Vuosi 2022

 Mitä jäi käteen vuodesta 2022. Vuosi alkoi kovin surullisissa merkeissä Keela aisteli hengestään tehohoidossa Vettorissa. Suolitukos oli leikattu, Keela ei pissannut, ei syönyt ei kakannut ja voi todella huonosti, no sitkeä oli mun tyttöni ja taisteli itsensä takaisin elävien kirjoihin. Kotiin sain vain 42 kg painavan leonbergin, mutta siitä alkoi kuntoutus.

Tänä päivänä Keela voi hyvin ja viettää eläkepäiviä Rose´n kanssa. Tästä olen niin kiitollinen joka ainoa päivä. Seuraavana olikin sitten minun vuoro sairastua ja sain diagnoosin pitkäaikais sairaudesta ja sen kanssa oli opittava elämään.

Juurikin kun olin tästä uutisesta selvinnyt niin enkös sitten kaatunut ja murtanut ranteeni ja toisesta kädestä sitten olkapään ja kylkiluut. Tähän avuttomuuteen sitten kestikin aikaa totutella. Aamulla kun mieheni lähti töihin niin hän jätti minulle pillin ja kupillisen vettä jotta ei jano pääsisi yllättämään. Mitään ei pystynyt kädettömänä tekemään. Nyt voin jo paremmin ja kädetkin toimii ja siitäkin olen kiitollinen.

Kesä toi tullessaan äidin joka pakeni taloyhtiön suurta remonttia ja vietti kesää luonamme, siitäkin olin kiitollinen. Mutta sitten tuli juhannus ja jokin ei ollut kunnossa Löpö lopetti pissaamasta, syömästä ja kakkaamasta. Juhannusaattona sitten lähdimme taa sinne Vettoriin ja lukuisin käärmeenpurema potilaiden kanssa vietimme  viimeiset ajat yhdessä Löpön kanssa. Löpön molemmat munuaiset olivat pettäneet ja mitään ei ollut tehtävissä tai oli se yksi asia ja niin Löpö sai vapautuksen kivuista ja siirtyi sinne sateekaarisillalle.

Näin päästiin sitten syksyyn. Syksy ja kesä on sjunut olkapäätä ja rannetta kuntouttaessa ja nyt selvittiin sitten joulustakin ja kohta päästään uuteen voteen ja toivotaan että siitä tulee paras vuosi ikinä.