Me Rosén kanssa ei tykätä kun imuri raahataan esille taas mamma aloittaa tuon toivottoman touhunsa, me ainakin lähdetään ulos. Onneksi se sentään vie meitä metsään siellä kuuluu vain linnunlaulua ja liverrystä ja viserrystä.
Ei me yhtään ymmärretä Rosén kanssa miksi tuo mamma jatkuvasti siivoaa vaikka se ei kuulemma edes tykkää siitä. Ja sitten se vielä valittaa ettei se tule koskaan valmiiksi, ei vain voi ymmärtää ihmisten ajatuksen juoksua.
Me koirat tai ainakin minä ja Rosé tehdään vain sellaisia asioita mistä saa palkkaa tai mikä on hauskaa ja meistä metsässä on hauskaa. Sitten me voidaan joskus mennä sisälle kun mamma huutaa ruokaa tarjolla tai nameja. Mutta jos mamma huutaa että leikataan kynnet niin silloin meidän korvat menee kiinni eikä me olla kuulevinamme ollenkaan, no se ei kuitenkaan auta kun tuo mamma on niin ovela että se tulee sitten hakemaan jos ei mennä vapaaehtoisesti.
Toinen vaikea asia mitä ei millään tahdota kuulla on tuo kummallinen sana s i i r r y just kun me ollaan asetuttu hienosti oven eteen tai taakse kun mamma on vessassa. Eihän kukaan huuda koko ajan että siirry kun mamma on mennyt nukkumaan. No nyt toivotetaan kaikille hyvää yötä, älkää siirtykö mihinkään vaan nähkää kauniita unia. Tähän päätän raporttini - Keela.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti