Vihdoinkin tämä päivä on illassa. Ensin odotettiin eläinlääkärinsoittoa joka oli ilmoittanut, että soittaa klo 11-14 välillä ja kun klo oli jo 15 alkoi hermoa todella kiristää. Toki ymmärrän, että ei hän ilkeyttään soittamatta ollut. Kun soitto tuli hän kertoi joutuneensa hätätapausta hoitamaan, niin sen arvasinkin. Hän kertoi, että haluaisi että tulisin käymään asemalla koska Keela kieltäytyy syömästä ei häntä voida kotiuttaa. Pissaamaan hän oli ryhtynyt ja sekin oli jo iso edistysaskel. Kun menin käymään minua vastaan tuli iloinen koira.
Hoitaja ehdotti, että menisimme pienelle kävelylle eläinlääkäriä odotellessa. Mentiin ulos ja Keela marssi suoraan meidän autolle ja siihen se lenkki sitten päättyi. Viesti oli selvä viekää mut kotiin. No palattiin KePon saattelemana sisälle. Sitten oli ruokinnan kokeilu ja JIPII minun tuomana Neu-ruoka (kypsä) maistui aivan todella hyvin meinasi minun sormenikin mennä mukana. Kävimme eläinlääkärin kanssa puolen tunnin keskustelun Keelan voinnista , riskeistä mitä eteen voi tulla. Keskustelun loputtua eläinlääkäri sanoi, että hän uskaltaa kotiuttaa Keelan koska matka klinikalle on niin lyhyt. Jos Keela oksentaa ruokaa tai nestettä tai lopettaa syömästä niin heti klinikalle. Nyt olen vain onnellinen että Keela on kotona ja murehdun vasta sitten jos murehtimisen aihetta on. Nyt levätään ja parannutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti