sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Vuosi 2023

 Käännetään katseet hetkeksi taaksepäin, mistä oli tämä Belunan vuosi tehty. No monista surunkyyneleistä, mutta myös narun pyrähdyksistä. Tammikuussa sain tutustua tähän viehättävään neitokaiseen Pixiin.

Tammikuussa  20.1 vietettiin myös Sissin synttäreitä ja oli hienot synttärit kun Sissi täytti 11 vuotta.


Helmikuussa kävin tapaamassa Maunoa ja Väinöä sekä äitiäni Porvoossa.




Maaliskuussa tapahtui sitten se pelätty Keelan sairastuminen pitkäaikaisen kortisonin käytön vuoksi.



Onneksi saimme paljon apua ja vertaistukea vaikeina hetkinä kun usko meinasi loppua. Keela kuitenkin alkoi parantua pikkuhiljaa. Ongelma oli kuitenkin se, että kortisonia ei voitu enää käyttää ja närästyskohtaukset palasivat elämäämme.


Huhtikuu oli Hehkun elämässä merkittävä, sillä hän joutui vaihtamaan kotia emäntänsä sairastuttua ja todettua epäitsekkäästi, että Hehkun on parempi jossain muualla vaikka sydän särkyisi. Hehku sai uuden kodin veljensä perheen luota ja kaikki oli hyvin.


Toukokuussa sitten olivat taas Parsapäivät mihin olimme saaneet kutsun ja siellä juhlittiin pieniä parsoja ja leikittiin yhdessä.



Toukokuu oli myös Heron ensimmäisen mätsärin aikaa. Hero oli opiskellut näyttelykoiran roolia isäntänsä kanssa ja nyt oltiin tultu siihen pisteeseen, että osallistuttiin ensimmäiseen mätsäriin.


Opit olivat menneet hyvin perille ja pokaalin kanssa lähdettiin kotiin.

Kesä saapui Belunaankin ja kasvihuoneet täytettiin tomaatin ja kurkun taimilla, kukkapenkit olivat täynnä kukkaisloistoa ja sammakko muutti uuteen kasvihuoneeseen missä asui koko kesän ja toi sinne lapsukaisensakin.


Äiti saapui myös kesäloman viettoon ja juhannusta vietettiin yhdessä.


Kesäkuu päättyi suru-uutiseen Liam oli jättänyt rakkaan perheensä ja siirtynyt Siriuksen tähdelle.


Heinäkuu olikin surujen kuukausi 24.7 Neco nukkui pois ja jätti emäntänsä suuren surun valtaan.


ja vain pari päivää tämän suru-uutisen jälkeen Keela jätti meidät ihan yllättäen. Minä, Harry ja Rose´ jäimme suuren ikävän valtaan ja kyyneleistä ei meinannut loppua tulla. Rose´n oli opeteltava olemaan perheen ainoa koira.

Olet rakas ikuisesti

Heinäkuun päivät kuluivat remonttia tehden niin ajatukset pysyivät hieman koossa.


Jokainen pensselin veto oli tärkeä ja antoi uskoa elämästä eteen päin vaikkakin ilman Keelaa. Heinäkuussa myös Loimun perheessä koettiin murheen hetkiä kun Loimun ristiside napsahti poikki. Loimu joutui leikkaukseen ja siitä alkoi toipuminen.




Elokuussa valmistui Pilven ja Löpön muistotaulu ja kylläpäs se olikin kaunis ja koskettava ja koristaa nyt olohuoneemme seinää. Elokuussa vietettiin myös Lieto-viikkoa ja sielläkin piipahdimme.





Elokuun suuri merkkitapaus oli tietenkin äitini 90 v juhlat joita juhlittiin Porvoossa isolla joukolla.

Syyskuu koitti ja alkoi olla se hetki, että olimme Rose´n kanssa valmiita tapaamaan koirakavereita, koska olimme oppineet elämään yhdessä.

Rose´ja Kara

Rose ja Hero

Syyskuussa piipahdettiin myös Tampereella erikoinäyttelyssä ja samalla Retkellä ystävän luona Teiskon ihanissa maisemissa.


Syyskuun merkkitapaus oli kuitenkin minulle yllätykseksi järjestetyt Sirius päivät niistä säilyy lämminmuisto vuosien taa.



Meillä kaikilla oli niin mukavaa oi jospa oisit voinut olla mukana.

Lokakuussa olikin sitten Siriusten syntymäpäivä ja he täyttivät 7 vuotta ja Soleadot sitten vuorostaan 8 vuotta. Suru-uutiseltakaan ei vältytty vaan 19.10 Tara poistui perheensä luota jättäen talon kissojen haltuun.



Marraskuussa päästiin taas Rose´n kanssa satumaisiin maisemiin retkeilemään ystävien kanssa.



Joulukuu toi talven tullessaan ja samalla äidin joululomalle.


Joulua vietettiin yhdessä ja tonttuiltiin ja nautittiin.


Koirista pidettiin huolta koko vuoden, heille järjestettiin hierontaa hyvää ruokaa ja vitamiineja liikunnasta puhumattakaan. heitä rakastettiin ja hemmoteltiin .





Kiitos myös kaikille kasvattien omistajille jotka ovat lähetelleet ihania kuvia pitkin vuotta. Kiitos myös kaikille Belunalaisille perheille siitä huolenpidosta mitä olette tänäkin vuonna lemmikeillenne osoittaneet. Kasvattien lähettämiä kuvia edustakoon tämä kaunis tonttutyttö.


Edessä muutama tunti tätä vanhaa vuotta ja kohta se vaihtuu uudeksi vuodeksi 2024. Pidetään huolta ettei kenenkään tarvitse tarpeettomasti pelätä vaikka ulkona räiskyisi ja paukkusi.  Muista koirasi luottaa sinuun että et anna tapahtua sille mitään pahaa tai pelottavaa.


PS. Tarkoin harkittuani ja saamaani palautetta kunnioittaen olen päättänyt jatkaa blogin kirjoittelua vuonna 2024.

5 kommenttia:

  1. Hieno päätös, blogisi on päivän odotetuin tapahtuma. Koiria rakastaen Marja

    VastaaPoista
  2. Hyvä päätös <3

    Toivotan parasta, mitä osaan eli Taivaan Isän siunausta alkavalle vuodelle!
    T. Hanna

    VastaaPoista