keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Eläinlääkärissä

Tänään lähdettiin sitten oikein isommalla porukalla eläinlääkärille.
 Tällä kertaa saimme sekä hyviä, että huonoja uutisia. Hyvinä uutisina oli tietenkin se että Keelan korvat olivat terveet, BB:n korvat myös. Taigan toinen korva on edelleen kokkibakteerien asuinpaikka, hiivaa korvassa ei ollut.
 Se mikä kuitenkin jännittää eniten on BB laajat veri- ja virtsakokeiden tulokset, joista jo huomenna saadaan osa. BB:n monet oireet mietittyttävät niin minua kuin eläinlääkäriäkin. Toivottavasti huomenna ollaan viisaampia ja saadaan apua BB:lle.

tiistai 30. lokakuuta 2018

Käsityötä

Keela on päässyt mannekiiniksi näille upeille bling-bling pannoille. Pannat ovat todella hienoa käsityötä. Upean näköiset koiran kaulassa. Voin todella suositella. Kannattaa hankkia vaikka pukinkonttiin pientä säihkettä.
 

Kauas Pilvet karkaavat

Kävimme tänään (eilen) ensin Taigan kanssa tarkistamassa, että metsä oli metsästäjä vapaa, sillä en uskalla viedä Pilveä metsään jos epäilen siellä olevan metsästyskoiria, sillä Pilvestä tulee helposti saalis. Ymmärrän hyvin että tuhatta ja sataa kiitävä pieni eläin voi metsästyskoirasta näyttää vaikka pupujussilta. Metsä oli turvallinen ja niimpä lähdimme myös Pilven kanssa retkeilemään. Otimme mukaan oikein kameran ja tarkoituksena oli ottaa muutama kaunis syyskuva, mutta aurinko oli tosi nopea vaipuessaan metsän taa joten aurinkokuvia ei sitten juurikaan saatu, muuten kyllä ihan mukavia kuvia.







Pilven kuvaaminen on todella hauskaa kun Pilvi osaa itsekkin etsiä noita kuvauspaikkoja ja jää odottamaan että minä ehdin paikalle.











V
Vautia Pilvellä riittä ainakin ja on kiva katsella kun mennä vilistää pitkin maastoa.





 Minun pieni linssilude Pilvi.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Mummolassa

Tänään me päätettiin yllättä mummo ja käydä nmipäiväkahvilla Porvoossa. Mummo ilostui kovasti käynistämme. Mukaan pääsivät tänään Tosca ja Pilvi. Tosca olikin ihan ihmeissään kun yritin selittää, että meidän pitää matkustaa mummon luo tuolla pienellä kopilla. Tosca oli ihan eri mieltä. Tosca ihmetteli että kun Pilvi meni koppiin ja hetken päästä kun ovi taas avattiin niin Pilvi ja KePo olivat hävinneet. Kyllä Toscaa epäilytti moinen koppi. Mamma kuitenkin sai Toscan viimein kopin kyytiin ja mekin päästiin mummolaan.
Mummu ja Tosca

Koirarakkautta

Pilvikin pääsi mukaan

Kaverukset
 Koirilla oli myös kiirettä kun mummua piti auttaa keittiöpuuhissa.
Mummu ja apulaiset
 Loppujen lopuksi kuitenkin koiratkin rauhoittuivat katsomaan ulvovaa mylläriä TV.stä.

 Välillä toki piti käydä katsomassa mitä kummaa se iski siellä puhelimessa näkee.
 Kiitos mummu taas kaikesta oli niin mukava käydä piipahtamassa.

lauantai 27. lokakuuta 2018

Markkinoilla

Oltiin tänään KePon kanssa silakkamarkkinoilla Aurajoen rannassa molemmilla puolilla jokee. Jälleen kerran minua ihmetyttää ja jopa ärsyttää vaikka ei asia varsinaisesti minulle kuulu. Miksi ihmeessä pikkukoirien omistajien pitää ottaa koirat mukaan tuonne ihmisruuhkaan. Voin olla varma että pienet koirat ahdituvat ja pelkäävät tuolla ruuhkan keskellä kun niitä hinataan tönkkönä eteen päin. Tämä on siis ensimmäinen ryhmä  joka nimetään pikkukoirien hinaajiksi. Toinen ryhmä on se joka kantaa värisevää pikkukoiraa sylissään ja on närkästynyt kun ruuhkassa on vaikea päästä eteenpäin koira sylissä. Kylläpä mahtaa koira nauttia tuosta lenkkeilystä. Olkoon he sitten vaikka koirankantajaryhmä. Kolmasryhmä on minusta ihan kamala ryhmä se olkoon vaikka vaunukoirayhdistelmä. Lastenvaunut / rattaat , pikkukoira ja ruuhka en missään tapauksessa lähtisi edes niiden vaunujen kanssa tuonne ruuhkaan ja sitten vielä koira joka yrittää kipittää vaunujen vieressä ettei jäisi niiden alle eikä tulisi poljetuksi ihmisten jalkojen alle.
 Kyllä jokaisen koiranomistajan pitäisi suoda edes yksi ajatus sille miltä koirasta mahtaa tuntua tekemäni ratkaisu. No meitä on aina moneen junaan ja jää vielä laitureillekkin. Itse silakkamarkkinoista en sitten muuta muistakkaan.
 Minä ainakin uskon että omat koirani ovat onnellisempia täällä metsässä kuin silakkamarkkinoilla.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Nyt murhetta riittää

Korvat alkavat näyttä kaikilla koirilla taas paremmilta, mutta nyt on uusi ongelma. BB on alkanut juoda todella paljon ja pissata sen myötä paljon. Viime yönäkin kaksi kertaa sisälle ei mitään litraa vaan ainakin 10 litraa kerralla. Lisäksi käytin kerran vielä yöllä pissalla. Ei auttanut kuin soittaa taas eläinlääkärille ja varata aika verikokeisiin. Keskiviikkona päästään ja silloin otetaan laajat verikokeet. Toivottavasti tähänkin ongelmaan löytyy ratkaisu eikä kysymys olisi mistään vakavammasta.
Ei kuki enää suo pursu

Taiga metsäilee.
 Onneksi tuolta Nukan suunnalta tulee hyviä uutisia ja Nuka on jo oma itsensä.
Ensimmäinen talvikuva ihanasta Nukasta.
 

torstai 25. lokakuuta 2018

Pitäiskö joskus miettiä

Joskus pitäisi miettiä, että mitä sitä koirilleen opettaa. Kuvasin Taigaa ja huomasin kyllä kun Taiga katseli  vieressä olevan kivenlohkareen suuntaan mutta kuittasin sen naurulla ja sanoin että tuonne pääsee Pilvi korkeintaan ja hupsista siellä Taiga oli ja minä olin saada syänpysähdyksen koska selvästi harkitsi hyppäämistä alas. 
 
Siis tässäkö mun pitää seistä?


Mamma tässä se kivi on

No kuuleppas Taiga et sinä siitä voi kiivetä.

Miten niin en voi?

APUA ole varovainen mitän sä sinne pääsit?

Mä voin hypätä alas. Et todellakaan hyppää ODOTA.

Onneksi koirani kuuntelevat minua ja toimivat käsimerkeilläkin ja sain koiran turvallisesti alas. Kun on opettanut koiransa hyppimään kivien päälle niin sitä sitten saa mitä tilaa.... Kaikki tapahtui niin nopeasti että en ehtinyt tuota vuorikaurista edes kieltää koska en voinut kuvitella että pääsee mitenkään lähes sileää kiven reunaa ylös korkeuksiin.
Ei mikään pieni kivi yletyn itse  nipin napin kdet ylhäällä kiven puoleen väliin.
Mitäpäs ei koirani teksi että mamma saa ottaa kuvia. No kuvaus kyllä loppui lyhyeen ja tärkeintä oli että sain koiran alas ennenkuin päättää tosiaan loikata tuolta korkeuksista. Yleensä minä pyydän koiraa kiipeämään jollekkin kivelle, mutta nyt Taiga oli niin omatoiminen.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Mietintöjä

Tässä on joutunut nyt todella miettimään koiriensa ruokintaa, monta vuotta olen ollut sitä mieltä, että tiedän miten koiria voi parhaalla mahdollisella tavalla ruokkia, mutta nyt on epävarmuus hiipinyt mieleen.
Ensinnäkin BB, on alkanut haisemaan iltaisin, sitä ei koskaan ole aikaisemmin tapahtunut, BB tuhnuttaa. Toiseksi olen seurannut BB:n ulosteita ja ne eivät ole enää sellaisia minkälaisia lihansyöjän ulosteiden pitäisi olla. Läjät ovat suuria ja pehemeitä eikä suinkaan kiinteitä pötköjä. Tarkempi tutkimus on myös osoittanut, että joukossa on sulamatonta materiaalia. Sitten ovat nuo toistuvat hotspotit ja korvatulehdukset jota eivät myöskään ole normaalia. Joten olen nyt päättänyt tehdä BB:n kohdalla täydellisen ruokaremontin. Ilmeisesti rakaruoka ei enää imeydy toivotulla tavalla vanhan koiran elimistössä. Koskaan en ole ollut nappulakielteinen ja nyt olen päättänyt palata BB kanssa nappularuokaan. 
Ruoka minkä olen nyt valinnut on Golden Eaglen sarjasta tuo Hypo-allergenic Lamb & Rice. Kehitetty koirille, jotka kärsivät allergiaoireista ja ruoka-aineherkkyyksistä. Suositellaan myös koirille, jotka kärsivät suolistohäiriöistä, kuten hiivatulehduksista, ripulista tai paksusuolentulehduksesta. 
 Käyn kaikki koirani läpi yksilöinä ja tarkistan ruokinnan sopivuuden, osa varmasti jatkaa raalla mutta osa siirtyy nappularuokaan. Ruoka mietitään nyt jokaiselle yksilönä. Seuraavaksi tarkastelen Taigan ruokinnan sitten on Keelan vuoro ja lopuksi Tosca.