keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Pääsimpäs kotiin

Olipas reissu kerrassaan tämä tämän kertainen retki Porvooseen. Maanantaina räjähtivät äidin asunnosta sähköt. Kaikki valaisimet menivät oikosulkuun ja lieskat lenteli ja jouduttiin kutsumaan sähkömies. Onneksi tulipalolta vältyttiin vain hieman kärähti. Tiistaina sitten äiti sai uudet sähköt. Tänään aamulla  raahasimme äidin kanssa eilen pakkaamamme  kassit rappukäytävänn kun olimme tyhjentäneet turhaa tavaraa pois äidin asunnosta, sitä oli huomattavan paljon. Ei muuta kuin menoksi, mutta hissi hajosi ei päästykkään alakertaan vaan hissi jumittui 7 kerrokseen. Ei siinä sitten muuta kuin kannoin kassit ja pussit ja äidin rollaattorin 7 kerrosta alaspäin, muutaman kerran sain juosta raput edes takaisin tai en minä loppu kerroilla enää jaksanut juosta. Kaikki asiat saatiin hoidettua ja ei kun kotimatkalle lähdin sitten ihan ajoissa noin klo 15 ajelemaan kohti kotia ja pääsinkin ensimmäiseen tunneliin  vähän Lohjan jälkeen ja autosta alkoi kuulua outo ääni, kierrosmittari pyöri ympyrää, vauhti alkoi hiipua ja pääsin juuri ja juuri ulos tunnelista ja siihen päättyi matka. Soitto KePolle, joka ryhtyi järjestämään hinausautoa paikalle, no kun se lähti Turusta kesti kohtuullisen kauan ja puoliyhdeksän olin sitten kotona.  Kuljettaja oli mukava ja kotimatka sujui jutellessa.
Kuljettaja epäili minun olevan koira ihminen mistä kummasta mahtoi sen arvata. Hänellä itsellään oli kaksi Japanin pystykorvaa. Hieman epäilyttää, että onkohan minun tähtene kellahtanut väärään asentoon kun näin vauhdikkaaksi muuttui elämä. Mutta kotona ollaan kaikki hyvin ja vastaanotto oli riemukas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti