En voisi olla onnellisempi tuosta Keelasta kuin tällä hetkellä olen. Vaikuttaa siltä kuin Keela oikeasti nauttisi elämästä tällä hetkellä ihan täysillä. Me Rose´n kanssa ollaan ihan ihmeisämme, KePokin kysyi tänään saako Keela jotain kummallista lääkettä kun painaa tuolla pihalla aivan kuin pentu. Päivälläkin Keela juoksi grillikatosta ympäri pihaa ympäri ja välillä kävi hakemassa Roseá leikkimään ja sitten painittiin ja tuntuu kuin tuo koira ei kävelisi enää ollenkaaan vaan juoksee joka paikkaan häntä töttöröllä. Ruoka maittaa ja vauhtia piisaa.
Tänään oli todella taas kylmää satoi jopa lunta ja minun uusi Mangoliani piti peitellä ettei paleltunut pakkasessa. Susan siis nukkuu yönsä peiton alla.
Tässä koirien siivousilme, taas meidän pedit pihalla ja matot ja muut. Onko pakko siivota joka viikko.
Sillä hetkellä kun viimeinen matto kannetaan sisälle lähtee Keela ja "joulukuusi" sisälle ja havunneulaset valtaavat taas kodin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti