Aina syvällä sydämessäni

💖 Tänään sain hakea Keelan muistotaulun jonka on taiteilija Heidi Ynnilän  Art_Ynnilä tekemä. Otin viime vuoden puolella häneen yhteyttä nähdessäni hänen teoksiaan tuolla Liedon kukkakupan seinällä. Löysimme todella nopeasti yhteisen sävelen ja hän lupautui toteuttamaan minun toiveeni Keelan muistotaulusta.

Tuossa katkelma sähköpostista jonka taiteilijalle lähetin.

Asiakkaan toiveet:

”Minulla on ollut koira jonka nimi oli Keela ja se tulee intiaani tarustosta ja tarkoittaa Niin kaunis, että vain taiteilija voin sen kauneuden vangita. Tuo on juuri se asia mikä teoksissasi minua kiehtoo tuo ääretön kauneus. Luettelen nyt muutamia asioita mitkä pyörivät päässäni jotta saan niiltä rauhan nämä ovat vain epämääräisiä ideoita ja näitä ei todellakaan tarvitse käyttää teoksessa tai sitten niitä saa osittain käyttää. Suojelusenkeli - koiraprofiili - tassu- sydän -kulta. Saat täyden vapauden toteuttaa teoksen”

Upea työ ja niin paljon tunnetta täynnä. Nöyränä kiitän taiteilijaa joka on pystynyt vangitsemaan teokseen sen kaiken kaipauksen ja rakkauden mikä on omassa sydämessäni. Uskomatonta miten hyvin taiteilija osasi aistia minun tunteeni, ajatukseni ja kaipaukseni ja kietoa sen kaiken kultaisen hunnun sisään.  Todella aina ikuisesti sydämessäni. 

Valeraskaus

 Rose´on tukevasti valeraskaana, hyörii levottomana , piippailee ja hoitaisi pehmoleluja joita ei normaalisti noteeraa mitenkään. Ruoka ei maistu ollenkaan vaan piilottaa ruuan. Ainoa asia mikä maistuu ovat marjatikut onneksi niitä onkin nyt kotona.

No pelkillä marjatikuilla ei kuitenkaan voi kovin pitkään elää ainakaan minun mielestäni. Tuolla valeraskaudellakin on tietenkin tarkoituksensa, mutta näyttää kuitenkin ottavan koiran voimille. Valeraskaus kestää 1-3 viikkoa ja muistan aikoinaan meidän Turrin jolla se jäi päälle eikä loppunut ollenkaan ja Turri oli ihan mahdoton repi petivaatteet ja patjat sängystä ja hoiti kaiken irrallisen kuten TV:n kaukosäätimet ja kännykät jne. Silloin päädyimme strilisoimaan Turrin ja se helpotti koiran olon ja valeraskauksia ei enää tullut.

Tänäänkin käytiin lenkillä jotta ajatukset saataisiin hieman muihin asioihin. Ulkona olikin paljon hajuja nuuskittavaksi. Ongelma on tuo liukkaus ja jouduttiin kävelemään pitkin maantietä joka sentään oli hiekoitettu.

Nyt on liukasta

Nyt taitaa todella olla se ns. pääkallokeli, en vain tiedä miksi tätä liukkautta sillä nimellä kutsutaan tai no jos tuolla kaatuu niin varmaan se pääkallo hajoaa.

Meidän lenkkivalinta ei mennyt ihan nappiin päätin että kierretään tuonne metsään jossa ei olla käyty syksyn jälkeen ja eihän siellä sitten ollut käynyt ketään muutakaan. Välillä upottiin niin syvälle että oli vaikeuksia päästä eteenpäin ja kerran jouduin kaivamaan Roseákin ylös upoksista. Oli suhteellisen rankka reissu.

 

Kotona taas

 Kyllä nöyrin kunnioitukseni heille jotka toimivat omaistensa omaishoitajina ei ole mitään kovin helppoa työtä hoitaa itselle tärkeää henkilöä. Onneksi kaikki meni hyvin ja äiti on toipumassa hyvää vauhtia ja uskalsin jättää hänet ammattilaisten hoitoon. Sain todella hyvän vaikutelman tuosta Porvoon kotisairaanhoidosta, ihania ihmisiä, auttavaisia ja luottamusta herättäviä kuten myös oli sairaalan henkilökunta.

Parane pian äiti.

Kotona kaikki oli muuten sujunut hyvin, mutta Rose´järjesti Harrylle hieman ohjelmaa, ensin Rose´lopetti syömisen kokonaan ja sitten vielä alkoi tuo valeraskaus. Rose´petasi ja kantoi "vauvoja" no vauvat laitettiin piiloon ja sitten Harry alkoi kokkailemaan, että jos joku ruoka kelpaisi.

En tykkää en syö

Kyllä Rose´oli todella iloinen kun tulin kotiin ja loikki ja ulisi ja jopa ruoka maistui ei ihan normaalisti mutta kuitenkin söi kolme kananmunaa ja siihen sitten hieman muutakin palan painikkeeksi. HUH. On koko illan kävellyt perässäni ja varmistaa, että en katoa minnekään

Mamma on tullut kotiin.

Voin vaikka hieman torkahtaa.

Nyt aloitetaan katsomaan tuota jännitysnäytelmää presidentinvaaleista, kuten monessa muussakin paikassa.

Herää vaalivalvojaiset alkoi.

Katsotaan nyt kyllä on jännittävää.

Ei se aina onnistu

 Tänään ei todellakaan ollut koiranilma vaan Rose´pysytteli visusti sisätiloissa käyden vain äkkiä asioillaan. YMMÄRRÄN. En olisi minäkään välittänyt mennä asioille, mutta kun niitä oli nyt suunniteltu niin Rose´jäi nukkumaan ja minä lähdin asioille. Mutta eihän se aina suju niin kuin on suunnitellut.

Tänään menikin taas kaikki asiat putkeen. Menin Turkuun ja jätin auton Louhen parkkihalliin johon olen kaikki lukuisat vuodet jättänyt auton. Minulla on käytössä Aimo-parkki joka lukee rekisterinumeron ja veloittaa sen perusteella pysäköinnin. Kaikki nämä vuodet olen aina päässyt sisälle P-halliin kun joku on mennyt edellä tai tullut ulos. Vettä satoi joka suunnasta ja seisoin siellä 10 minuuttia ovella ja odotin, aina on joku kulkenut että olen päässyt sisään, mutta ei tänään. Sitten viereeni tuli nainen ja kysyi mitenköhän tonne pääsisi sisälle kun on se Aimo-parkki käytössä? Siinä me sitten seisottiin yhdessä ja ihmeteltiin, kunnes vihdoin tuli kolmas nainen jolla oli se taikalippu jolla se ovi aukesi. Kävin passikuvassa kun on noi tunnistautumisdokumentit vanhentuneet, ei muuta kuin hakemusta tekemään, no tämähän hoituu saan passin 8-12 vrk siitä kun olen käynyt tunnistautumassa poliisiasemalla ja antamassa nimikirjoitusnäytteen ja sormenjälkitunnisteen. Ei muuta kuin varaamaan aikaa ja hassu juttu Turun poliisiasemalla ensimmäinen vapaa aika heinäkuun lopulla. Kaikki lähikunnat käyty läpi ja Loimaalta löytyi aika joka on maaliskuun lopulla. Taidan muuttaa Loimaalle kun muutenkin olen aina siellä hoitamassa jotain asiaa. Uusi tarina on varmaan se kun sitten syksyllä yritän saada vanhentuneilla papereilla sen uuden dokumentin sieltä R-kioskilta.

Ilta menee samaan malliin kuin koko päivä, aamusta pitäisi lähteä Porvooseen, kun äiti pääsee sairaalasta, mutta nyt on matkalaukku kadonnut ihan käsittämättömällä tavalla. Kait minä sitten laitan nuo tavarat muovikassiin. Ei tämä varmaan tähän pääty varmaan näen yölläkin painajaisia.

Vili

 Eilen käytiin tapaamassa Vili kissaa, hän on Harryn siskon kissa. Vili tuli hänelle kodinvaihtajana. Nyt Vili on päässyt ihan kissan paratiisiin. On virikettä on lelua jos jonkin moista ja saa hypätä kaapin päältä pöydälle ja siitä  tuolille ja siitä hyllylle. Vili on todella energinen kissa en ole noin leikkisää kissaa kohdannut.

Vili oli hyvin sosiaalinen kissa ja tuli ihmisen lähelle tervehtimään, mutta raja kulki siinä kun kynnet olisi pitänyt leikata, se ei sitten vain onnistunut ollenkaan. Asiaa täytyy vielä harjoitella. ´ Eilen lenkkeiltiin ja huomattiin että lunta oli aika paljon

Törmättiin myös tähän muurahaissuojelijan kylttiin, onneksi olemme aina olleet ystävällisiä muurahaisia kohtaan. Tänään sain uskoteltua miehelleni, että metsässä ei ole ollenkaan niin paljon lunta kuin muualla, no voi olla että olin väärässä. Mutta nyt ainakin tiedän miten tunnin lenkin saa muutettua kahden tunnin lenkiksi matkaa pidentämättä.

Mamma sun pitää nousta, vielä on matkaa jäljellä.

Voidaanko nyt vaan mennä kotiin ja lopettaa nämä kuvaamiset.

Nuo Rose´n tossut olivat loisto-ostos, ei yhtään tule lumi palleroita eikä lumi jäädy varpaiden väliin ja pysyvät hyvin jaloissa.

Tämä on nyt varmasti se tilanne kun on joutunut ojasta allikkoon.

Belunan XL Sea Breeze "Sissi" 12 vuotta

 

Sissi viettää 12 vuotis synttäreitä ja hienoon ikään hän onkin päässyt. Taitaa tuo meri-ilmasto olla yksi syys Sissin pitkään ikään. Sissi muistuttaa todella paljon äiti Lottaa. 12 vuotta sitten vietettiin jänniä hetkiä kun Lotta mamma oli vielä ihan kokonaisena.

Sissi syntyi yöllä 00:30 ja painoi 560 g Sissi riensi heti syömään eli nälkä oli tullessa mailmaan. Vuorokausia astutuksesta oli 60 vrk. Kaikki pennut syntyivät ilman avustusta. Lotta oli vallan mainio äiti.

Sissiä oli odottamassa "isosisko" ja siitä se yhteiselo alkoi.

Synttäreiden kunniaksi Sissi on sitä mieltä, että talviturkista on päästävä eroon koska ihan kohtahan se on kevät.

Oli aivan ihanaa kun sain käydä päivänsankaria viimeviikon loppuna onnittelemassa .Onnea nyt vielä bloginkin kautta virallisena synttäripäivänä.

Tämä kuva on otettu ennen kuin lumi  peitti maan ja Sissi lenkkeilee tällä hetkellä ihan oman mieltymyksensä mukaan sen minkä vielä jaksaa. Paljon Sissi jo nukkuu ja kun olin häntä tapaamassa niin aikansa hän jaksoi meidän kanssa seurustella ja sitten hän kiipesi sohvalle ja isäntä peitteli hänet ja sieltä alkoi tuhina kuulumaan.

Sylin täydeltä rapsutuksia, onnitteluita ja onnellisia päiviä toivottaa kasvattja.

Pieni urakka

 Tänään lumityöt olivat helpommasta päästä vain tunti ja kaikki tehty. Juuri kun olin lopettelemassa huomasin että voi surku mattoteline olikin vielä hautautuneena umpi hangessa. Hetken mietin ja ei muuta kuin hommiin olikin aikamoinen urakka saada se esille. Rose´makoili vieressä tyytyväisenä kun ahersin taas paidan hikiseksi. Tänään tuli myös hoidettua tuo äänioikeuden käyttö. Välillä oli vaikea päättää kuka olisi hyvä valinta mutta juuri ennen äänestyskoppiin astumista se oli selvästi mielessäni. Kun olin ollut niin reipas päätin tarjota itselleni vaalikahvit.

Laskiaispulla ja mantelimassa kyytipoikana kaktus-appelsiinitee.

Huomenna onkin sitten hienopäivä. Kasvatin 12 v syntymäpäivä ja sitten mennään tapaamaan Vili kissaa jota en aikaisemmin ole tavannut.

Lunta

 LUMITÖITÄ ei sitä sitten muuta.

Pakkanen pyllylleen

 Tänään kuviteltiin, että ulkona on kiva  ulkoilusää kun pakkanen oli aamulla -20 ja sitten jo aamupäivällä vain -7 no ei ollut se samainen kylmätuuli kävi kiinni kasvoihin. Loppujen lopuksi paineltiin metsään, koska siellä ei viima tuntunut lainkaan. Olen nauranut tuota Roseá kun hänellä on ollut juoksujen jälkeen ruokahalu hukassa ja yksi päivä oli laittanut kettu lelunsa ruokakupille, niinpä aloin sanoa kun laitoin ruokaa, että kettu syö ruuan. Rose´tuli vauhdilla kupille ja kun tätä muutama päivä toistettiin niin nyt jos sanon kettu syö  ruuan niin juoksee heti tarkistamaan onko kettu kupilla.

Kyllä sitä itsekin on oppinut suhtautumaan rauhallisesti jos koira nirsoilee, eikä enää syöksy hakemaan kaupasta viittä eri sorttia ruokaa, eikä kokkaile pannukakkuja. Täytyy itsekin uskoa asiaan mitä on aina pentujen ostajille toitottanut, että yksikään terve koira ei nälkään kuole jos on ruokaa tarjolla. No herkut kyllä maistuisi.

Tassutellen

 Tänäänkin uhmattiin pakkasta ja laitettiin tossut jalkaan ja lähdettiin lenkille. Rose´ pärjäsi hyvin ei palelleet tassut, minulle kävi vähän huonommin silmälasit jäätyivät nenään kiinni. Oli todella kylmät olosuhteet.

Mamma mun nenä on ihan luminen ja kylmä. Onneksi mun tassut on lämpimät.

Mammalla on ollut käsityöpäivä kun sen nenä on paleltunut.

No kun mamma kutoi koko päivän niin minä sitten menin päikkäreille.

Kauniita unia teille kaikille toivoo Rose´.