Tänään päästiin vihdoinkin kahden sairasviikon jälkeen yhdessä metsään vain yksi oli joukosta poissa. Koirat olivat aivan villinä ja me "roikuttiin" hihnan pääsä kun mentiin vauhdilla.
Keelakin suostui olemaan hihnassa, sillä en halunnut että vielä painelee vapaana kun tuo hännän tyvi ei ole vieläkään parantunut kunnolla. En ymmärrä miksi se vieläkin puottaa.
Vieläkin mielessä pyörii vain tuo Tosca ja kaikki muistot pulpahtelevat esiin. Rosékin on ollut aika sekaisin juoksee tuolla pihalla sinne ja tänne haukkuen mitä ei normaalisti tee.
Tuossa kuvassa näkee kuinka paljon jätettiin oraville Rosén turkista.Kävime KePon kanssa styttämässä kynttilät tuonne pihalle kaikkien rakkaiden muistoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti