01.01.2016

Hyvää vuoden ensimmäistä päivää.  Hieman viileä tuuli oli seuranamme kun päätimme Keelan kanssa lähteä tutustumaan tuonne hieman kauemmaksi metsään, sillä siellä Keela ei vielä ollut käynytkään. Meitä kohtasi aika lohduton näky.

Metsä oli kadonnut

Vain yksinäinen aurauskeppi odotti lumiauraa ja taitaa olla sekin turha toivo.

 

Jäätiköllekkin me jouduttiin ja siellä me käveltiin tosi tosi varovasti.

Meillä oli esteitä tiellä ja Keela lensi kuin lepakko niiden yli

Kaunis alastulo

 Onneksi turvallisessa "kotimetsässä# kaikki puut ja risut ja männynkävyt olivat edelleen paikoillaan.

Uusi taukopaikkakin löydettiin metsän siimeksestä

Tänään on taas aherrettu koulutehtävien kanssa ja siinä sitä onkin ollut puuhaa, nyt taitaa loppusuora häämöttää viimeiset fiksaukset ja sitten ollaan voiton puolella.

Loppujen lopuksi pääsimme kotiin eikä meitä paleltanut yhtään.

 

Keelalla on varmaan identiteettikriisi, ja Keela luule olevansa noutaja, koska aina kun pysähdymme Keela seisoo tassu ylhäällä.