R.I.P Perla (Belunan XL Malibu Beach)
20.1.2002 - 28.4.2020 eilen kohdattiin viimeisen kerran ja ikuisesti muistan ne silmät joilla minua katsoit kun laitoit pään polvelleni ja inisit hiljaa kuin hyvästellen. Kiitokset Tarja teit kaikkesi Perlan hyväksi, mutta mikään apu ei enää auttanut ongelmia oli aivan liikaa. Tarja sydämesi on puhdasta kultaa.
Vielä kuukausi sitten kun Perla muutti Tarjan luokse luulimme Tarjan kanssa, että Perlalla olisi leppoisat eläkepäivät tiedossa kavereiden kanssa. Tosin ylipainoa oli mutta se olisi hoitunut oikean tyyppisellä ruokinnalla. Mutta näin ei kuitenkaan käynyt ongelmia alkoi ilmetä päivittäin, ontumista, virtsankarkailua, luupiikkejä, etujalan asetotunnon häviäminen jne. Fysioterapiassa tuli lisää huonoja uutisia, lihasköyhä, jumissa lähes kaikki mikä koirassa voi olla jumissa. Koira läähätti myös voimakkaasti "kipuläähätystä". Ihmisen apu alkoi olla riittämätön ja ongelmat olivat vaivanneet Perlaa liian kauan ja saaneet kehittyä tähän pisteeseen missä Perlaa ei enää voitu auttaa kuin yhdellä tavalla päästämällä Perla enkelikoiraksi.
Tämän koiran silmissä minua katsoivat Perlan äidin Lotan kauniit silmät ja muutenkin Perla oli niin äitinsä tyttö, nöyrä kiltti ja ystävällinen. Kiitos Tarjalle perheineen joka teki kaikkensa, että Perlalla olisi ollut helpompi olla ja että Perla olisi saanut mahdollisuuden vielä viettää eläkepäiviä rakastettuna ja hyvää hoitoa saaneena perheenjäsenenä, mutta nyt se oli vain mahdotonta. Kiitos että sain hyvästellä Perlan vaikka se olikin yksi elämäni vaikeimpia asioita. Hyvää matkaa pieni helmi.
Nurmen peittoon pehmeään,
peitelkää mut lepäämään.
Uinun siellä unta syvää,
kesää ikuista ja hyvää.
Siellä kukkii kissankellot,
siniset on niityt, pellot.
Ei untani voi estää,
vain ystävyys se yhä kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti