Rosé silmäpeilauksessa

 Tänään koitti se päivä kun Rosé oli menossa silmäpeilaukseen tuonne Omaeläin klinikalle. Hieman minua jännitti taas tämäkin tilaisuus, koska tuo minun muruni on niin erikoinen tapaus. Ajattelin, että mennäämpä Bauhausin kautta niin näen vähän miten suhtautuu vieraisiin paikkoihin ja varsinkin erilaisiin lattiapintoihin. No automaattisesti aukeavasta ovesta ei sitten voitu mennä sisään joten kierrettiin kesäpihan kautta ja päästiin sisälle kunnialla. Seuraavasta automaattiovesta sitten mentiin heittämällä eteenpäin. Seuraavana olikin sitten kivilaattalattia ei mitään ongelmaa, mutta siitä eteenpäin siirtyminen ei sitten miellyttänytkään joten suhattiin laattalattialla ja puulaatoituksella ja lähdettiin kohden klinikkaa. Minun jännitykseni sen kuin lisääntyi. Kaupungin vilinä ei haitannut ja raput reippaasti ylös ja vastassa kivilaattaa aulatilassa ei mitään ongelmaa. Klinikalla himmeä muovimatto ja siitäkin päästiin eteenpäin koska tuolla nurkassa odotti selvästi kaveri.

No sitten hoitaja laittoi tipat silmiin ja ei haitannut yhtään. Kiva oli katsella klinikan touhuja ja tepastella hyllyjen välissä.

Sillä aikaa kun kaveri oli tutkimuksissa niin seurusteltiin ja katseltiin kaikkea kiinnostavaa. Minä huokasin helpotuksesta kun kaikki näytti sujuvan mitä parhaimmalla tavalla.

Ei olisi kannattanut vielä huokaista helpotuksesta, sillä paras osuus oli vielä edessä. Kutsu kuului Rosén vuoro ja niimpä lähdettiin kohti tutkimushuonetta ja silloin kun oltiin jo melkein perillä tuli täydellinen STOPPI, ei pysty ei voi jatkaa matkaa koska aula kapeni käytäväksi ja lattiassa oli matossa sauma ei vain pystynyt menemään siitä eteenpäin. No onneksi klinikalla oli parhaat kantajat ja siirsimme Rose´n sylissä eteenpäin. Rosé seisoi kuin sahapukki pöydällä tutkimuksen ajan ja osasi myös tulla alas ja kävellä huoneesta ulos siihen asti missä se hiton lattiamaton sauma taas oli.

Onneksi pieni eläin liukui pintaa pitkin yli vaarallisten alueiden ja päästiin klinikalta uloskin, tosin reitin piti olla juuri se sama mitä pitkin oltiin sisälle tultukkin ei sitten piiruakaan erilainen. Minun ihana persoonallinen kullannuppuni Rosé. Ai niin se tärkein meinasi unohtua SILMÄT OLIVAT TERVEET. Parhaimmat kiitokset myös eläinlääkäri Leena Ruotsalainen-Ryökkynen kauniista ja ymmärtäväisestä koiran kohtelusta ja kiitokset myös klinkian iloiselle ja auttavaiselle henkilökunnalle.