Tulipa sitten tehtyä elämysmatka Porvooseen. Elämyksiä tuli ihan tuplasti kun jätti käsilaukun kotiin ja siinä samalla sitten jäi rahapussi, pankkikortti, puhelin, ajokortti, henkkari tärkeimmät mainitakseni. Nyt sen oikein huomasi miten se elämä on kiinni puhelimesta ja pankkikortista. Pysäköi autosi, ei ole mitään ohjelmaa minkä pyöräyttää päälle no ei ole myöskään rahaa mitä tunkee mittariin, no raha oli pienin ongelma sitä sain lainaksi kun pääsin äidin luo, mutta kun ei osaa käyttää mittareita ei parkki eikä bensa kun ei edes kunnolla tunnista noita seteleitä kun ei sellaisia ole vuosiin käsitellyt. Kyllä tunsin itseni niin tyhmäksi ettei mitään määrää. Mutta olipas hymyileviä ihmisiä kun pyytelin apua milloin mihinkin asiaan kun ei vain ymmärtänyt. Sitten vielä erehdyttiin lähtemään äidin kanssa asioille kaupunkiin johon olikin sitten saapunut coca-cola rekka ja kaikki ihmiset Tampereen alapuolelta, sillä Porvoossa ei ainakaan koskaan ole sitä määrää ihmisä, jotka tukkivat kadut joka suuntaan ja autoilijoilla alkoi kasvaa se kuuluisa tatti otsaan, ketään ei päästetty mihinkään joten oltiin sitten kaikki tunti tolkulla jumissa, kyllä oli mahtava kokemus.
Ihanan kauniin äitini kanssa valmisteltiin äidin joulua koska äiti haluaa tällä kertaa viettää sitä Porvoossa omassa kodissaan. Taitaa olla ettei vain malta lähteä Porvoosta kun on niin monet pikkujoulut misä pitää käydä esiintymässä, runoja lausumassa.
Kaikki hyvin loppujen lopuksi, pääsin kotiinkin ja voin alkaa valmistella omaa joulua. No ei me Harryn kanssa kovin suuria valmisteluita tarvita. Koirat olivat iloisia kun tulin kotiin ja niimpä sitten yhdessä koristeltiinkin kuusi ja täten julistan meidän joulunajan alkaneeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti