Tänään on päivistä surullisin. Päivällä ystäväni menetti rakkaan koiransa joka oli minun kummikoirani tähtipoika Tarek. Illalla oli Toscan lääkäri ja kuvauksissa selvisi että koko Toscan selkäranka / lanneranka oli spondyloosin rappeuttama ja yhdessä kohden oli nähtävissä jo murtuma. Rintarangassa oli myös muutoksia, spondyloosia myös hännässä ja vasemmassa polvessa tiivistymää polven sisällä, epäily osittaisesta ristisidevauriosta. Taas oli ika lunastaa lupaus minun koirieni ei tarvitse kärsiä ja niimpä Tosca sai nukahtaa ikiuneen.
Olit hiomaton timantti koirieni joukossa. Tosca oli erittäin ihmisystävällinen pieni susi, joka piti huolta ettei kukaan ohittaut tonttiamme ilman huomiota. Vieraita koiria Tosca ei koskaan oppinut sietämään lähietäisyydellä. Toscan sisällä asui pieni villi sydän, joka rakasti yli kaiken pentuja ja toimi aina meillä leikkitätinä. Viime aikoina Tosca hakeutui sisälle eikä enää kestänyt Rosén leikkiin kutsuja, syykin tänään selvisi. Hyvää matkaa pieni susi.
Ei kipua, ei vaivaa enää,
olet saapunut rannalle
Rauhan maan.
Muistoissa – vaikka nyt poissa,
tulet kanssamme kulkemaan.
Ei lähtöäs todeksi uskoa vois,
sait äkkiä kutsun luotamme pois.
Näin saapui suru ilmoittamatta,
katkesi elämä odottamatta.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on.
Ja kaipuu niin pohjaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti