parsapäivät mihin olimme saaneet kutsun ja siellä juhlittiin pieniä parsoja ja leikittiin yhdessä.

Toukokuu oli myös Heron ensimmäisen mätsärin aikaa. Hero oli opiskellut näyttelykoiran roolia isäntänsä kanssa ja nyt oltiin tultu siihen pisteeseen, että osallistuttiin ensimmäiseen mätsäriin.

Opit olivat menneet hyvin perille ja pokaalin kanssa lähdettiin kotiin.

Kesä saapui Belunaankin ja kasvihuoneet täytettiin tomaatin ja kurkun taimilla, kukkapenkit olivat täynnä kukkaisloistoa ja sammakko muutti uuteen kasvihuoneeseen missä asui koko kesän ja toi sinne lapsukaisensakin.

Äiti saapui myös kesäloman viettoon ja juhannusta vietettiin yhdessä.

Kesäkuu päättyi suru-uutiseen Liam oli jättänyt rakkaan perheensä ja siirtynyt Siriuksen tähdelle.

Heinäkuu olikin surujen kuukausi 24.7 Neco nukkui pois ja jätti emäntänsä suuren surun valtaan.

ja vain pari päivää tämän suru-uutisen jälkeen Keela jätti meidät ihan yllättäen. Minä, Harry ja Rose´ jäimme suuren ikävän valtaan ja kyyneleistä ei meinannut loppua tulla. Rose´n oli opeteltava olemaan perheen ainoa koira.

Olet rakas ikuisesti

Heinäkuun päivät kuluivat remonttia tehden niin ajatukset pysyivät hieman koossa.

Jokainen pensselin veto oli tärkeä ja antoi uskoa elämästä eteen päin vaikkakin ilman Keelaa. Heinäkuussa myös Loimun perheessä koettiin murheen hetkiä kun Loimun ristiside napsahti poikki. Loimu joutui leikkaukseen ja siitä alkoi toipuminen.

Elokuussa valmistui Pilven ja Löpön muistotaulu ja kylläpäs se olikin kaunis ja koskettava ja koristaa nyt olohuoneemme seinää. Elokuussa vietettiin myös Lieto-viikkoa ja sielläkin piipahdimme.

Elokuun suuri merkkitapaus oli tietenkin äitini 90 v juhlat joita juhlittiin Porvoossa isolla joukolla.

Syyskuu koitti ja alkoi olla se hetki, että olimme Rose´n kanssa valmiita tapaamaan koirakavereita, koska olimme oppineet elämään yhdessä.

Rose´ja Kara

Rose ja Hero

Syyskuussa piipahdettiin myös Tampereella erikoinäyttelyssä ja samalla Retkellä ystävän luona Teiskon ihanissa maisemissa.

Syyskuun merkkitapaus oli kuitenkin minulle yllätykseksi järjestetyt Sirius päivät niistä säilyy lämminmuisto vuosien taa.

Meillä kaikilla oli niin mukavaa oi jospa oisit voinut olla mukana.

Lokakuussa olikin sitten Siriusten syntymäpäivä ja he täyttivät 7 vuotta ja Soleadot sitten vuorostaan 8 vuotta. Suru-uutiseltakaan ei vältytty vaan 19.10 Tara poistui perheensä luota jättäen talon kissojen haltuun.

Marraskuussa päästiin taas Rose´n kanssa satumaisiin maisemiin retkeilemään ystävien kanssa.

Joulukuu toi talven tullessaan ja samalla äidin joululomalle.

Joulua vietettiin yhdessä ja tonttuiltiin ja nautittiin.

Koirista pidettiin huolta koko vuoden, heille järjestettiin hierontaa hyvää ruokaa ja vitamiineja liikunnasta puhumattakaan. heitä rakastettiin ja hemmoteltiin .

Kiitos myös kaikille kasvattien omistajille jotka ovat lähetelleet ihania kuvia pitkin vuotta. Kiitos myös kaikille Belunalaisille perheille siitä huolenpidosta mitä olette tänäkin vuonna lemmikeillenne osoittaneet. Kasvattien lähettämiä kuvia edustakoon tämä kaunis tonttutyttö.

Edessä muutama tunti tätä vanhaa vuotta ja kohta se vaihtuu uudeksi vuodeksi 2024. Pidetään huolta ettei kenenkään tarvitse tarpeettomasti pelätä vaikka ulkona räiskyisi ja paukkusi.  Muista koirasi luottaa sinuun että et anna tapahtua sille mitään pahaa tai pelottavaa.

PS. Tarkoin harkittuani ja saamaani palautetta kunnioittaen olen päättänyt jatkaa blogin kirjoittelua vuonna 2024.

Lähestyy

 Vuoden vaihde lähestyy ja ulkona on kuin satumaa, vaikka ei se satumaalta tunnu kun noita lumitöitä tekee, mutta kun kaikki on tehty näyttää pihamme satumaiselta. Puissa on kausivaloja jotka hohtavat lumisten puiden oksien välistä ja valtavat lumivallit reunustavat pihaa. Lenkkimaastot ovat myös kauniit ja lumiset.

Vaikka talvi voi siis olla hyvin kaunis ja jopa ihana katsella niin ei minusta kyllä talvi-ihmistä tule. Odotan jo kevättä ja kesää onneksi se on taas tulossa ja kohta on talvesta selvitty.

Huijaus ei onnistunut

 Rose´on oppinut, että aina perjantaina kun tulemme kaupasta niin silloin on ruoka-aika. No tänään Harry oli kotona ja me mentiin kauppaan jo aamusta ja oltiin kotona puolen päivän aikaan ja silloin ei todellakaan ollut Rose´n ruoka-aika. Mutta Rose´oli vahvasti sitä mieltä että kyllä te olitte kaupassa nyt syödään. Ajattelin että no laitan kuppiin pienen kourallisen nappuloita ja leikitään että oli ruoka jo nyt. Rose´söi nappulat ja tuijotti minua kävi uudelleen kupilla tuli luokseni ja tuijotti minua sitten meni ruokahuoneen portin eteen ja tuijotti minua ja taas kupille ja tuijotti minua. Viesti oli selvä nyt ei kuule mennyt oikein kupissa oli aivan liian vähän ruokaa. No sitten keskustelimme ja päätimme lähteä ulkoilemaan ja syödä sitten myöhemmin.

Voi hämmästys

 Tänään oltiin aamulenkillä metsässä ja alkoi kuulua kummaa ääntä ja mitä ihmettä me siellä nähtiinkään.

Asiaa ihmettelivät Harry ja Rose´ja pitihän sitä minunkin mennä katsomaan.

Katso mamma näetkö sinä saman asian kuin minä, no näen, mistä kummasta se tuonne ilmestyi?

No siellä metsän reunassa mennä möyrysi rekka-auto, ei siellä mitään tietäkään ole mutta siellä se vain meni. Me jatkettiin metsäpolkua pitkin kotia kohti. Tavattiin kyseinen rekka vielä  ihan kotikulmilla ja sillä oli koko peräväunu täynnä haketta, eli sitä se varmasti oli tuolla hakemassa.

Mummu lähti

 No niin nyt sitten on ohi taas äidin loma tällä erää, poikani Toni kävi kylässä ja nappasi samalla äidin mukaansa. Äkkiä meni tuo kaksi ja puoliviikkoa. Rose´on käynyt ihmettelemässä äidin huoneessa, että mihin se mummu nyt on kadonnut.

Katsotaan mitä tässä nyt sitten loppuviikoksi keksitään kun Harrykin on kotona.

Viimeistä vietiin.

 Joulu alkaa olla ohi kun Tapanikin on illassa. Me ei käyty Tapanin ajelulla vaan me käytiin Tapanin kävelyllä. Metsässä oli rauhaisaa ja hiljaista ja ajatukset siirtyivät tulevaan. Kohta vaihdetaan vuotta ja toivotellaan hyviä uusia vuosia. Toivottavasti se olisi totta, että ensi vuosi olisi hyvä.

Saimme viettää tätä joulua yhdessä äitini kanssa ja tänään myös Harryn äiti oli meillä syömässä. Ihanaa kun meillä molemmilla on vielä äidit mukana elämässä.

Huomenna äiti sitten lähtee takaisin Porvooseen, poikani Toni tulee käymään ja vie samalla äitini sitten kotiin. Joulu on siis auttamattomasti ohi. Onneksi Haryllä on vielä vapaita nämä välipäivät joten vietetään sitten yhdessä aikaa muutama päivä.

Metsässäkö?

 Oltiin tänään lenkillä ensin Rose´n kanssa ja sitten äidin kanssa. 

Uudet lapaset  lämmittivät mukavasti kun kuljettiin talvisessa maisemassa. Pihalla otettiin vielä muutama kuva äidistä ja Rose´sta.

Rose´sta oli niin mukava seurustella mummun kanssa ja välillä pyysi mummuakin leikkimään.

Huomenna sitten tapanin ajelulle.