Olipas taas mukavaa päästä metsään aamulla, kun muutaman päivän oli reisussa ja nyt omissa metsissä taas koiran kanssa. Puut olivat pudottaneet lumitaakkansa maahan ja vihreät oksat piirtyivät valkoista maata vasten. Ihan metsän raikas tuoksu oli vastassa. Se mikä tuoksu oli Roseá vastassa oli ilmeisesti aivan jotain muuta kuin minun aistima tuoksu. peurat olivat littäneet meidän polkumme ja myöskin pupujussi oli loikinut pitkin ja poikin puhumattakaan hiiren pikkuisista jäljistä. Kaikki jäljet saivat Rose´lta suuren huomion ja niitä nuuskuteltiin pitkään ja hartaasti.
Keela olikin sitten ihan erimieltä tuonne metsään lähdöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti