Kun koira saa päättää niin koskaan ei tiedä minne joutuu. Tänään tuo meiltä umpikujaan kulkeva mökkitie oli hienosti aurattu ja sitä oli niin helppo kulkea. Ei tullut jääpaakkuja tassuihin, mutta mitä tee Rose´, hän haluaa kääntyä hakkuualueen suuntaan joss näkyy vain peuran ja pupun jälkiä ja niinpä me sitten lähdemme kahlaamaan metsään umpihankea pitkin. Toki nautin aina metsässä liikkumisesta, mutta olihan se raskasta tarpoa kun ei ollut polun polkua näkyvissä. Vaikka pakkasta ei ollutkuin muutama aste niin kylmä viima teki ilmasta epämiellyttävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti