Keela reissussa

 Olipas kiva reissu tänään. Lähdettiin Keelan kanssa klinikalle hakemaan Librela-pistos. Kaikki sujui hyvin siihen asti kun olimme poistuneet autosta, Keela olisi halunnut palata heti autoon. Houkuttelemalla etenimme parkkipaikalla pienen matkan kunnes Keela huomasi linja-autoa odottavan naisen ja suorastaan kipitti hänen luokseen ja työnsi peppunsa ihan kiinni naisen jalkaan ja alkoi tapittaa naista kaunilla silmillään. Nainen: "Onko sinulla joku hätä? Pyytääkö se minulta apua?" No minä selittämään että tuonne eläinlääkäriasemalle pitäisi päästä, mutta kun ei koira ole samaa mieltä. Nainen kyseli mikä sitä vaivaa ja kertoilin sitten laveasti samalla houkutellen Keelaa joka ei liikahdakkaan. Seuraavaksi nainen sitten kysyi : "Mahtaako se olla ollenkaan teidän koira kun ei halua teidän mukaan lähteä?" Johon vastasin että ei taida olla, taitaa haluta olla teidän koira? Jolloin naisen silmät suurenivat ja tajusin ettei vitsini tullut ymmärretyksi. Aloin perua puheitani ja sanoin se oli vitsi ja kyllä se varmasti on minun koirani, ollut jo kahdeksan vuotta. Onneksi naisen linja-auto tuli ja sieltä alkoi purkautua ihmisiä ulos ja samalla nainen lähti ja kuulin kuinka hän selitti niille ihmisille, että tuo koira ei halua mennä tuon naisen mukaan tuli hakemaan turvaa minulta osoitellen meitä jotka olimme kuin suolapatsaat toisella puolella katua. Ei nameja yhtäkään missään taskussa ja olin ihan varma, että kohta kaartaa poliisit paikalle pelastamaan minun koirani tältä julmalta kohtalolta mitä minä hänelle nyt tarjosin. Matkaa 30 m mutta kantamaankaan en olisi kyennyt, sillä vaikka keela painaa alle 50 kg niin ei ole mikään sylikoira. Puhuin kuin Runebergi ja lupasin kaikki mailman herkut ostaa jos vain nyt liikahdettaisiin ja ihme tapahtui koira nousi ja suorastaan juoksi loppumatkan klinikalle. Tuli niin mieleen ajat kun oli lasten kanssa kaupassa ja aina jompikumpi makaa kaupan lattialla ja huutaa ja kiukuttelee ja matka ei edisty ja ihmiset katsoo paheksuen, mitä tuo äiti oikein tekee lapsilleen. Takaisin autolle ei sitten ollutkaan mitään ongelmia. Kuvan koira liittyy vahvasti asiaan ja lupaukseni pidin jäniksenkorvia kassillinen kotiin viemisinä.

Minä niin rakastan tätä oikuttelevaa ihanaa koiraani. Kuukauden kuluttua sitten taas uusiksi, nyt täytyy miettiä miten ihmeessä me taas selvitään tuonne klinikalle jos auton joutuu jättämään kauemmaksi parkkiin.

Klinikalla kysyttiin voiko Keelan viedä tuonne taakse pistoksen antamista varten, minä sanoin ei voi antakaa se pistos nyt vain tässä koska niin lähellä oli että olisitte joutuneet tuomaan sen pistoksen tuonne parkkipaikalle.