Yhteistä iloa

 Tänään oli ilo saada Siri ja Kara kylään ja päätin että lähdemme kaikki koirat yhdessä metsään. Hieman jännitti lähteekö Rose´jonkun jäljen perään, mutta ei suinkaan. Rose´pysyi ihan hyvin porukassa, tosin teki hieman isompaa lenkkiä kuin Siri ja Keela. Kara pinkoi Rose´n perässä pitkillä koivilla.Rose´yritti esittää, ettei näe koko pentua, mutta kyllä varmasti tykkäsi kun sai lenkkikaverin ja sai painella vapaana kaverien kanssa. Selvästi nuo Cardamine´s koirat ovat paljon vauhdikkaampia kuin nämä Belunalaiset, mutta yhdessä oli niin mukavaa. Kiitos kun kävitte.

Olin niin onnellinen kun neljä ihanaa leoa kirmasi metsässä  ja kaikki olivat iloisia ja tulivat toimeen keskenään. Uskon että omat koiranikin nauttivat suunnattomasti tuosta yhteislenkistä.

Sukulaisvierailut ne on tunnetusti väsyttäviä.

Jouluvalmisteluita

Tänään on koirien kanssa siivottu ja koristeltu kotia. Aivan uskomatonta, että Rosékin antaa tonttujen olla paikoillaan, ei vielä viime jouluna. KePo kyllä sanoi, että odottelee hetken ja iskee yön hiljaisena hetkenä. Sitten kirjoiteltiin joulukortteja. 

Ainakin kortit on nyt kirjoitettu ja ehtivät varmasti ennen joulua perille jos vain muistan viedä postiin. Aamulenkillä oli vielä pienoinen pakkanen ja se hoituireippaaseen tahtiin.

Keela on jo tottunut pukuunsa ja odottaa jo ihan rauhallisesti, että puetaan päälle ennen ulos menoa. Rosé tykkää pakkasesta ja makoilee mielellään pihapiirissä lenkinkin jälkeen ja Keela sitten taas nauttii kodin lämmöstä, johtuu varmaan tuosta lyhyestä turkista ja paljaasta vatsasta.

Mamma mä en saa unta kun Rosé kuorsaa.

Mä en kuorsaa mä vain nukun.

Max ja Perro

 Tänään meillä oli suuri ilo päästä katsomaan Maxia ja Perroa. Maxi ja Perro asuvat tuolla aivan ihanassa talossa kuin satumaassa emäntänsä kanssa. Koirat olivat iloisia kun veimme heille paljon paljon rapsutuksia. 

Mamma näetkö meille tuli vieraita

Tarkistan tuon tarjoilun ihan tästä läheltä.

Max lähes 10 v

Perro ja Max Marjon pojat

Suklaasilmä Perro

Belunan XL Bad Habit "Max"

Sisällekkö? Miksi?

Vielä tassu nousee, vaikka ikääkin jo on.

Rapsuta rapsuta

Perrolla on asiaa

Saako tulla syliin, no saa.

Sinne ne meni

Hei hei.

Kiitos Marjolle, että saimme tulla käymään, oli niin ihana nähdä nallekarhut ja se ilo millä meidät otettiin vastaan.

Rose´n ensimmäinen virallinen vierailua kaverikoirana.

 Nyt mä olen niin ylpeä mun koirista ja varsinkin Rosésta joka on tänään ollut ensimmäisellä virallisella kaverikoira keikalla. Rosé selvästi nautti tästä tehtävästä. Olimme lemmikkitarvikekauppa Willissä Raisiossa siis Keelan ja Rosén kanssa. Hieman sisäänmeno jännitti kun oli taas lattiassa niitä saumoja, mutta hetken tuumattuaan Rosé asteli kuin vanhatekijä laattalattiaa pitkin. Rosé jaksoi oikein hyvin tunnin ottaa vastaan rapsutuksia ja kylläpäs rapsuttajia riittikin ja onneksi koiria oli paljon. Tarjonta ja kysyntä kohtasivat.

Keela oli aika jännä kun välillä kun ei nähnyt Roseá huolestui tosi paljon ja piti lähteä katsomaan missä Rosé on ettei vain ole mitään ongelmaa. Täytyihän kaverista pitää huolta kun toinen oli ensimmäisellä vierailullaan. Vierailulla oli todella monta rotua edustettuna. Koska Pilvi on siirtynyt eläkkeelle lupasin tuoda Pilvelle jotain kivaa tuliaista.

Pilvi sai uuden pelinja siinä on riemua riittänyt. Pilvi tykkää tosi paljon noista älypeleistä. Tällainen koiramainen päivä tänään.

Pakkanen tuli kylään

 Se taitaa tehdä talvea. Auton ikkunat jäässä, lätäköt jäässä, koirankakat jäätyneet kiinni hietikkoon kun ei heti ehtinyt huomata ja korjata pois. Koiratkin ovat huomanneet, että on pakkanen ja että sisällä on oikein mukava makoilla.

Äiti soitti taas tänään Pilvelle ja kun äiti juttelee puhelimessa niin Pilvi heittäytyy heti selälleen, kuten tekee aina kun äiti on meillä, että äiti voi vatsaa rapsutella. Keelakin halusi puhelimeen ja sitten piti Rosénkin päästä, kissaa en lähtenyt enää hakemaan puhelimeen, ehdin toki itsekkin pari sanaa sanoa.

Koiramaista iloa

 Tänään ystäväni Marja kävi tervehtimässä Roséa ja Keelaa ja ihan kateellisena katselin kuinka paljon koiranpusuja jaettiin.

Voi tuota iloa ja riemua kun oli rapsuttelija parhaasta päästä. Sitten kuitenkin jätettiin koirat herkuttelemaan puruluilla ja me lähdettiin retkelle kohti hyvinkäätä jossa meitä odottivat Bella ja Dixi. Nyt sitten Marjaa kohtasi sellainen rakkausmyrsky etten moista ole nähnyt.

Kylllä oli ihana nähdä Bellaa ja Dixiä, Bella on niin kaunis tyttö ja muistuttaa kovasti äitiään. Sama ihana katse silmissä.

Sitten kuvakavalkaadi Bellasta ja Dixistä. Ensin tietenkin prinsessan kuvat.

Sitten prinssi Dixin kuvat.

Kyllä Dixissä on paljon samaa mitä meidän Rose´ssa hyvin tunnistaa että ovat sisko ja sen veli.

Kiitos ihanasta retkipäivästä ja niin ihanasta musiikkitarjonnasta mikä siivitti matkaamme. Kiitos Dixin ja Bellan perheelle, että saimme käydä.