Lumisten metsien kulkijat

 Mikään ei voi olla rentouttavampaa kuin koiran kanssa kulkeminen lumisessa metsässä. Siellä lepää silmä ja sielu. Koirakin on rauhallinen ja rentoutunut.

Uskon että koira pystyy nauttimaan luonnossa liikkumisesta samalla tavalla kuin ihminen. Mitä noiden tummien silmien takana mahtaakaan liikkua.

Vaikka lumi oli peittänyt reittimme niin varmoin tassuin Rose´ kulki metsässä löytäen juuri sen polun missä aina kuljemme ja mitä pitkin pääsemme ohittamaan hakkuu alueen. Tämä uusi metsä on hieman eri tyylistä maastoa, on hyvin kuusi voittoinen ja tiheä kasvustoinen joten kesti aikansa löytää reitit.

Lunta tipahteli minun niskaani ja Rose´n selkään mutta se ei meitä haitanut lainkaan. Monta kertaa sitä on jo joutunut miettimään mitä sitten jos ei ole koiraa talossa, niin kyllä elämästä silloin puuttuu tosi iso pala. Meillä keskustellaan kotona tällä hetkellä minun iästäni ja terveydestäni aina silloin kun pentukuume yllättää. Minusta kuitenkin tuntuu että ikää tulee 50 vuotta lisää ja sairauksia 100 jos minulta koirat otettaisiin elämästä pois.